-Ootsä elossa? Mies huutaa ylhäältä hiekkatörmän
päältä. Ääni tunkeutuu viiveellä Amaalian tajuntaan.
Vastausta ei kuulu.
Ajatuskin kauhistuttaa, että Amaalia olisi kuollut. Mies
yrittää mahallaan maaten kurkkia korkealta alas.
Kiduttavien sekuntien kuluttua Amaalia saa vedetyksi
tyhjentyneisiin keuhkoihinsa ilmaa. Sitten lähtee ääntä.
Huojentuneena mies kiirehtii puolijuoksua Amaalian luo
sadatellen itsekseen. Vasta kotipihassa hän pääsee täyteen vauhtiin.
- Mitä, jos olisi
vyörynyt tonnikaupalla hiekkaa päällesi? On niin Amaaliaa taas! Muistatkos
nainen, miten varoiteltiin lapsenlapsia soramonttujen reunoista?
Kuunnellessaan miestä Amaalia syljeskelee yhä hiekkaa, eikä ehdi sanoa sanottavaansa miehen litanian väliin. Tilaisuuden tullen hän tokaisee ykskantaan.
-Ei sanaakaan lapsille!
*
Krapu 19/24 sanat, piha, ajatus, elossa. Krapu on sadan sana tarina, johon pitää sisällyttää annetut kolme sanaa. Enemmän tietoa tästä löytyy SusuPetalin blogista
Oi kamala, kun meinasi käydä Amaalille huonosti. Älä nyt noin minua pelästytä, kun olen niin kovasti kiintynyt Amaaliaan.
VastaaPoistaAnteeksi, ei ole tarkoitus pelästyttää sinua, eikä muitakaan, mut kun Amaalialle sattuu ja tapahtuu. Hän halusi vain kurkistaa montun laidalta, kuinka syvällä on pohja. Reuna sortui. Koetan pitää Amaalian hengissä.
PoistaSanasokean kirjoitusvirhe taas harmittaa: *Amaalialle, hitsi!
Poista"Ei sanaakaan lapsille!" Tuo on itsellänikin aina toisinaan mielessä, kun teen jotain liian vaativaa, esimerkiksi nousen tuolille ja kurkotan yläkaappiin.
VastaaPoistaVoi Amaalia, niin tuttua!
Lapset on aina varoittelemassa, kun tietävät äitinsä energisyyden. Ovat huolestuneita hänestä, Siksi ei saisi kertoa tätäkään vahinkoa heille. Laittavat pian holhoukseen. Siis tuttua myös sinulle....ja minullekin. On jo kielletty kiipeämästä ylös!
PoistaSuorastaan huvitti, että ensimmäisenä huudahti noin. Mutta ymmärrän kyllä asian, kun ikää tulee, niin pitää vähän varoa tekemisiään.
VastaaPoistaMies huolestui, kun hetkeen ei hiekkamontusta kuulunut mitään, ei kiroiluakaan. Kai siinä tulee vaikka ja mitä mieleen. Amaalia lähestyy kasikymppistään kiivasta vauhtia.
PoistaAmaalia on vauhtimimmi. Eläkepäivätkö ne näin ovat riehaannuttaneet?
VastaaPoistaKyllä hän on ja tuntuu, ettei vuosien saatossa vauhti hidastu samassa suhteessa, kuin haaverit. Eläkkeellä Amaalia on ollut liki 20 vuotta, on jo tottunut vapauteensa.
Poistaonpa siinä rinnettä. poikani, miniä ja lapsenlapsi kiipeilevät vuoria.
VastaaPoistatarkoitan muutama satametriä korkeita
PoistaHyvin jyrkkä penger, Kyllä siitä voi pudota alas, jos liian reunalle menee.
PoistaVuoriikeily on kova juttu.
Miten tämä Amaalia kuulostaa entistä enemmän meikäläiseltä?
VastaaPoistaVeit nimittäin vuoden vaihteen 20-21 muistoihin... kukaan ei silloin ollut edes ulkomailla, mutta me tietty oltiin... ja vesiputouksessa piti kokeilla alaslaskeutumista... köysi jotenkin heilahti kummasti ja tää mummo siinä samassa.... ukkokulta huuteli kielekkeen reunalta, että kävikö pahasti?
Loppuseikkailu oltiin vähän värikkäämpiä, sellaista kehomaalausta sai kaupnapäällisenä koko toispuolelle kädestä persuksen kautta reiteen saakka... kaikki ne uloimmat osat, mutta kyllä sieltä alas tultiin ja paljon muutakin mukavaa keksittiin vielä tekemisiksi...
Taitaisin saada kohelona tyyppinä näitä krapuja ihan tositarinoina - mutta kuten Amaaliakin totesi, "Ei sanaakaan lapsille" - siksi näitä uskaltaa kertoa vain blogiystävälle kommenteissa, tänne ei kai lapset jäljitä, hih...
Ihan oikeesti? Siltäkö tuntuu? Muistosi luettuani alan uskoa siihen, että jotain yhteistä teillä on. Myös Amaalialla on kokemuksia kehonmaalailusta, usein sateenkaarenväristä. Sen verran paljastan, että kraputarinoissani on usein hitunen totta, ei koko tarina, tässäkin.
PoistaJos sovitaan, en kerro lapsillesi.
Hiekanmakuinen hieno krapu : ) Onneks Amaalia selvis kunnialla kurkotuksestaan!
VastaaPoistaHiekka varmaan rahisi hampaissa pitemmän aikaa, mustelmat hävisivät aikanaan ja Amaalia on valmis seuraavaan kertaan.
PoistaAmaalia on varsinan vauhtimimmi. Sattuu ja tapahtuu. Eikä kaikkea tarvitse lapsille kertoa :)
VastaaPoistaVahinkoja sattuu, eikä todellakaan tarvitse huolestuttaa lapsia kertomalla heille, miten äiti/mummo taas onnistui laittamaan itsensä vaaraan..
PoistaKiitos elävästi kerrotusta tekstistä! Tuo taitaa mennä myös toisin päin: kun lapset hölmöilevät, niin perusasia on, ettei sanaakaan vanhemmille :o)
VastaaPoistaMieluisaa minulle, että tykkäsit tekstistäni. Kiitos. Alleviivaan tuon täysin. Vaikeneminen on toivottua puolin ja toisin.
PoistaTarinasta tulee mieleen: "Älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon." Ei sanaakaan lapsille siitä, mitä aikuiset ovat törttöilleet :)
VastaaPoistaAsia on näin. Niin lapset, kuin vanhempansakin haluvat pitää omina tietoinaan ne hölmöilynsä, joiden vaaroista on varoitettu,
PoistaReippaassa elämässä aina sattuu ja tapahtuu. Tosin mukavampaa olisi, jos vain tapahtuisi eikä sattuisi - auts....
VastaaPoistaSanotaan niinkin, että rapatessa roiskuu. Jos ei mitään tee, ei tule vanhinkojakaan, vaikka parempi olisikin, että seuraamuksilta vältyttäisiin.
PoistaKiva tarina ja niin tyypillinen loppukommentti, ettei lapsille puhuta kömmähdyksestä mitään.
VastaaPoistaKiitos. Usjkottavuus saattaisi mennä, jos tämmöisi juttuja äiti/ mummo lapsille kertoisi.
PoistaSiinäpä oli ison onnettomuudet ainekset olemassa, mutta selvittiin sentään!
VastaaPoistaNiin oli, mutta Amaalialla on kissan tuuri. Putosi nyt kuitenkin rähmälleen.
PoistaJoskus varoitamme lapsia olemassa olevista vaaroista ja unohdamme ne ja joudumme onnettomuuksiin.
VastaaPoistaMielenkiintoisia kuvia, joissa näkyy suuri kaltevuus ja valtava riski, että joku putoaa, jos hän on lähellä reunaa.
Aikuista nolottaa, kun tahallaan lähestyy sellaista vaaran paikkaa, josta on varoittanut lapsia. Hiekka on jyrkänteessä helposti liikkelle lähtevää sorttia, kuten lumikin. Sietää varoa.
PoistaParempi jättää tuollaiset törmät törmäpääskyille; lapsille pari varoituksen sanaa kuitenkin paikallaan.
VastaaPoistaSaattoi juuri käydä niin, että Amaalia unohtui seuraamaan törmäpäskysten lentelyä ja astui liian reunalle.
PoistaAiheelliset varoitukset ! Todellakin. Tässä meidän risteyksessä tapahtui kerran onnettomuus ja mies kuoli soran alle monttuun, joku putkityö tai mikä lie siinä käynnissä. Kammottava kohtalo.
VastaaPoistaAsiallinen varoitus vaarasta on aina tarpeellinen niin pienille kuin isoillekin ihmisille. Ehdottomasti Amaalia saisi olla varovaisempi.
PoistaVoi miten surullinen tapaus, mistä kerroit, vaikka varovaisuuskaan ei aina auta.
Täältä löytyy vaikka mitä kirjailijan alkuja . Hyvä opettavainen tarina ja hienot kuvat . Mistähän päin ?
VastaaPoistaNiinkö meinaat? Paremminkin tämä krapujen kirjoittelu on kiva harrastus. Kiitos, kun pistäydyit vilkaisemassa. Kuvat ovat Koillismaalta.
Poista