Alla heinäkuun kolme kuvaani, jotka alkavat kirjaimella h, kuten heinäkuu. Tämä mainio haaste on Kristiina K:n aloittama. Hänelle iso kiitos.
Lyhyesti ohje kuuluu, että kuvat voivat esittää mitä vain, kunhan kuvan aihe alkaa meneillään olevan kuukauden ensimmäisellä kirjaimella. ♥
Hilla
Hilla-aika alkaa olla käsillä. Kuvan hillat eivät ole kypsiä, eivätkä enää tupella, mutta kohta kuitenkin valmiita poimittavaksi.
Muutaman kypsän hillan löysin jo eilisellä onkireissulla alkumaistiaisiksi.
Ilman muuta näillä kulmilla on päivän puheenaiheena nyt itseoikeutetusti hilla. Viime aikoina monet ovat käyneet tutkailemassa omia hillapaikkojaan, miten marja kypsyy. Minäkin aion hillastaa, vaikka tavallistakin märempien soiden takia se tulee olemaan raskasta ja hikistä hommaa.
Rakkaalla lapsella, kuten hillalla on monta nimeä. Minulle se on hilla, lapsena puhuttiin muuraimen nimellä, mutta soiden ja rämeiden herkku tunnetaan myös muurain, lakka, valokki, lintti, nevamarja, suomarja- nimillä.
Haarapääskynen
Joka kevät ihme uus kuulla haarapääskysen livertelyä tv-antennin päällä. Pitkin kesää saa myös nauttia niiden taiturimaisista lentelystä.
Haarapääskynen on niin kesään kuuluva.
Heinätyöt
Heinäseipäitä näkee enää harvoin heinäpelloilla. Heinänkorjuu tehdään nykyään niin koneilla.
Minä aloitin lapsena heinäpellolla "tikkutyttönä" Kiikutin seinäseipään reikään puutikun, kun seipäälle hankoaja oli sitä vaille.
Yleensä seivästä kohden oli kolme tikkua, ettei heinä painu liian tiukkaan, vaan kuivaa seipäällä.
Varttuessani sain ylennyksen harvavoimaan ns rippeitä sängeltä hankoajien perästä. Seuraava ylennys oli päästä nostamaan heinää hangolla seipäälle. Hienointa minusta oli kuitenkin iskea rautakangella reikää maahan, johon juntata heinäseiväs odottamaan täyttöä.
Nyt on huvia niittää viikatteella heinää muutaman seipäällisen verran. Nekin jäniksille talviruokintaan.
Kristiina K, kiitos mukavasta haasteesta. Mukavia suvipäiviä kaikille!
Harvoin näkee enää heinäseipäitä. Viime kesänä näin yllättäen ajellessani naapurikuntaan ja pikkutie kun oli, hiljensin vauhtia ja katselin niitä.
VastaaPoistaMeillä päin hilla on lakka :)
Heinäseipäät pellolla ovat niin mennyttä aikaa. Enää ne ovat rekvisiittaana tai aidanriukuina. Haasian olen nähnyt viimein, seivästettyä heinää saralla en edes muista, milloin viimeksi.
PoistaKaunista on katsoa rivissä olevia ukkoja, niin kuin täällä päin pulleita heinäseipäitä kutsutaan.
Eteläsemmässä osin maata käytetään kai enemmän lakka sanaa hillasta.
Kivat kuvat. Minulle tuo marja on lakka. Arvaapa mitä, minulla on jo ollut valmiina H-teksti, mutta julkaisin vielä tuon toisen jutun ensin ja sitten vasta Heinäkuun kuvat. Minulla on siellä Heinänteko -otsikolla melkein samanlainen juttu kuin sinulla. Aikamoinen yhteensattuma! Oli pakko selittää, että et luule, että varastan ideasi.
VastaaPoistaKiitos kuvakehusta. Lakka on hyvälle yhtä hyvä nimi, kuin kaikki ne muutkin.
PoistaEnhän minä mitenkään siitä pahatu, että olemem kirjoittaneet samasta aiasta. varmasti monella muullakin on vastaavanlaisia kokemuksia heinätöistä. Mielenkiinnolla odotan sinun heinätöistä kertovaa postaustasi.
Luin ja katselin uudestaan juttusi, ja kyllä, sinun kuva heinätöistä on hienompi kuin minun. Ja tekstisi on kivempi, kun se on tarinan muodossa, oman tarinan muodossa. Täten julistan sinut heinätyö-sarjan voittajaksi!
PoistaVoi sinua, eihän me kilpailla ollenkaan. Minäkin luin sinun heinätyöjuttusi uudelleen ja olen sitä mieltä, että samanlaisesta työstä saamastamme muistosta kirjoitettiin, siten miten sen olimme kokeneet. Minä ehkä liikaakin tiivistellen, sinä kerroit tarkemmin.
PoistaHyvät h-sanat! Erityisesti tykkään Hilla sanasta vaikka tutumpi on ollut itselle lakka ko.marjasta.
VastaaPoistaKiitoksia! Minustakin hilla maistuu jo kielellä makeammalta.
PoistaMeillä päin puhuttiin lakasta, hilla-sanan olen oppinut vasta aikuisena.
VastaaPoistaHeinäkuu hellii meitä!
Onko sana vaihtunut niin, että käytät nykyään suon herkusta hilla sanaa?
PoistaJep, niin se tekee taas monen monituisen sadepäivän jälkeen. Kivaa!
Siinäpä onkin hieno tietopaketti heinäkuulta, hillaan meillä mennään ja hillassa ollaan. Mainiot heinä"ukot"...moni nuorempaa ikäpolvea oleva ihmettelee..mitä noi on! Onneksi olen saanutolla heinäpellolla haravoimassa ja voi kun eväät maistuivat makealle!
VastaaPoistaKiitos. Niin näilläkin nurkilla, hillaan mennään ja hillaa poimitaan. Tuo on totta, eväät on pellolla tosi herkkua, jopa kiireaikona porukasta joku, jolle ei työ oikein maittanut, joutui keittiöhommiin ja toimitti pullaa ja eväsleipiä kahvipannun kanssa pellolle.
PoistaHillat, eli lakat, kuten meillä päin sanotaan, ovat herkkua. Koskaan en ole niitä itse poiminut, mutta hillon muodossa syönyt usein ja aina maistuu yhtä hyvältä. Pääskyjen saapuminen keväällä/kesällä on aina yhtä sykähdyttävä juttu.
VastaaPoistaHerkkua ovat, oli nimi mikä tahansa.Minä olen useana kesänä poiminut hillaa. Kesät ovat erilaisia, joskus hillaa tulee hyvin vähän. Joskus teen hillaa myös hilloksi. Tekee kyllä kauppansa.
PoistaHaarapääskysiä odotan aina kovin. Ne tuovat livertelyillään kesään oikeaa tunnelmaa ja kyllä, se sykähdyttää.
Hei olin epähuomiossa jättänyt linkittämättä blogisi omaan heinäkuun kuvien postaukseen, mutta nyt korjaan asian.
PoistaUpeita kuvia.
VastaaPoistaLakat ovat täällä jo kypsiä ja facen kirpparilla lakkaa on myynnissä 15 - 20 euron kilohintaan. Itsekin olen käynyt keräämässä, mutta nyt kun minulla on kaksi titaanista lonkkaa - en uskalla suolle mennä. Viimeksi nimittäin kaaduin ja ukon piti tulla toiselta puolelta rämettä minut ylös nostamaan. Kyllä naurettiin kun ei ollut jaloissa voimia nousta ylös. Ostan siis nyt valmista.
Kiitos. Siellä päin taitaa olla hyvä hillakausi meneillään, kun hinta on noin matala! Ikävää, ettet voi enää rampata soilla marjasangon kanssa. Toki hyvä, että siellä voi ostaa hillaa, ken haluaa. Minullakin on tekonivel toisessa lonkassa ja koetan olla varovainen huonossa maastossa liikkuessani.
PoistaHienoja aiheita ja kuvia. Sen verran olen minäkin ollut lapsena heinäpellolla, että kuvauksesi tuntuu ihanan nostalgiselta.
VastaaPoistaMeillä päin puhutaan lakoista, mutta hilla on kauniimpi nimi.
Kiitos paljon. Ennen lapsetkin osallistuivat voimien mukaan kodin töihin. Ei tietenkään se aina maistunut, mutta ei mielestäni liikaakaan vaadittu. Ainakin muistoni ovat hyviä.
PoistaNiin minustakin, hilla tuntuu lämpimämmältä ja pehmeämmältä sanalta, kuin lakka, marjoina yks sama ja yhtä hyvä.
Mukavia heinäkuun kuvia. Hilla, lakka ja muurain on tuttuja sanoja, mutta loput hillan nimet olikin sitten minulle uusia. Heinäpellon kuva on ihanan kesäinen, melkein tuntui kaadetun heinän tuoksu nenässä. Pellolla raatamisen jälkeen oli mukavaa hyppiä heinäladossa kuivien heinien seassa.
VastaaPoistaKiitos. En minäkään ole kaikkia nimiä kuullut kenenkään suusta, tutuimpien lisäksi valokki oli tuttu sana. Loput kertoi google. Minäpä kerron, nuo heinät kuivaessaan tuoksuivat todella kesälle. Vielä silloinkin, kun ne survottiin verkkosäkkiin ja kiskottiin tallin parruun roikkumaan hiirten ulottumattomiin.
PoistaHeinäladossa oli hauskaa heinänajon aikaan. Oi, on meillä hienoja muistoja!
Täällä näkkee joka kesä heinäseipäitä melkein naapurissa. Arktikumin luonnonniityllä seivästetään heinät, en tiedä käytetäänkö niitä mihinkään.
VastaaPoistaKunnon hillasuot on niin kaukana, jätän suosiolla ne toisille.
Muistorikkaita ovat kuvasi aimarii : )
Kiitos. Pistetäänkö Arktikumin kaadettu heinä kaikki seipäille, vai osa ehkä haasialle. Niitäkin on näkynyt täällä jokunen. En ole sentään enää nähnyt sapilailla heiniä kannettavan. Hillasuot ovat jotenkin osuneet esim. paljon Pohjois-Pohjanmaalle ja kainuuseen, vähemmän lännen puolella maata
PoistaJoskus on haasiallekkin laitettu, ei siitä lämpäreestä paljon heinää kartu.
PoistaSapilaitakin on tullut aikoinaan kokkeiltua : )
Sapilailla heinän kantamista en ole nähnyt, vain lukenut ja kuullut paikallistyen kerrontana. :)
PoistaOlet löytänyt hauskoja ja ajankohtaisia h-asioita. Minulle tutumpi hillan nimitys on lakka; toki muutkin nimitykset ovat tuttuja.
VastaaPoistaMuistan itsekin kuvan heinäseipäille kuivamaan kerätyt heinät. Sanoin lapsena niitä heinäukoiksi.
Kiitoksia. Kuten mainitsinkin lakka tai hilla tai vielä joku muu nimi, sama marja, samalle maistuu.
PoistaTäällä Koillismaalla olen kuullut heinäseipäitä sanottavan heinäukoiksi, lapsena ne olivat minulle vain heinäseipäitä. Sinulla oli toisin päin.
Huikeat - hyödylliset - Hoot.... kiva kun tietouttakin!
VastaaPoistaKerran olen hillassa ollut ja hih.. vaikka meilläpäin ne ovat lakkoja, niin "Lakassa" en ollut tai en saanut asiaa sanoa näin.... neuvoi opas, jonka kanssa suolla todellakin tarvottiin tehokkaasti - kunnon treeni.
Minäkin olen pikkutyttönä saanut välitappeja heinäseipäisiin asetella...
kaupunkiin ajaessa on Kuranlan Kylämäki (kaupungin ylläpitämä näytöstila - jossa kivaa ohjelmaa myös lapsille, kesällä eläimiä) jossa aina heinäseipäitä nähtäväksi ohiajaville... tuntuu, että niitäkin joka vuosi vain vähemmän ja vähemmän.
Ja minäkun olen luullut, että se pääskysestä ei päivääkään pitää yhä paikkaansa - johtunee sittä, kun olen niin huono tunnistamaan lintuja!!
Kiitos paljon. Treenistä kyllä käy päinretki suolla hillojen perässä. Luulen, että tänä kesänä treeni on edelliskesiä rankempi, kun suot on niin vetisiä.
Poistavarmasi monen pienen tytön ja pojan ensimmäiset muistot heinäpelloilta on juuri kiikuttaa seipäisiin tapit. Vanhan ajan työnäytöksiä mainostetaan aina ajoittain. Joissakin saa osallistua halutessaan työhön itsekin.
Ei pidä enää paikkaansa vanhat "faktat" Nytkin toukokuussa meidän haarapääskyset tulivat, eikä edes hiirenkorvaa koivussa, ja luntakin rippeet jäljellä. Siis ei johdu sinun lintujen tunnistamisista.
No conocía esta planta y es preciosa. Me encanta ver a las golondrinas. Fotos muy buenas amiga. La cabecera es una preciosidad con la golonfrina en la rama. Gracias. Buen julio.
VastaaPoistaUn abrazo.
PoistaGracias por su interés.
La baya de la primera imagen es una baya de Rubus chamaemorus.
Las golondrinas traen el verano, son maravillosas.
La golondrina está sobre una rama de pino.
¡Feliz continuación de julio!
Heinäseipäitä näkee nykyään kyllä tosi harvoin, haarapääskyjä onneksi joka kesä:)
VastaaPoistaSe on tosi. Heinä tehdään pellolta suoraan rehuksi tai paalataan. Totta, onneksi pääskyset vielä tulevat ilahduttamaan meitä.
PoistaHeinäkuun kuvat on minulla vielä mietinnässä . Sinä löysit ihanat. Lakalle en ole kuullutkaan noin monta nimeä .
VastaaPoistaHaarapääskysiä minäkin näin eilen kun oltiin kesäteatterissa . Ne on kummasti vähentynyt mökillä ei niitä näe yhtään .
Samoin heinäseipäät heinillä on kohta vain kotimaisissa elokuvissa. Olen minäkin ollut muutamia kertoja niitä tekemässä vaikka kaupunki asukas olenkin .
Kiitos sinulle ihanista Heinäkuun kuvista .
Kiitos. Meidän haarapääskyset olivat pari viikkoa jossain muualla ja ovat tulleet takasin.Niitä haittaa, kun meidän pihapiirin mihinkään rakennukseen eivät pysty tekemään pesää.Juu, elokuvanostalgiaa heinätöt enää ovat tai jossain näytöksissä voidan tehdä vielä entiseen malliin.
PoistaSinulla on siis tuntuma heinätöihin.
Kävin jo vierailulla blogissasi. kyllä siellä oli valkoinen +jää jo kuvina. Mietintäsi oli onnistunut.
Komeat heinäseipäät! Minä olen lapsena ollut useasti hillasuolla, mutta aikuisena en enää. Kumma juttu suomen kielen kanssa, kun minun puheessani on hillasuo mutta sieltä poimitaan lakkoja. Rakastan niitä! Täytyy tänä vuonna taas ostaa muutama pikkurasia pakkaseen.
VastaaPoistaKiitoksia. Suomen kieli on todella elävää, eri paikkakunnilla on omia sanojaan ja sanontoja.Murteissa on omia sanoja ja löytyy paljon samalle asialla kuvaavaa sanaa.
PoistaSaattaaolla, etten minäkään jaksa tänä kesänä kovin montaa hillareissua rampata. Lähisoilla on vähemmän hillaa, mitä vuosiin.
Kun itsekin olet hillastanut, niin sinulla on tuntuma, miten raskasta se on.