Sydänkesän aikaa

On aamu ja aurinko pitää vapaapäivää. 

Se on noussut jo kolmen aikaan, mutta pysyttelee raskaan, vettä pirskottelevan pilviverhon takana. Yöllä alkanut vesisade jatkuu.

Katselen ikkunasta pihanäkymää. Eteeni avautuu kauniin vihreä suo, jolla kasvaa muutama kitukasvuinen mänty, sekä kuusia. Heinätuppaiden joukossa on vaivaiskoivuja että suopursuja.  Suo on myös hillasuo.

Avaan ikkunan kuunnellakseni sateen ropinaa.

Pääsen muutamassa hetkessä lähes flowtilaan tuijottaessani pisaroiden läsähtämistä vesilätäkköön.

  

Sään vaihtelut kuuluvat kesään ja sateen jälkeen tulee pouta, jolloin luonto tuoksuu raikkaalle. Tänä aamuna erottuu ylitse muiden koivun tuoksu. Se, jos mikä kuuluu kesään.

Tuuli ei puoleen päivään mennessä ole ravistellut unihiekkaa silmistään. 

Metsän lempeä huokailu ei saa pudotettua vesipisaroita havupuiden neulasista, eikä heinän korsilta.

Tuulikannel roikkuu koivun oksassa vaiteliaana. Pihassa kasvavien horsmien kukkalatvat on syöty, sillä porot kävivät pihakierroksellaan ja ohikulkiessaan napsivat ne suihinsa.

Heinäkuun alun kukkarunsaus on hiipumassa. 

Parhaillaan kauneimmat luonnonkukat ovat kissankello, päivänkakkara, maitohorsma,  rantatädyke mesiangervo.   Kissankellot ja horsma ovatkin varsinaisia maantiepenkkojen kaunottaria.

 

Olen parina kesänä kylvänyt pihaan niittykukkien siemeniä, Syksymmällä aion siirtää rantatädykettä pihan kosteisimpiin kohtiin. Ainakin se on levinnyt ällistyttävän nopeassa tahdissa vanhoilla peltosaroilla ja näyttää olevan sulassa sovussa angervon kanssa. Pahaa pelkään, että ajan oloon toinen jää häviölle, aivan kuten metsäkurjenpolvi valtasi paikoin kullerojen kasvupaikan.

Kukkapohdiskelu katkaisee räväkkä mönkkärin ääni. Pian sen perässä on auto, toinen, kolmas. Karsikonperän liikenne on moninkertaistunut  muutamassa päivässä.

Syy siihen on hilla!

Hillan poiminta on alkanut tämän viikon alusta ja marjastajilla on ämpäreineen tulenpalava kiire soille. Nyt soiden herkun poiminta on kaksinverroin raskaampaa, mitä muutamana edelliskesänä. Vettä on satanut niin uutterasti, että suot ovat erityisen märkiä. Innokkaita hillastajia se ei haittaa, mutta kylläkin minua.

Mustikka kypsyy myös parhaaseen hillasesonkiin. Tuottaa päänvaivaa ahkerille poimijoille, mennäkö suolle vain kangasmetsään.

Tänä kesänä ei tule hillasta sen paremmin kuin mustikastakaan jätti satoa. Marjaa on harvakseltaan ja käsinpoimijalle se on hidasta. Piirakkamarjat olen jo ehtinyt poimia.

Minulle kesän parasta antia ovat kuitenkin kalaretket.

Tavallista nuukemmalla päällä on Ahtikin ollut, siksi usea retki on ollut kalaton kotiinpaluu.

Kuitenkin rannalla sesominen onkivapa kädessä on ihan huippua. On leppoisaa tuijottaa veden väreilyssä kelluvaa punaista kohoa. Jokseenkin maagista touhua.

Itikoista ei ole haittaa, ei varsinkaan tuulisella ilmalla.

 Miten kesän alkupuoli on Teiltä sujunut? 

Toivotan kaikille mukavia kesäpäiviä kesän toiselle puoliskollekin !