Tämä on metsä. Sen tuoksu on vihreä ja siellä asuvat puut.
Puiden lomassa kiemurtelevat polut, joita myöten joskus ennen kuljettiin vallan paikasta toiseen. Niin teki myös Koiti-Jussi. Hän talsi jokinivalta palstalleen
metsätöihin sata vuotta sitten.
Hänen polkunsa on sittemmin ollut kulkijaa vaille, mitä nyt satunnaisesti liikkeellä
oleva metsästäjä tai porot ovat käyttäneet sitä. Se on umpeutumassa, sillä metsä
hamuaa omansa takaisin.
Huhutaan, että marjastaja olisi vasta nähnyt itse Koiti-Jussin nimikkopolullaan.
Mies oli seisonut polun päässä ja kadonnut aavemaisesti.
Vaikka ihminen kuolee, hänen muistonsa elää, mutta ihme kuitenkin, kun marjastaja saa yllättäen outoa seuraa tai patikoija kuulee jonkun näkymättömän kiirehtivän ohitseen.
Miten sait kiepsautettua kuvan tuolviisiin!? -D Tuon luettuani ei haluttaisi mennä metsään hämärään aikaan, saati pimeällä! Kaunis syksyinen muisto puolukkaretkestä tuo bonuskuvasi!
VastaaPoistaVahinko tuo kiepautus, en edes huomannut.
PoistaEi kai niin käy. Ei Koiti-Jussi pimeällä liikkunut, ihan päivällä vaan, eikä ole pelottava.
Kiitis bonuskuvassa olen kerännyt poimurilla puolukat.
Kaikenlaisia kulkijoita saattaa tulla vastaa metsäpolulla.
VastaaPoistaMenikö peilikuvana vahingossa?
Ei sitä koskaan tiedä- Anteeksi, en ollut huomannut, että olin muuttanut kuvasi peilikuvaksi. Vahinko, käänsin sen.
PoistaKoiti-Jussin on siis jäänyt metsään kummittelemaan. Mikähän sitä harmittaa?
VastaaPoistaEi niin, mutta tämä henkilö on aikanaan ollut vakaa luontoihminen ja asunut ikänsä alueella, jonka kautta nimikkopolkunsa yhä kulkee. Hänen tarinansa tunnetaan ja se saattaa tehdä kulkijoille mielikuvia.
PoistaIhana metsätarina täälläkin. "Vaikka ihminen kuolee, hänen muistonsa elää..." Metsässä liikkujien muisto on varmasti kaunis, ainakin vanhaan aikaan liikkuneiden, silloin kun metsässä kuljettiin kunnioittaen.
VastaaPoistaKiitos. Aikaisemmin oli todella kunnioitus metsää kohtaa suuri. sEn ajan aikalainen Koiti-Jussikin on ollut. Elänyt luonnossa luonnon ehdoilla.
PoistaSå fin historie💖Vakre bilder og det siste er en hit💖
VastaaPoistaTack så mycket.
PoistaHieno tarina. Minusta Koiti-Jussi jäi Metsän- ja polunvartijaksi paikalle, suojelemaan metsää ja polkua ja siellä kulkijoita. 💗
VastaaPoistaKiitos. Tuohon tapaan itsekin olen Koiti-Jussin kohtaloa ajatellut. Miehen sielu elää alueella, joka oli hänelle erittäin rakas. Satunnaiselle kulkijalle polun nimen ja erakon tarinan tuntien saattaa tulla mielikuvituksen tuomia näkö- ja kuulohavaintoja.
PoistaPäivi sen sanoi mitä itsekin ajattelin, että Koiti-Jussista tuli metsänsä suojelija <3
VastaaPoistaKIitos, juuri sellainen tämä mies oli.
PoistaKoiti-Jussia ei tarvitse pelätä, ei ollenkaan. Jussi kulkee omilla tanhuvillaan, joihin on tottunut. Ehkä Jussi vain haluaa kertoa meille nykyajan ihmisille, että on sitä eletty ennenkin merkityksellistä elämää. Tv. Kummituskierroksia vetävä opas
VastaaPoistaKiitos. Olet aivan oikeassa. Koiti-Jussi ei ole pelottava. hänen läsnäolonsa kokeneet kertovat miehen olevan ystävällinen ja rauhallinen.
PoistaOlen utelias, kummituskierrosten opas?
Kaunis tarina. Uskon myös Koiti-Jussin suojelevan metsässä kulkijoita.
VastaaPoistaVoi, minkälaisia tarinoita puut ja polut osaavatkaan kertoa! Niiden muistijälki on pitkä.
Kiitos. Enää ei taida täällä elää ketään, joka muistaisi Koti-Jussin henkilökohtaisesti, vain tarinat hänestä muistetaan. Mahtavaa olisi, jos metsän poluilla ja puilla olisi kanssamme selkeämmin yhteinen kieli. Ymmärtäisimme toistemme tarpeita paremmin.
PoistaKaunis tarina ja tästä kohdasta pidin erityisesti: "metsä hamuaa omansa takaisin" 🌲 Rauhoittava metsä. Rauhoittava läsnäolo.
VastaaPoistaKiitos. Tuolla ajatuksella haluan sanoa, että korjaa itse tilansa, jos sen annetaan tehdä se. Nykyään vain metsän hoitotöistä tulevat vauriot ovat hitaasti parannettavissa ja paranevia. Kun tass hyvin helposti on umpeutunut ne pätkät poluista, joita porotkaan eivät tykkää käyttää.
PoistaMetsä on itsessään parantaja. tykkään liikkua siellä kaikkina vuodenaikoina.
Jolie promenade !
VastaaPoistaMerci pour le visite et bonne soirée !
Anna
Merci de m'avoir rejoint.
PoistaTaas sait tarinallasi minut hämmennyksiin - Koiti-Jussi? Metsän vartija varmasti, mutta onko hän ollut oikeasti olemassa joskus, jossain?
VastaaPoistaMinäpä kerron. Koiti-Jussiksi kutsuttu henkilö on todellinen, syntynyt kai 1800-luvun loppupuolella. Enää ei ole ketään kertomassa, mikä mies hän oikeastaan oli. Tarinoista päätellen olen luullut hänen olleen metsätyömies, yksin eläjä. Ilmeisesti kuitenkin hyvä persoona, sillä eivät kaikki saa nimikkopolkua, ei nimikkokunnasta, ei sen paremmin, kuin nimeään kaantavaa Pärjänjoen nivaakaan, mutta Koiti-Jussi on saanut.
PoistaNiissä hänen maisemissaan minäkin viihdyn. Luonnonkauniita ja rauhallisia paikkoja.
Kiitos aimarii 🤗
PoistaOn ihanaa, kun ujutat krapuihisi todellisia henkilöitä ja kerrot sitten heidän tarinan. On se sitten kuinka pitkälle totta tai tarinaa, mutta niinhän sitä sitten käy aikanaan meillekin.
🤗
PoistaKaunis tarina! Minusta on aina jotenkin koskettavaa astella vanhaa vähän kuoppaistakin polkua, tietä tai tuvan lattiaa, kun tietää, että siinä on asetellut joku jo kymmeniä vuosia ennen minua. Silloin tulee miettineeksi, millaista sen ihmisen elämä on mahtanut olla, mitä hän miettinyt polulla kulkiessaan. Ehkä hän on ollut elämäänsä tyytyväinen, vaikka olot olisi olleet puutteelliset.
VastaaPoistaKiitos pohdiskelustasi. Minä mietin myös. Tykkään kuunnella ihmisten kertomaa elämästään ja kokemastaan. Olen tullut tulokseen, että elämä on vaikkapa vain 60-70 vuotta taaksepäin ollut hyvin paljon erilaisempaa, mitä nyt.
PoistaVanhalla polulla on hauska muistella ja miettiä ketkä kaikki ovat siitä kulkeneet. Koiti-Jussin tarina kiehtoo mielikuvitusta.
VastaaPoistaMetsässä liikkuessa, varsinkin yksin, ajatus työstää niin monenlaisia mietteitä. Pidän sellaisesta. Näin se on, faktatietojen täydentämiseen mielikuvitus antaa auliisti apuaan.
PoistaMukava tarina polusta ja Koiti-Jussista. Niin se metsä ottaa omansa takaisin. Olen huomannut saman, kun olen yrittänyt kulkea Savossa isäni entistä kalapolkua pitkin järvelle...
VastaaPoistaKiitos. Käyttämättömänä polku umpeutuu yllättävän nopeaan. Olen täällä koettanut etsiä vanhoja polkuja, joita tiedän olleen olemassa, hyvinkin tärkeitä kulkureittejä eri kylien välillä. Enää vain ne pätkät poluista, jotka vievät veneelle, kalapaikoille ja joita porot käyttävät. Ne muuten osaavat hyödyntää mainiosti valmiit reitit, vaikka lopulta ohjaavatkin satunnaisen kulkijan, kuten joskus minut, poronpolulle!
Poista