Rintamamiestalon pihassa on liikettä.
Tämä havainto ei jää huomiotta omenapuita jyrsimässä olleilta
hiiriltä. Pian talon rakenteissa asuva koko hiiriyhdyskunta on varuillaan.
Talokaupat tehtiin huolimatta, että talosta löytyy runsaasti
hiirenpapanoita ja muumioituneita hiiriä. Eläviä ei kuitenkaan näkynyt.
Kun autiotalosta vuosien jälkeen tuli asuttu, alkoi samalla hiirisota.
Aivan kuin jyrsijäpopulaation johtaja olisi sytyttänyt siimahäntiin hurjan yhteishengen.
Taloon hankittiin kissa, joka ilmeisesti söi löytämäänsä rotanmyrkkyä
ja kuoli.
Perheelle riittää, kun vauvan maitopullon tutti oli jyrsitty.
Apuun kutsuttu tuhoeläintorjuntaan erikoistunut yrityskin epäonnistuu.
Perhe muuttaa kerrostaloon. Hiiret saivat erävoiton.
*
Tämä on kevätpuolen viimeinen krapu ja Krapu lähtee lomille.
Kiitos kaikille krapujen kirjoittajille, sekä kommentoijille. Erityiskiitos SusuPetalille, joka on jaksanut vetää tätä juttua jo vuosia. Hyvää pian alkavaa kesää.
*
Meillä lunta vielä, mutta pälvet laajentuneet ja paikoin tulvii.
Vanhaa taloa ostettaessa olisi syytä huomioida hiiren jättämät jäljet. Kyllä niitä eläviä aina sitten ilmestyy. Tässä tarinassa kävi tosi surkeasti.
VastaaPoistaHyvää kesää, krapuillaan taas muutaman viikon päästä!
Iso riski on todella hankkia -40-50-luvulla mittatavarasta rakennettua taloa, joka on ollut 10 vuotta tai enemmän autiona. Pahasti voi käydä, kuten krapusessani.
PoistaKiitos, samoin Cara sinulle ja ilman muuta taas krapuillaan!
Toisen onni, toisen murhe. Vanhan talon ostossa on aina riskinsä, mutta nykyajan rakentaminen on kyllä myös vähän sitä sun tätä. Lehdestä saa lukea paljon hutiloiden tehdyistä kerrostaloista. Mutta ihanaa kesää sinulle aimarii <3
VastaaPoistaTässä jutussa oli kai myyjän ja hiirien onni, ostajan epäonni. Kyllä nykyään uskoakseni vanhojen lautarakenteisten talojen suhteen saa olla varovainen.
PoistaJos ei haise maalle tai homeelle, niin hiirien bakkanaalit on kuitenkin olleet.
Muuta emmehän ole ostamassa näitä taloja.
Kiitos, myös sinulle yhtä ihanaa kesää. Loppukesällä taas krapuillaan.
Järsitty tutti varmaan auttoi muuttopäätöksessä!
VastaaPoistaKiitos Aimarii mukana olosta krapuhaasteessa!
Kyllä kai nälkäiselle hiirulaiselle maidolta tuoksuva kumituttikin kelpaa. Hiirethän syö nälkäänsä saippuat ja kenkien pohjalliset, ihan mitä vaan.
PoistaKyllä, tarinassani viimeinen pisara poismuutolle hiiritalosta oli juuri tutin pureskelu.
Sinulle Susu iso kiitos krapuemännyydestä. Se ei ole ihan pikkujuttu, ja olet jaksanut tätä luotsata aina vaan.
En olekkaan tiennyt, että hiiret syövät tuttia. Hauska tarina jälleen.
VastaaPoistaOnpas siellä kova tulva. Meilläkin vielä lunta metsässä ja koivuissa ei ole vielä hiirenkorviakaan.
Hiiret syövät kaikkea mahdollista isoon nälkäänsä ja syyskylmien tultua ne yrittävät päästä rakennuksiin sisälle. Tämä tarina lähti liiterissä olevasta muoviämpäristä, jonne oli pari uteliasta hiirtä päässyt putoamaan, mutta ei enää sieltä pois.
PoistaTulvia alkaa olla ja varmasti vielä lisääntyvätkin, kun routaisten soiden lumet valuvat metsäojiin. Ei ole hiirenkorvia meilläkään ja luntakin on riittävästi.
Ostajat luovuttivat hiirille talon, mahtavat olla nyt onnessaan! -D
VastaaPoistaOstajat eivät saaneet hiiripopolaatiota tapettua viimeiseen yksilöön. Lautarakenteisessa talossa on välipohjat ja sahanpurueristeet ja paljon lisää suojapaikkoja lymyillä.
PoistaHiiret jäivät onnessaan lisääntymään edelleen.
Ei ei ei hiiriä, hiirenkorvia kyllä kiitos!
VastaaPoistaSamaa mieltä minäkin. Hiiret pysyköön metsissä, hiirenkorvat puhjetkoon koivuihin pian.
PoistaHiiret voittivat tämän erän. Upea tulvakuva. Toivottavasti tie pysyy kuivana.
VastaaPoistaNiin kävi. Hiiriä ei kannata aliarvioida vastustajina. Ainakin toistaiseksi tie on kuiva, mutta uhkaavasti ja laajalti lainehtii suon pikkuinen oja.
PoistaEi oöll utkiva muutto hiiritaloon. Niitä on siellä autiotalossa varmasti paljon ja se meteli mitä pitävät vinkuen ja rapsitellen ei ole ihan pientä. Onneksi tässä vain krapua mutta voisi olla ihan tapahtunutakin.
VastaaPoistaoikein hyvää keväättä ja kesää sinulle!
Iso virhe muutto oli, mutta minä sain tästä virheestä krapujutun kehiteltyä. On totta, että näin voi tapahtua ja osittain olen muistellut krapuuni kuulemiani tositarinoita hiiristä.
PoistaKiitos, sinulle samoin.
Hiiret saivat talon itselleen vaikka ovat niin pieniä. Joukossa on voimaa. Kumma kun erkoisjoukkokin epäonnistui!
VastaaPoistaOn ollut jännä näitä lukea tänä vuonna. Hyvin keksitty haaste. Onko joku laskuri joka ilmoittaa milloin 100 sanaa on täynnä?
Hiiret taitavat yhteen hiileen puhaltamisen. Erikoisjoukout olisivat tietämäni mukaan saanet tapettua isoimman joukon hiiristä, mutta rakennus oli materiaaleiltaan ja rakennustavaltaan sellainen, että sen "sisuksiin olisi satavarmasti jäänyt liisäntyviä yksilöitä ja riesa olisi pulpahtanut esiin uudelleen.
PoistaKivaa, että kiinnostuit lukemaan krapuja. Haaste on jatkunut joviitisen vuotta. Kirjoitusohjelman ylälaudassa kohta "tarkista", joka laskee sanat.
Vanhan talon osto on onnenkauppaa. Hiiret nakertavat ihan mitä sattuu ja tuo tuttipullon nakertaminen on suorastaan hiuksia nostattava.
VastaaPoistaKevät tulee teillekin tulvien kera. Meillä koivut juuri hiirenkorvalla :)
Hiiret todella syövät nälissään kaikkea mahdollista, toiisaankin. Tuskin nykyään kukaan haksahtaa sen enempää tutustumatta ostamaan vanhaan taloa.Hiiret ovat iso riesa. Meille tulee avoimeen ulkorakennukseen syksyisin metsähiiriä, mutta ne eivät pääse ujuttautumaan rakenteisiin, päätyvät ansaan.
PoistaTulvat on kevättä ja edistävät sen tuloa. Koivut eivät ole vieläkään hiirenkorvilla, ehkä jo viikonvaihteessa.
Vanhan talon ostaja saa varautua mihin tahansa, etenkin asumattoman. Toivottavasti varpaat pysyvät siellä teidän perällä kuivina!
VastaaPoistaNäin on asia. Kiitos, kyllä täällä varpaat kuivina pysyy, kun vetää kumpparit jalkaan.
PoistaEnpä haluaisi jakaa asuntoani hiirten kanssa. Seuraavassa muutama suhteellisen positiivinen hiirikokemus. Olimme vaimoni kanssa autiotuvassa yötä ja aamulla paljastui, että hiiri oli jyrsinyt vaimoni kenkänahkaa yön aikan. Lapissa autiotuvassa hiiri juoksenteli ja rapisteli koko yön ja kun aamulla katsoin rinkkaani, niin se oli syönyt lähes jokaisesta ruokapussukastani jotakin. Kehtasi vielä aamiaisella tulla tyrkylle pyytämään lisää :o)
VastaaPoistaEi hiiriä kukaan suosiolla kotiinsa halua, mutta joskus tulevat, vaikkei lupaa annetakaan. Kiitos omakohtaisen kokemustesi kertomisesta. Ei naurattanut varmaan, kun hoksasitte hiiren maistelleen eväänne laidasta laitaan. Itselläni vähän vastaava juttu. Oltiin 10 ikäisen lapsenlapsen kanssa vaelluksella ja eräänä yönä oli sopuli nakertanut meidän eväämme rinkasta. Purrut reiän kankaaseen ja päässyt ruokailemaan.
PoistaOih - hymyilen täällä itsekseni, taisin ihan äänen kerra tisrkahtaa... kun Krapusi sai mielikuvan "Ghostbusters"-leffan mukaan sonnustautuneista "Mousebustersseista!
VastaaPoista- jollaiset olen oikeasti livenä nähnyt eräässä vanhassa koulussa.... lapset oliva myls innoissaan... onnistuivatko he, sitä ei tarina minulle saakka ole kertonut... mutta eläväistä on sinun kerrontasi!!
Voiko näin edes sanoa? Mutta mielestäni tulvii kauniisti!! Koivujen valkoiset rungot luo satumaisen tunnelman!! Ihanaa kesän tuloa... tuloahan tuo on!!
Hiiret on todella aikamoisia mousebustersseja, liikkuvat mielellään rakennuksissa öisin, rapistelevat, pudottevar tavaroita, rikkovat ruokapusseja, muoviastioitakin, sotkevat, vikisevät.
PoistaKiitos, mukavaa lukea pikku kehumisesta.
Hyvin voi sanoa, että kauniisti tulvii. Olen ottanut useana keväänä samasta paikasta kuvia. Ihmeesti nuo koivutkin kylmästä juurikylvystään tokenevat.
KIvaa aikaa tämä on, vaikka täällä on vielä lunta. Ajatukset silti kesässä, Kevät taitaa sujahtaa päivässä parissa ohi ja sitten ollaankin kesässä
Metsämyyrät eivät yhtä innokkaasti pyri sisälle (mitä nyt jokunen haksahtaa yläpohjan "hunaja-ansaan". Kahtakymmentä lähenevä kissamme on pyydystänyt viime aikoina vesimyyriä, joita se ei jaksa kuitenkaan syödä ja kiikutan niitä sitten kompostoriin käyteaineeksi.
VastaaPoistaKyllä täällä syksyn kylmien alettua juuri metsämyyrät pyrkivät asumuksiin. Talven aikana niitä jää loukkuunmelko säännöllisesti, mutta kevään tehdessä tuloaan, hiiret häipyvät Nyt on monena aamuna harakka odotellut turhaan, kun loukusta ei hiirtä ole heitettykään lumikinoksen päälle.
PoistaTottahan metsästäjä kissasi tuo saaliin näytille ja vastaanottaa kehut. Kissan minäkin mielelläni ottaisin, jos vain luottaisin siihen, että saisin sen pysymään erossa lintujen ruokintapaikalta. Mies ei tykkäisi, jos minun kissani tappaisi hänen lintujaan!
Ympäröin linnunruokintapaikan katiskaverkolla: linnut voivat syödä myös maahan pudonneet jyvät rauhassa tai ainakin verkko hidastaa kissaa niin, että ehtivät lentoon. No kissa 19 vee suhtautuu nykyisin lintuihin realistisesti. Harakka räkättää parin metrin päässä ja hän vain loikoilee rauhassa auringon lämmössä :-).
PoistaKiitos Tuo on hyvä pointti rakentaa aita, joka hidastaa kissan hyökkäsystä aterioivien lintujen kimppuun. Pistän tämän mieleeni, mikäli minulla kissa joskus olisi. Nimenomaan haluaisin tavallisen maatiaskissan.
PoistaHyvää kesää sinulle. Meillä vielä rippeet lumista, monet vedet vielä jään peitossa, eikä tänään ihan vielä auennut koivu hiirenkorvalle, mutta huomenna on jo.
Hiiret on kyllä vietäviä otuksia . Meillä mökillä on hiirijahti joka syksy . Toissa syksynä oli aivan kauheaa kun emme olleet mökillä pariin päivään kusivat sänkyyn ja juurikin minun puolelle ja taas myös toisen kerran sama juttu ja nyt oli yritetty tehdä pesä minun tyynyn alle . Pitkän yöpaidan olivat helman silpunneet . Kesti ennenkuin saimme kiinni tämän ovelan hiiren . Viime syksynä ei ollut ongelmia . Mutta vartioimme aina ovea jos oli auki .
VastaaPoistaJännittävän tarinan keksit vaikka sanoja oli vähän .Ainesta vaikka mihin kauhu elokuvaan .😀 .
Koivuilla on nyt juotavaa .
Kiitos taas muistutuksesta tsekata roskaposti. Olin jälleen unohtanut sen. Ainoastaan aj vain sinun kommenttisi oli siellä. En ymmärrä miksi, sillä jo edelliskerralla merkkasen sen ei-roskapostiksi ja palautetaan.
PoistaSinulla on ollut tekemistä hiirulaisen kanssa. Äkkiä hiiret saavat pahaa aikaan. Tarinassani on pohjana hitunen totta, ei kokonaan satua.
Tulvat jatkuvat vielä, tuskin tällä alueella enää pitkään. Ehkä koivutkin ovat saaneet jokakeväisen vesiannoksensa!
p.s laitan lapulle koneeni viereen muistutuksen, -tarkista roskaposti!!
👏
PoistaÄhh, en haluis miekään hiiriä samaan asuntoon. Riittää muurahaiset, joita on tänä keväänä taas työntyny sisälle!
VastaaPoistaJos on pakko valita, niin mieluummin muurahaiset, kuin hiiret. vaikka ei ole kivoja muurahaiset, eikä sen sukuisetkaan sisätiloissa.
PoistaVoi minkä hiiret tekivät. Monta pientä yhdessä on joukkovoimaa eikä ihminen pärjää :)
VastaaPoistaTulvakuva näyttää kauniilta. Luonnonvoimaiselta.
Mukavia krapulomapäiviä! :)
Tässä tarinassa hiirten joukkovoima oli ylivoimainen. Jos jokunen sukukypsä hiirä jää asuinrakennukseen, niin kohta niitä on kymmenittäin.
PoistaTulvakuva on tämän keväinen, kaunis on katsella,e ikä se kai ihmeemmin tuhoakaan mitään, leviää vain suolle.
Kiitos, sinulle myös!
Autiotupa voi ehkä olla aarre jollekin. Meiltä kerran livahti pienenpieni hiiri parvekkeelta makuhuoneeseen... suuri vahva mies ei suostunut nukkumaan ennen kuin saatiin se ulos
VastaaPoistaTarkoitat ehkä asumattomana ollutta taloa syrjässä asutuksesta. Sellaisia on nykyään myytävänä paljon, Joku löytää varmasti hyvässä kunnossakin olevan, siis aarteen.
PoistaHeh, heh, pelkäsihän se norsukin pientä hiirtä.
No voi että, kissakin kuoli! Kävipäs tässä tarinassa kerrassaan huonosti!
VastaaPoistaToivottavasti tulva siellä laskee pian, mutta kuva on kyllä komea. Vesi näyttää vallanneen takana olevan havumetsänkin.
Kiitos kommentistasi tänään! Minä olen tosi innostunut orvokeista tänä keväänä. Vihdoinkin on ollut pari lämmintä päivää. Ilmassa alkaa olla kesän tuoksuja.
Leppoisaa viikonloppua!
Ei ollut leikkimistä hiirten kanssa. Ylimääräistä vettä on viellä liikkeellä, routaa on ja hieman luntakin. Omapiha märkä valumislumista.
PoistaKevään ja kesän tuoksuja sekä lämpimiä päiviä on luvassa tänne myös.
Kiitos, sinulle myös!
Ay pobre gato. Los ratones se unieron y salieron victoriosos se quedaron viviendo en su casa. Me gustó el pequeño relato.
VastaaPoistaBuen fin de semana.
Un abrazo.
PoistaEl gato no pudo hacer nada ante la enorme cantidad de ratones. Se deberían haber añadido al menos 10 gatos a la casa.
Los ratones son traviesos cuando entran a la casa.
Gracias por darle me gusta a mi historia.
Sujuvaa. Sulla on todella hieno, oma tyyli kirjoittaa, tunnistaisin ilman nimeä.. .
VastaaPoistaKiitos paljon. Mihinkäs koira karvoistaan, sanotaan. Enempi kirjoittamalla omintakeinen tapa alkaa syntyä.
Poista