Vielä on pihassakin puuhasteltavaa, mutta mieleni teki ongelle. Valinta oli tänään helppo. Siis kalalle, kun on lämmin päivä, sopivasti myös tuulinen, etteivät pienet vereimijät pysty häritsemään kohon tuijottamista.
Kesä on tullut, mutta sääsket (hyttyset) ovat vielä pois. Sen sijaan mäkärät tai mäkäräiset ovat hyvin edustettuina. Olen siinä mielessä onnekas, etten tarvitse mitään aineita niiltä suojautumiseen. Ne eivät ime minun vertani. Lähentelevät kyllä ja pyrkivät korviin, nenään ja suuhun, mutta en koe sitä kovin kiusallisena.
Kalaretkestä tuli lopulta luontoretki.
Menomatkalla metsäautotiellä mies jarrutteli ja pysähtyi. Ihmettelin mikä on ennen kuin huomasin kyykäärmeen olevan menossa tien yli. Sillä ei ollut kiire, se mateli verkkaan. Vasta käärmeen edettyä kuljettajan puolelta auton ohi, jatkettiin matkaa. Siihen käärme reagoi ja nosti päänsä pystyyn ja katosi vauhdikkaasti ojavesaikkoon.
Myöhemmin, kun kalaa ei innokkaasta onkimisesta huolimatta tullut, rupesin tutkimaan hillan kukkia. Kahdenlaisia löytyi, eli hilla on 2-kotinen. Emi- ja hedekukat eri yksilöissä.
Suolla kukkii parhaillaan myös suokukka. Sen vaaleanpunaiset pienet kukat ovat pirteä väriläiskä sammaleessa. Paitsi, että suolla on kaunista, siellä on myös märkää ja upottavaa. Tarpominen hengästyttää, vaikka kalasaalista tarvitsekaan kantaa.
Palatessa sattui lisää eläinkohtaamisia.
En jätä kuvaamatta pieniä vasoja. Tänään näin luultavasti vain parin viikon ikäisen pikkuporon, joka kulki tiiviisti kylkimyyryä emonsa kanssa, kuin olisi ollut liimattu sen takkuiseen karvaan. Uteliaana vasa vilkuili isoäänistä maasturia, joka läheni hitaasti.
Vaikuttavimman esityksen kuitenkin loihti riekkoemo, joka näytteli taitavasti raajarikkoa. Kun lähestyimme ajoradalle kyyhöttävää lintua, se lähti vaivaloisesti liikkeelle. Pysähtyi kohta ja tullessamme lähemmäksi, laahusti taas vähän matkaa eteen päin. Eteni sen verran, mitä me matelemalla perässä.
Silmäilin penkkaa ja ojaa nähdäkseni riekon poikasia, sillä ihan varmasti emo järjesti näytöksen suojatakseen poikastensa pakenemisen. Pikku riekkoja en nähnyt ja emokin näytti olevan vallan voimissaan, kun pyrähti lopulta auton edestä lentoon.
Maisemiani halkovat kinttupolut ja sorapäällysteiset metsäautotiet.
Kun katsoin autonpeilistä taakse, ei näkynyt hetkeen muuta kuin paksu pöly. Taivastelin mielessäni, hitsiläinen, että tulin jättäneeksi pyykin kuivumaan pihanarulle. Jäljestä päin voi vain harmitella ja pestä vaatteet uudelleen.
Tämä aika on myös kuvauksellisesti kiehtovaa. Luonnossa on vihreän valtakausi, jota monet luonnonkukat kaunistavat.
Tekemistä riittää, vaikka potutkin on saatu peltoon. Ei vain meinaa jäädä aikaa lukemiseen, eikä neuletöihin. Minulla on harmaan hailuotolaismallisen villapuseron tekeminenkin kesken, mutta onneksi talveen on aikaa, joten se valmistuu kyllä.
Meinas unohtua! Talviturkin heitin viikolla pois. Ehdin ennen juhannusta, kuitenkin itselleni tavanomaista myöhemmin.
Mukavaa juhannusviikoa!
Kiitos ihanista kuvista. Hyvää juhannusviikkoa sinullekin.
VastaaPoistaKiitos vain ja sinulle samoin mukavaa juhannusviikkoa.
PoistaOi ihana luonto: puut, kukat, eläimet, ja sinua onnellista jota mäkäräiset eivät pure! Bambia on pakko tuijottaa. Se on niin suloinen 🤎 Hienoja asioita olet taas saanut kootuksi blogiin meidän kaikkien iloksi ja ihastukseksi.
VastaaPoistaNyt on aivan mahtavaa olla luonnossa. Tätä kaikkea on eksän ihanuus. Kaikki uudistuu ja kasvaa hirmuvauhdilla.Vasat ovat kyllä suloisia, kuten niin monet muutkin pienokaiset.
PoistaKyllä on rikas luonto! Nuo suolla kukkivat kukat ovat niin herkän kauniita. Hillasta opin uutta, en tiennyt, että se on kaksikotinen.
VastaaPoistaSiellä on myös ihastuttava eläintarha (paitsi se kyy) aina matkan varrella. Suloinen tuo vasa ja entäs se reikkoemon näytös, mahtava!
Luonnon rikkaus on suurenmoinen lahja. Pidän kovasti maisemien monimuotoisuudesta, on vaaroja rinteineen, alhoineen, on mitä erilaisempias oita ja metsämaastoja, mutta juuri suot sykähdyttävät minua. Nillä on elämää.
PoistaEläimet tulevat, jopa aremmat usein pihaan. Eilen steli alimmalle portaalle taas komeasarvinen poro. Päätti kuitenkin olla poikkeamatta pirtin puolelle, kun näki minut. Kyllä tuo kyykin luonnon egosysteemiin kuuluu.
Ihana alkukesän vihreys näkyy kuvissasi. Nyt taitaa kesäinen luonto olla kauneimmillaan? Hienoa viikkoa sinulle ja miehellesi!
VastaaPoistaTotta, vihreä on vielä hennompaa, eikä läheskään kaikki luonnokukat vielä kuki. Pidän tätä aikaa kesän kauneimpana.
PoistaKiitos, samoin sinne päin teille.
Suokukat ovat herttaisia, muodoltaan aivankuin jonkun marjan raakileita. Vasa on todella suloinen. Riekko on siis aika älykäs lintu, kun osaa toimia noin? Ja ah, miten ylväät maisemat; mieli lepää noita katsellessa.
VastaaPoistaMinulla tulee kielo mieleen suokukasta, vaikka väri ja kukkien kiinnitys kukkavarteen onkin erilainen, mutta kukan muoto muistuttaa kielon kukkaa.
PoistaPoronvasat ovat! Kaikki nuo kanalinnut ainakin osaavat tuon taidon näytellä raajarikkoa, kun haluavat ihmisen kauemmaksi poikasistaan.
minä itsekin pidän maisemistani, en ole väsynyt niitä katselemaan, vaan nautin ja kuvaan niitä. Kiitos, hienoa, että sinäkin pidät minun maisemistasi.Vastaavasti minulla on aina paikka sydämessäni myös Uudenkaupungin läheisen maaseudun maisemille.
Ihanat kuvat🌞
VastaaPoistaKyllä suomen luonto on kaunista.
Ihanaa juhannusviikkoa sinulle💚
Kiitos ja samoin sinulle.
PoistaHillankukkia ja suokukkia - miten kaunista suolla onkaan! Saisikohan näillä sinun kuvillasi houkuteltua Pojan "takaisin" suolle, 28 vuoden jälkeen 😂
VastaaPoistaJa miten suloinen poronvasa äidin kyljessä.
Vaan varsin ovela tuo riekko, toki jos poikasia pitää suojella, niin mitäpä ei emo lasten eteen tekisi ❤️ (onneksi kukaan ei eilen illalla - toivottavasti - kuullut minua tuossa pihalla...)
Kyyn puolesta olemme Mursun kanssa iloisia; niin monta tarkoituksella renkaan alle jäänyttä kyytä olemme nähneet, mutta emme yhtään elävää vielä tänä kesänä.
Kauniita kuvia ja ihanaa luontotunnelmaa - kiitos ihanasta aamusta, aimarii!
Minun mielestäni suot ovat upeita, tykkään liikkua soilla, tietenkin myös marjastaa ja kuvata soita eri vuodenaikoina.Korpi- ja rämesoilla on erilainen tunnelma, kuin letoilla, mutta nekin houkuttavat. Miksi sinun poikasi ei tykkää soista?
PoistaEläimillä on vahvat vaistot huolehtia ja turvata jälkikasvuaan. Pienet elävat vaarallisessa maailmassa.
Minä, me emme tapa kyytä, kun sen kohtaa metsässä tai muualla, paitsi ei juuri pihaportaalla tai sen välittömässä läheisyydessä. Tuskin siinäkään, vaan patistaisin sen metsään.
Kiitos, että vietit aamuhetkeä kanssani.
Poika oli siinä 10-11-vuotias kun Äitini ja Tunturiruipelo (isäpuoleni, nimi on Mursun aikanaan antama) ottivat hänet viikoksi mukaansa reissuun Tunturiruipelon kotiseudulle. Poika oli silloin siinä "ihan sama" -iässä, mutta kulki perässä, kun ei muutakaan voinut ☺️ Olivat lähteneet käymään jossain suolla, kyllä siellä pitkospuutkin taisi olla, mutta Pojan toinen jalka oli joka tapauksessa uponnut polvea myöten suohon ja saapaskin meinasi jäädä sinne. Saivat sen kyllä pois, mutta märällä saappaalla joutui loppumatkan kävelemään. Sen jälkeen ei ole tainnut suolla käydä - ainakaan minun tietääkseni 😀
PoistaMuuten kyllä tykkää kulkea luonnossa ja tarkkailla eläimiä; Mursun kanssa kävivät muutama vuosi sitten viikon reissun Lapissa ja ihastui siihen.
Ehkä oikeilla varusteilla saisi jo suollekin.
Vai, että semmoinen tarina. Kyllä suolla voi upota helposti enemmän, kuin vain polvea myöten, jos ei tarkkaile, mihin astuu, varsinkin, jon on märkä suo.
PoistaMinun pojanpoikani 4v oli aikoinaan kanssani hillassa ja varoitten ehkä liian usein, - katso, ettet astu suosilmään. Vihdoin poika kysyi - mummo, voiko lapsi kuolla voisilmään? Suosilmä oli muuttunut hänelle voisilmäksi.
Voi lasten ajatuksia 🥰 Äkkiäkös suosilmä voisilmäksi muuttuu, jos voisilmä on tutumpi, aamupuurosta.
PoistaEiköhän meidänkin Pojan ainakin hillojen voimalla jo saa suolle houkuteltua, aikuisen miehen 😄 Kiusattu sitä siitä kyllä on, Tunturiruipelo kysyy ainakin joka syksy kaverikseen karpalosuolle.
Kiitos kauniista kuvista ♥ Minä rakastan mato-onkimista ja kyllä virvelöinti käy. Onkiminen on sellaista puuhaa mistä tulee mieleen aina lapsuus ja isovanhemmat sekä soutelu järvellä. Jännitti aina tuleeko saalista ja kuka mahtaa saada isoimman kalan. Onnistuin aika pienenä tyttönä saamaan melko ison vonkaleen, jonka isoisä sitten auttoi samaan veneeseen. Muistan miten ylpeä olin.
VastaaPoistaOlipa ovela veto riekolta harhauttaa teitä linkkaamalla jos poikaset olivat lähellä. Tuosta sinun porot ja vasa kuvasta tuli mieleen nostalgisia muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta kun perheen kanssa kiersimme Lappia ristiin ja rastiin. Me lapset aina toivoimme, että porojen kohdalla pitäisi pysähtyä mutta eihän siinä matka olisi kovin paljon edistynyt kun olisi koko ajan pitänyt pysähdellä.
Ihanaa kesäkuun viikonloppua ♥
Kiitos itsellesi oman lapsuutesi muistoistoista. Onkiminen on niin minun mielijuttuni kesällä. Eniten tykkään kiertää näitä lähiseudun lampia, joiden rannat ovat soistuneet.
PoistaTaitaa olla kaikilla elollisilla taitoa huolehtia jälkeläisistään, kuka mitenkin. Konsteja näyttää olevan.
Heh, heh, hymyilen kun kerroit lapsuutesi lapinmatkasta ja halusta pyytää pysäyttäämään auto porojen lähellä. Minä teen sitä edlleen. Itse en aja autoa, mutta mieheni on kiltti ja hiljentää porojen takia ja saan napsittua kuvia.
Sinulle myös kivaa kesäkuun toista puolikasta.
Onnellinen sinä, jota inisjät eivät iske! Itse olen sellainen hyttysmagneetti!
VastaaPoistaIhana eläintarha teillä siellä. Olipa huolehtiva riekkoemo!
Oma talviturkki on vielä visusti päällä!
Olen tavattoman hyvilläni ja onnellinen, että kaikensortin inisijät kiertävät minut. En tarvitse ollenkaan hyttysölyjä, enkä muitakaan karkotteita.
PoistaNäin se on, elämet löytävät meidän pihan ja viihtyvät kai siksi, ettei niitä ajeta pois. Tosin en hirveästi tykännyt, kun jänöjussi kävi syömässä kaikista sinikukkaisista orvokeistani kukinnot.
Pitkään talviturkkia minäkin kannoin, mutta luovutin. Sinäkin varmaan piakkoin?
Kylläpä sinä ehdit taas paljon näkemään ja kokemaan. Sinulla on näkevät silmät!
VastaaPoistaSuokukka on suloinen. Opin tuntemaan sen jo lapsena.
Kiitos kuvista, ne ilahduttivat suuresti.
Monen tunnin kalareissulla, kun on pitkät matkatkin onkipaikalle ehtii nähdä monenlaista. Suokukka ja toinen on tupasvilla, jotka ovat alkukesästä eloon heränneen suon kaunottaria, hillan kukinnon ohella tietenkin.
PoistaKiitos itsellesi kurkistamisesta Karsikonperän kuvakirjeisiin.
Minä en laske päiviä tuollain, kesää vielä lokakuuhun… Ihanan näköistä siellä, kerran olen nähnyt noita suon kukkia.
VastaaPoistaUskon kyllä, että sinun kesääsi riittää lokakuulle. Täällä kesä loppuu lähes poikkeuksetta elokuun puolivälin jälkeen pian hallaöihin ja syysväritkin alkavat ilmaantua jo niihin aikoihin. Minun kesäni on lyhyt, mutta muuten mahtava.
PoistaSuokukka? Kaunis on! liekkö totta vai tarua kun kuulin että jos syö valkosipulia niin itikat pysyy silloin kaukana.
VastaaPoistaVielä ei sääskistä ole kiusaa mutta pian on..Ihanaa kesätekemistä riittää sinulla ja neuloa/lukea ehtii talvella!
Mukavaa juhannusta sinulle!
Suokukat kukkivat parhaillaan pieninä punaisina pilkkuina kauempaa katsoen.
PoistaOlen kuullut tuos valkosipulin itikoita karkoittavan tehon, mutta en osaa sanoa sen paikkaansa pitävyydestä mitään.
Minulla on hyvin kesäpuuhia, mutta näin sadepäivien, kuten eilen ja tänään voin hyvin ottaa neuleen työn alle.
Kiitos, sinulle samoin.
Poroperhe, vaiko äidit päiväkävelyllä pienokaisineen?
VastaaPoistaIhanaa kun nappasit kuvat - olenkohan koskaan riekkoa livenä nähnyt - tuskin!
Kiitos!!
Pakko kysyä, että tuliko saalista?
Mato-ongelle olisi kyllä kesän aikana ennätettävä.... viime kesä taisi jäädä väliin - vaikka pikkuvieraita olikin... hyttysistä, sääskistä, verenimijöistä en halua kuullakaan... niillä on joku meganavigaattori minua kohden - kaikki myrkyt kyllä jo varattuna pakueloa varten.
Suloista Suvea ja Yötöntä Yötä!
Porot ovat nyt kovin liikekannalla. Niitä häiritsevät kaikensortin ötökät. Kamalaa, kun karvaa lähtee ja verenimijöitä mönkii kimpussa. Paljon näkyi tänäänkin vasoja emojensa kanssa teillä ja tien ojissa.
PoistaKalareissulla, josta kerroin, ei saatu sintin sinttiä, ei tietty isompiakaan. Pian pitää koettaa uudestaan.
Eikö niin sanota, tulis kesä ja kärpäsiä? Kärpäset on varmasti ystäviä mäkäräisiin, polttiaisiin ja hyttysiin verrattuna. En ole keksinyt, miksi minua nuo ottiäiset eivät kajoa, mutta hyvä niin.
Kiitos, samoin sinulle ja mahtavia pakureissuja !
Ihana pikkuinen poro. Aiheuttaako porot siellä liikenneturmia tai läheltä piti -tilanteita? Suokukka on kaunis kukka.
VastaaPoistaTerkuin orvokki
Eikö olekin? Kyllä porot parveilevat teillä ja varsinkin kiihkeimpään turistiaikaan vahinkoja syntyy, sillä porot ovat arvaamatonta porukkaa liikenteessä.
PoistaTerkkuja, että mukavaa viikon etenemistä sinulle.,
Pescaste mucho ? Ese camino está rebosando naturaleza amiga. Un gusto pasear por él. La Pontecilla y el Romero del pantano está que da gusto verlos.
VastaaPoistaBuena semana. Hyvää viikkoa.
Un abrazo. Halaus.
No capturé ni una sola perca. Así que continué mi viaje, fotografiando la flor de la marisma. El verano continúa aquí, lluvioso y fresco. La naturaleza aún no ha despegado.
PoistaGracias y que tengas una feliz semana de pleno verano.
Ei vissiin tullut kalaa, kun ehti kukkia kuvailemaan :) Tuuli on hyvä ystävä, jos hyttyset eivät sitä ole. Mäkäräisetkin on ihan kamalia. Ne syö minut porukalla, jos näkevät. Kylmään veteen pulahtaminen auttaa hirvittävään kutinaan.
VastaaPoistaOlipa teillä eläimellistä menoa. Tuo vasa on hellyyttävä.
Ei tullut, ei sinttiäkään. En sitä murehtinut, vaan kuvasin maisemia ja kukkia.
PoistaKesätuuli on kalalla ja marjassa ollessa tosiaan ystävä parhaasta päästä. Paitsi inisijät pysyvät pois korvan juuresta, myös olo pysyy virkeämpänä . Uinti virkistää aina. Täällä on harvoin vesi niin lämmintä, etteikö se tosiaan virkistä.
LUonto on lähellä pihapiiriä ja tykkään tästä eläimellisestä menosta.
Kiitos ja mukavaa kesäkuuta.
Suot ovat lempimaisemiani ja suokukat ihania.
VastaaPoistaMinä pidän niistä myös ja parhaillaan ne ovat niin kauniita.
Poista