Tämä on metsä. Sen tuoksu on vihreä ja siellä asuvat puut.
Puiden lomassa kiemurtelevat polut, joita myöten joskus ennen kuljettiin vallan paikasta toiseen. Niin teki myös Koiti-Jussi. Hän talsi jokinivalta palstalleen
metsätöihin sata vuotta sitten.
Hänen polkunsa on sittemmin ollut kulkijaa vaille, mitä nyt satunnaisesti liikkeellä
oleva metsästäjä tai porot ovat käyttäneet sitä. Se on umpeutumassa, sillä metsä
hamuaa omansa takaisin.
Huhutaan, että marjastaja olisi vasta nähnyt itse Koiti-Jussin nimikkopolullaan.
Mies oli seisonut polun päässä ja kadonnut aavemaisesti.
Vaikka ihminen kuolee, hänen muistonsa elää, mutta ihme kuitenkin, kun marjastaja saa yllättäen outoa seuraa tai patikoija kuulee jonkun näkymättömän kiirehtivän ohitseen.
