Tämä toukokuun aamu

 

 Nämä toukokuun aamut ovat upeita. 

Eivät tietenkään kaikki, mutta nautin sitäkin enemmän sellaisista, kuten tämä aamu.

 Pientä harmitusta kuitenkin ensin, sillä pakkasyö kuritti kevätkukkiani. Joka toukokuu sovin itseni kanssa, etten osta kukkia. Kuitenkin ostin taas muutaman ja niistä yksi, nimenomaan kuolemattomuuden kukka paleltui.

Takaiskusta huolimatta aamu on upea. Aurinko lämmittää nopeasti, vaikka vielä kuuden aikaan talsiessani järvelle oli  +2 astetta. Rannassa näkymä veden yli oli kaunis.

Täysin tyynenä ja sinisenä hohtava järvenselkä, sininen taivas.

Soudan järven rantoja mukaellen nauttien aamusta. Soudan katseellani ahmien kevättä.  Vaarat piirtyvät varjoina veteen, vaikka ovatkin kilometrien päässä, mutta niin korkeat, että rinteillä olevat lumilaikut näkyvät. 

Perämieheni hoitaa suunnan ja aikanaan ohjaa veneen katsikoille ja rantaan. Katiskassa on yksi hauki. Se riittää mainiosti.

Kurki lentää ohitse. Sillä on suussaan joko pesänrakennustarvikkeita tai sammakko. Se asia ei selvinnyt. Vilkot huutelevat ahkerasti. Joku lokki, ehkä kalalokki lentelee saaliin toivossa.

Rantapolulla tuoksuu koivu. Sitä tuoksua olen useana aamuna odottanut. Muutaminen kylmien  päivien ja pakkasöiden takia koivun lehti ei ole jaksanut kasvaa pientä hiirenkorvaa isommaksi, mutta nyt se tuoksuu.

Hidastelen kävelyä. Vedän sisälleni kevään raikasta ilmaa. Vanhoille peltosaroille alkaa ilmestyä pientä vihreää. Heinätuppaat ovat herämässä. Myös kulleroiden ensimmäisiä lehtiä erottuu vanhan heinän seasta.

Hyvä on istua kotiportaalle ja todeta ilahtuneena, miten hienoa, että  kohta on kesä.  Mies kaapaisee pari korallista lunta hauen päälle ja istahtaa viereen.  Ei katkea kylmäketju!