On juhla ja juhannusilta

Piha on hiljainen, tuuli tyyntynyt, eikä sada vettä. Eiliset vesilätäköt ovat imeytyneet maahan ja västäräkki tepastelee ruokaa etsien pesueelleen. Haarapääskyset, joiden pesänrakennus epäonnistui tänäkin kesänä, lentelevät edestakaisin levottomasti pihapiirin yllä.

Juhannuskoivujen lehdet eivät ole enää aivan freesejä, vaikka koivut kököttävätkin vesiämpärissä. Kesäkukkasia pihassa juurikaan ei ole, vaikka kesä on pitkällä.  Niiden kasvu on ollut hidasta kylmien öiden ja jokseenkin viileiden päivien vuoksi. 

Ilta-auringon valo on kaunista. Illan tunnelmasta puuttuu vain hentoisessa tuulessa liehuva siniristilippu. 

Juhannus on pian ohi. Tavallaan minun keskikesänjuhlan viettoni alkoi jo aatonaattona, jolloin lähdettiin aamulla aikaisin kauppaan. Matkaa sinne on 35 km. Ruokaostokset tehtyämme ajateltiin ajella kotiin niin sanotusti oikaisemalla metsäautotietä pitkin.

Niin ajateltiin, mutta oikaisu oli kaikkea muuta. Puolivälissä "oikotietä" oli puurekka tekemässä lastausta. Kapealla soratiellä ei ohi pääse, vaan pakko jäädä levennykselle odottamaan. Odotusaikana olisi kaksi kertaa ehtinyt käydä kaupassa. Ostetut jäätelötkin uhkasivat sulaa, joten parasta oli syödä ne.

Aattoaamuna ennen hyttysten ja polttiaisten heräämistä haettiin juhannuskoivut. Keräsin myös kaksi sylillistä niittykukkia. Tosen metallisankoon ja toisen vanhasta kylpypyyhkesstä, hiekasta ja sementistä aikaan saamaani "maljakkoon".

Kappas vaan! Metallisangon kylkeen oli tuhka polttanut vuosien kuluessa reiän. Kukat päätyivät muoviseen astiaan.

Juhannusrekvisiitan valmistuttua lähdettiin autiotuvalle aikomuksena kalastaa tonkoja tuvan vieressä virtaavasta ojasta. Mennessä säästyttiin nipin napin rankkasateelta, kuitenkin sateen ropinaa oli mukavaa kuunnella katon alla. Nuotiotulet jäivät haaveeksi. Kiehui kahvi kamiinan levylläkin.

 Arka tonko ei rohjennut tulla nappaamaan matoa. Ojan uomassa oli liikaa vettä. Siis liikaa tonkolle, sanovat ne, jotka sen sielunelämää jotenkin tuntevat. Tosin taisi olla kuun vaihekin väärä, sillä ainuttakaan kalaa ei tullut. Makkaraksi muuttui lounas. 

Juhannuspäivänä on paistanut vaihteeksi aurinko. Paras päivä tehdä kotiseutukierros ja ihailla luonnonkukkien kauneutta. Monet entiset viljelypellot loistavat punaisina ja keltaisina. Kullerot, niittyleinikit, puna-ailakit ja metsäkurjenpolvet ovat  vallannet ne, samoin paljolti myös tienpenkat. Lupiineita ei näe nimeksikään.

Usean tunnin kietoajelun jälkeen seurasin Kuortaneen yleisurheilukisoja. Pikajuoksu ja pituushyppy kiinnostavat minua yhä, vaikka juokseminen ei enää onnistu. Olin  62 vuotta sitten kesällä omassa urheiluseurassani melkoinen haka. Mukavaa muistella.

Huomenna on sunnuntai, kuin juhannuksen rääppiäiset. Jotain tekemistä ja menemistä uskon keksiväni.

Kirjoittaessani unohduin välillä katselemaan allaolevaa videota, jonka sisareni lähetti minulle.  Siinä lapsuuskotini lipputangossa liehuu siniristilippu.

Miten teillä on juhannus sujunut? Oletteko rohjenneet tehdä juhannustaikoja.   Minä en, vaikka kerran uskalsin ihan oikeasti pussata sammakkoa! Säikähdin vasta perästä päin. Miten olisi käynyt, jos sammakko olisi muuttunut prinssiksi?

Sateenkaaren värejä

 Repolaisen aloittamassa värihaasteessa on vuorossa sateenkaaren värit   Mitä löydät - riittää yksikin asia, mutta saa niitä olla paljonkin! 

Kerro / kuvaa omalla tavallasi!! 

Sateenkaari on upea luonnonilmiö. Tietenkin olen etsinyt lapsena aarretta sateenkaaren siitä päästä, mikä näytti olevan saavutettavissa. Pettymys, kun kaunis kaari loittoni sitä mukaa, kun yritin saavuttaa sitä. 

Tämä tarina aarteesta tulee mieleen sateenkaarta katsellessa. En ole koskaan saanut kuviini kaikkia sen sateenkaaren värejä. Varmimmin ulkokaarelta vain punaisen, keltaisen ja aavistuksen vihreä-sinisen sekoitusta.

 

Tonko tai tammukka, miten vain, on kaunis kala. Myös pannulla herkkua. Kalalla on muitakin nimiä, oikeasti se on purotaimen, järvitaimenen sukua. Kalan pilkullinen väritys tuo mieleen sateenkaaren värit.

Tonkoa kalastan virtaavista ojista/puroista, joiden rantapusikot ovat kasvaneet melko hankalakulkuisiksi. Tonko on arka, joten täytyy rymistelemättä lähestyä ojaa ja heittää kohoton onki pyytämään. Joskus olen joutunut nyhtämään siimaa puiden oksilta ja saan sen alas katkenneena. 

Minulla ei ole monia sateenkaaren väreihin sopivia kuvia,  mutta muistin tallessa olevan saippuakuplasekoitukseni. Puhalluspilli  täytyi käydä hakemassa pellolta. Kelpuutin voikukan varren siihen hommaan. 

Harmittavasti tuuli teki kiusaa, mutta muutaman saippuakuplan sain kuvattua. Paremmalla säällä puhaltelen lisää. Jemmassa on hyvä olla kivoja kuvia.

Kirjoitin toista vuotta sitten kraputarinan, johon liittyi sateenkaaren värit. Linkistä voi käydä lukemassa.

Juhannusviikko on meneillään. Perjantaina haen pari koivua pellon pientareelta portaikon pieleen, kokoan sylillisen niittykukkia patiolle ja uuden saunavastan juhannussaunaan. Mitä suunnitelmia teillä on juhannuksen viettoon?

Toivotan mitä parhainta keskikesän juhlaa. 

♥

Kesäkuun Kolme K-kuvaa

Kesäkuun kuvat vuorossa, siis kolme kuvaa, jotka alkavat kirjaimella k, kuten kesä. Tämä hieno haaste on Kristiina K aloittama, josta hänelle kiitokset.

Kuvat voivat esittää mitä vain, kunhan kuvan aihe alkaa meneillään olevan kuukauden ensimmäisellä kirjaimella

Tekemänsä postauksen voi halutessaan linkittää Kristiina K:n blogiin.

                                                                               ♥

Kolmoseni ovat kesä, kirkko ja koivikko

Kesä on hehkeimmillään juhannusruusun ja päivänkakkaroiden kukinta-aikaan. Ensimmäinen k, niinkuin kesä

Toinen k lapsuuspaikkakuntani kirkko.

Harmaasta graniitista rakennettu vuosina 1911-1913 ja viimeksi korjattu 2013.

 Kolmas k on koivikko. Kauniisti harvennettu koivumetsä on ilo katsella . Aluskasvillisuutena koiranputkea ja metsäkurjenpolviea, jotka ehtivät kukkaan reilusti ennen juhannusta. 

                                                                                 ♥

Onni yksillä, kesä kaikilla.  Hyviä kesäpäiviä itse kullekin!