Se hankaloittaa elämää monin tavoin, sillä neljänteen
kerrokseen on raskasta raahautua ostoskassien kanssa.
Nainen oli kerran saada sydänpysähdyksen, kun luuli
painaneensa neljänteen kerrokseen, mutta hissi tuntui nousevan avaruuteen!
Ehkä hän painoi väärään kerrokseen, mutta järkeily ei auta.
Hissikammo oli syntynyt.
Lopulta nainen varaa ajan psykologille, kun hän hissipelon lisäksi alkoi välttää myös korkeita paikkoja. Portaikkoa ei voinut kulkea kaiteen puolella, eikä oman kodin ikkunoista katsella alhaalle levittäytyvää kaupunkia.
Parasta terapiaa on kuitenkin kiivetä tunturin rinnettä korkealle
vailla ahdistumista ja unohtaa pelot.
Hankalaa olisi tuollainen pelko. Tosin tässä talossa ei ole edes hissiä.
VastaaPoistaHyvä, jos tunturiterapia auttaa.
Varmasti on näin, jos hissikyyti on ylitsevoimainen ponnistus. Olen lukenut, että terapia voisi olla avuksi.
PoistaÄskettäin kuulin, että lentopelon takia terapiassa käynyt pystyy hallitsemaan tilanteen ja nousemaan koneeseen.
Hissikammo on niitä ahtaan paikan kammon ja suljetun tilan pelkoja. Sitten se vielä liikkuu, niin monelle ylitsepääsemätön tilanne.
VastaaPoistaTunturin päällä on avaraa ja helppo hengittää.
Hissipelko ei ole ihan harmiton juttu. Yhtälailla mikä tahansa paha pelko aiheuttaa ahdistusta.
PoistaBeautiful blog
VastaaPoistaKiitos.
PoistaPlease read my post
VastaaPoista:-)
PoistaJoskus olen nähnyt hissipainajaisen. Hissi meni alas ja koko ajan kunnes jäi roikkumaan tyhjyyteen yhden vaijerin varassa. Raittiissa ilmassa tunturin rinnettä kiipeäminen kuulostaa hyvältä.
VastaaPoistaMinäkin mielessäni kuvittelin näitä tilanteita hiihtohisseissä. Mitään ei kohdalleni kuitenkaan tapahtunut.
PoistaTunturin rinteitä tykkään kivuta, niin kauan, kuin jalat ja pää pelaavat.
Kuvassasi on vain taivas rajana, hieno :)
VastaaPoistaHissi- ja lentopelkoja ei kannata ajatella, menee vaan! Onhan ne monellekin ihan todellisia.
Kiitos. Juuri sitä yritin kuvallani kertoa, taivas rajana ja raja kaukana.
PoistaEipä niin. Pelkoihin ei kannattaisi juurtua, mutkun ne voivat olla niin isoja, että ne kohdatessaan sydämen syke kiihtyy, ja tuskanhiki alkaa valua ja koko kroppa vain tärisee.
Luova ja mielenkiintoinen tarina. Monet ihmiset pelkäävät korkeuksia, mukaan lukien hisseillä ajamista, uskon, että tätä ongelmaa ei ole helppo voittaa.
VastaaPoistaLopussa oleva kuva on upea!
Kiitos. Korkeanpaikankammosta kärsii melko moni. En minäkään enää uskalla kiivetä katolle telkkariantennia kääntämään.
PoistaHih - jo upposi tämä tarina tähän talouteen... olen hissimiehen vaimo.
VastaaPoistaVarsin ikäviäkin tarinoita saanut kuulla... ja itsekin jäänyt kahdesti hissiin... (töissä molemmat kerrat) Ukkokulta joskus ulkomaillakin korjannut hissin nopeammin, kuin paikallinen korjaaja olisi ehtinyt paikalle... tunturi- ja vuoriterapia kuulostaa kyllä houkuttelevalta - tuo mökki kiehtoisi majapaikkana!
Buena historia. Yo tengo miedo a los lugares pequeños. No me gusta quedarme atrapada en un ascensor.
VastaaPoistaMe gusta el mural y la cabaña abandonada.
Gracias por estar aimarii.
Buen fin de semana.
Un abrazo.
PoistaGracias por darle me gusta a mi historia.
Tenemos muchos tipos de miedos. Tú y yo sólo tenemos que lidiar con ellos.
Hay murales buenos y malos.
Buena semana para ti.
Hello. I have taken to walking through your blog and I love the photos of those Finnish landscapes, they are like fairy tales. A hug from Maringá, in the south of Brazil
VastaaPoistaHey. Glad you found my blog.
PoistaAnd you like Finnish landscapes.
These days I rarely take pictures or write my blog. I'm trying to improve my habit.
Thank you for your greetings. Here are greetings from Finland.
Dear sweet lady in Finland.I think a good post.Always face your fear.It will go away ..like the Trolls in the morning🤗We must never forget how lucky we are..To be !Big smile to you🤗
VastaaPoistaHey there. I'm glad you came to visit.
PoistaIt is better to live without fears, but somehow they are just blessed.
Morning is better than evening, at least the night trolls are gone.
Thank you and winter greetings to you.
Täällä yksi korkeanpaikankammoinen,jolle kammo on niin kammo,että vatsanpohjassa kouraisee jo pelkkä muisteleminen paikoista,joissa kammo on leimahtanut.
VastaaPoistaPahinta korkeiden kerrostalojen katot.
Tänä kesänä minulle esiteltiin Hämeenlinnan Aulangon upeat näköalapaikat,
ja olin niin kammoissani,että menin pitkin muureja ja seiniä.
Pystyn siis hyvin asettumaan krapun naisen tuntemuksiin.
Hissillä ajelu onneksi ei tuota mitään ongelmia.
Tuo kuva on sopii krapuun niin mainiosti!
Jukra sentään, sinulla onkin ikävän sorttinen korkean paikan kammo. Rohkeasti nousit kuitenkin Aulangon näköalapaikalle. Oma kokemukseni peloista on kaukaa nuoruusajoilta, kun sahatyömaalla taaplasin lautaa. Varsin korkealla tapulin päällä joskus hirvitti painajaisiksi asti.
Poistaunohtaa pelot parasta, en enää pelkää pimeetä, koiria enkä vettä...
VastaaPoista(joku vaikeuttaa kommentoimista: "Tämä sivusto on reCAPTCHAn suojaama")
Tuo on tietysti paras konsti, vaan lienee myös vaikein.
Poista( minä en ole tietoinen, miksi joku vaikeuttaisi kommentoimista. En ole ainakaan tilannut mitään blogisuojausta))