Yks hallayö

 

 "Yks hallayö voi viljat kaataa...." kirjoitti aikanaan Severi Nyman. 

Nyt ei halla viljaa katanut, mutta paikoin saattoi heikentää tulevaa marjasatoa. Ehkä herkimmät kukkaset ja peruna saivat kylmästä nokkiinsa, kun oli - 0.5 asteen halla usean tunnin ajan.

Me aavisteltiin kylmän yön tulo ja kiikutettiin kasveja suojaan. Ilmeiseti myös onnistuttiin. Eivät paleltuneet suon reunassa hillankukatkaan, mutta vaara ei ole vielä ohi. Ensi yöstä tulee myös kylmä.

Tänä aamuna klo 5.42 oli kesäpäivän seisaus ja tänään on vuoden pisin päivä. Täällä päivän alku näyttää ainakin aurinkoiselta.

Eilen kierrettiin Iso-Syötteen Huippupolku ja tutustuttiin polun varren ulkoilmataidenäyttelyyn, jossa oli kuuden taiteilijan maalauksia, valokuvia ja grafiikkaa. Teosten ohelle katseeni suuntasin myös jylhiin maisemiin. 

Kotimatkalla keräsin suuren sylillisen lupiineja. Siis juuri sitä tuhottavaa vieraslajiketta, josta kuitenkin pidän. Varsinkin nyt oli kivaa saada pihaan jotain kaunistusta, kun kesäkukat jurottavat kylmän kynsissä, eikä luonnonkukista muut, kuin kullero ehtineet täällä nuppujaan pidemmälle. 

Vain muutamia kilometrejä vaarojen kainalosta etäämmällä kukkivat voikukat keltaisina mattoina, kuin myös metsäkurjenpolvet, että puna-ailakit. Vähäkös kateellisena kuvasin niitä, mutta toisaalta tiedän, että kohta kukkii täälläkin.

Taide-elämyksestä kotiin tullessa oli vastassa " kotimies", joka odotteli palaajia keskellä pihatietä ja suvaitsi juuri ja juuri siirtyä auton edestä, mutta ei metsään, vaan patiolle! Siitä se asteli arvokkaasti  jäniksen syömien orvokkipatojen ja patiopöydän välitse grillikodan seinustalle makaamaan. 

Jossain välissä poro oli käynyt syömässä toisen hunajamarjapensaani latvuksesta kaikki lehdet!! Takkuturkki poro, mutta annas olla reilu kuuakusi eteenpäin, niin se on komistus mahtavinen sarvineen.

Piti laittaa suojaverkko, ettei toinenkin hunajamarjapensas katoaisi poron suuhun. Hallanarka se ei kait ole. Toki paras ollakin kestävä, kun en laita sille harsoa suojaksi.

Ihan pihalla, uutta sekä jämät

Hyvää huomenta! 

Heräsin sateen ropinaan ja heti kun sain unihiekat silmistäni, kipaisin portaalle.  Ah, minkä tuoksun sain nenääni. Se oli sekoitus uusien koivunlehtien ja kesän vihreää tuoksua.

Seisoin paljain varpain märällä portaalla. Astuin askeleen pari alemmaksi, Sitten olin oikeasti ihan pihalla. Seuraavaksi voisin harpata tarkastelemaan, missä vaiheessa mustikan kukinta on.

Ei ole vielä raakileita ja onneksi sateinen suht lämmin yö säästi ne toistaiseksi hallan tuhoilta.

 Jotain uutta on tekeillä jokea ylittävälle sillalle. On kehoitettu välttämään turhaa kulkua joen toiselle puolen, ettei siltatyö viivästyisi. Viikonloppuna korjaustyö oli jo niin pitkälle, että kävimme sitä katsomassa. Kaiteet puuttuivat vielä. 

Harpoin työkoneiden lomasta joen rantaan kuvaamaan rentukoita ja palatessani tajusin olevani valvontakamerassa. Ei ollut tukka hyvin, eikä roleksia ranteessa.

Näitä sadeaamuja ja tietysti myös -päiviä on ollut paljon. Se tarkoittaa samaa, kuin liikaa. Varsinaisesti ei minulle, mutta istuttamilleni kesäkukkasille. Jotta tuho olisi täydellinen, niin yhdessä orvokkipadassa on jäjellä enää kukattomat orvokkien  jämät.

Jänis, jota talvella ruokittiin, kävi napsimassa suihinsa yhden padan kaikki siniset orvokit. Viereisestä astiasta kelpasi vain muutama kukka. Olivat väärän värisiä jäniksen mielestä.

En luovuta, vaan hoidan huolella orvokin jämiä, jospa innostuisivat uuteen kukintaan.  Joku nuppu on jäljellä.

  

Tässä tuli sadepäivän bingorivi vasemmalta alas. Vastaukseni Repolaisen kesäkuun bingohaasteeseen ja kiitos haasteesta.

Repolaisen  kesäkuun bingo

Mitä suunnitelmia teillä on juhannuksen ajalle?

Minä olen ajatellut uida, retkeillä, kalastaa. Kaikki nuo mahtuvat samaan pakettiin, jos ei sada. Mutta jos sataa, niin sulkeudun pihanperälle asuntovaunuun kahvittelemaan raparperipiirakan ja jäätelön kanssa. Mukaan myös tietokone ja keskeneräinen neuletyö.  Seuraaakin saa tulla.

Epävakaasta säästä huolimatta toivotan leppoisan mukavaa juhannusta! 

On juhla ja juhannusilta

Piha on hiljainen, tuuli tyyntynyt, eikä sada vettä. Eiliset vesilätäköt ovat imeytyneet maahan ja västäräkki tepastelee ruokaa etsien pesueelleen. Haarapääskyset, joiden pesänrakennus epäonnistui tänäkin kesänä, lentelevät edestakaisin levottomasti pihapiirin yllä.

Juhannuskoivujen lehdet eivät ole enää aivan freesejä, vaikka koivut kököttävätkin vesiämpärissä. Kesäkukkasia pihassa juurikaan ei ole, vaikka kesä on pitkällä.  Niiden kasvu on ollut hidasta kylmien öiden ja jokseenkin viileiden päivien vuoksi. 

Ilta-auringon valo on kaunista. Illan tunnelmasta puuttuu vain hentoisessa tuulessa liehuva siniristilippu. 

Juhannus on pian ohi. Tavallaan minun keskikesänjuhlan viettoni alkoi jo aatonaattona, jolloin lähdettiin aamulla aikaisin kauppaan. Matkaa sinne on 35 km. Ruokaostokset tehtyämme ajateltiin ajella kotiin niin sanotusti oikaisemalla metsäautotietä pitkin.

Niin ajateltiin, mutta oikaisu oli kaikkea muuta. Puolivälissä "oikotietä" oli puurekka tekemässä lastausta. Kapealla soratiellä ei ohi pääse, vaan pakko jäädä levennykselle odottamaan. Odotusaikana olisi kaksi kertaa ehtinyt käydä kaupassa. Ostetut jäätelötkin uhkasivat sulaa, joten parasta oli syödä ne.

Aattoaamuna ennen hyttysten ja polttiaisten heräämistä haettiin juhannuskoivut. Keräsin myös kaksi sylillistä niittykukkia. Tosen metallisankoon ja toisen vanhasta kylpypyyhkesstä, hiekasta ja sementistä aikaan saamaani "maljakkoon". 

Kappas vaan! Metallisangon kylkeen oli tuhka polttanut vuosien kuluessa reiän. Kukat päätyivät muoviseen astiaan.

Juhannusrekvisiitan valmistuttua lähdettiin autiotuvalle aikomuksena kalastaa tonkoja tuvan vieressä virtaavasta ojasta. Mennessä säästyttiin nipin napin rankkasateelta, kuitenkin sateen ropinaa oli mukavaa kuunnella katon alla. Nuotiotulet jäivät haaveeksi. Kiehui kahvi kamiinan levylläkin.

 Arka tonko ei rohjennut tulla nappaamaan matoa. Ojan uomassa oli liikaa vettä. Siis liikaa tonkolle, sanovat ne, jotka sen sielunelämää jotenkin tuntevat. Tosin taisi olla kuun vaihekin väärä, sillä ainuttakaan kalaa ei tullut. Makkaraksi muuttui lounas. 

Juhannuspäivänä on paistanut vaihteeksi aurinko. Paras päivä tehdä kotiseutukierros ja ihailla luonnonkukkien kauneutta. Monet entiset viljelypellot loistavat punaisina ja keltaisina. Kullerot, niittyleinikit, puna-ailakit ja metsäkurjenpolvet ovat  vallannet ne, samoin paljolti myös tienpenkat. Lupiineita ei näe nimeksikään.

Usean tunnin kietoajelun jälkeen seurasin Kuortaneen yleisurheilukisoja. Pikajuoksu ja pituushyppy kiinnostavat minua yhä, vaikka juokseminen ei enää onnistu. Olin  62 vuotta sitten kesällä omassa urheiluseurassani melkoinen haka. Mukavaa muistella.

Huomenna on sunnuntai, kuin juhannuksen rääppiäiset. Jotain tekemistä ja menemistä uskon keksiväni.

Kirjoittaessani unohduin välillä katselemaan allaolevaa videota, jonka sisareni lähetti minulle.  Siinä lapsuuskotini lipputangossa liehuu siniristilippu.

Miten teillä on juhannus sujunut? Oletteko rohjenneet tehdä juhannustaikoja.   Minä en, vaikka kerran uskalsin ihan oikeasti pussata sammakkoa! Säikähdin vasta perästä päin. Miten olisi käynyt, jos sammakko olisi muuttunut prinssiksi?

Juhannuksen taikaa

Sataa, sataa ropisee ja vesi valuu ikkunalasissa noronaan.
On juhannustaikaa kerrakseen.

Viikolla ajattelin, miten haen muutaman juhannuskoivun vastahankitun pihakeinun molemmin puolin, vaan en taida.
Porraspielikin jääköön ilman koivuja, samoin poimimatta niittykukat.
Mukavampaa katsella niitä ikkunan läpi ja saavat kasvaa vielä. Itse pysyn kuivana.

On kuitenkin juhannus ja Koillismaalla yötön yö. Helteet tosin puuttuvat, mutta itikoita on ja juhannusparfyymina tervaksisen nuotiotuoksun sijaan itikkaöljy.

Jos ei sade päässyt kastelemaan, niin juhannussaunassa kastuu varmasti ja toisen kerran järvessä. Pakko on uimaan pulahtaa ihan juhannuksen kunniaksi.

Huomenna on uusi upea päivä ja kesä vasta aluillaan.
Pika puoliin pitää jänisten heinät niittää ja pistää seipäälle.

             Hyvää juhannusta