Syyskuun Ä-Y-Ö

 En minä Repolaisen syyskuun bingoa unohtanut, mutta kiireitä on ollut. Viime tipassa väsäsin jotakin, joskin vain yhden rivin. 

Ylärivi vasemmalta oikealle ä-y-ö 

Äestäjä, äes, 

 

Ylitys.

 

Ötökkäverkko.

Tällä kertaa lyhyesti näin. Aurinkoisia syyskuun viimeisiä päiviä ja ehkäpä lokaakuukin jatkaa samaan malliin.

Elämänmuutos

Siitä on kauan, kun isä päätti lopettaa karjatalouden. Hän pisti lehmät korkealaitaiseen ja pellot pakettiin ja lähti itse etsimään elantoa etelän tehdastyöstä.

Katastrofi se oli äidille, joka vitkutteli muuttoa viimeiseen asti. Hän oli elämässään kerran sen jo kokenut, pitikö hänen taas. Onneksi penskat ovat aikuisia ja omillaan, joten kai se tästä? Sydän vereslihalla hän suri tilannettaan.

Kerrostalo ja kellokortti olivat isän uutta arkea. Ei äitikään jäänyt peukaloitaan pyörittelemään, vaan hakeutui perhepäivähoitajakurssille.

Elämänmuutos ei ollut lopulta kummallekaan helppo. Se oli totuttelua uuteen, joka ei suostunut tuntumaan omanlaiselta. Eläkkeelle jäätyään he muuttaisivat takaisin entiseen kotiin. Isä muutti.

Äitikin, mutta kirkkomaan multiin.

                                                                   ♥♥

Krapu 39/25, aiheena Muutos, josta tulee kirjoittaa sadan sanan novelli, otsikko sanamäärään sisältyen. Lisää SusuPetalin blogissa

Syksyä

 

Syyskuun maisema on muuttunut viehättävän värikylläiseksi. 

Missä polku ei kiemurtele kirkkaankeltaisessa koivikossa, se luikertelele riemullisen punertavassa kangasmaastossa. On ihmeellistä kokea jälleen tämä väritykitys, jollaista ei aivan joka syksy ole.

Kesä on ohi, vaikka lämmin sää on jatkunut. En harmittele enää elokuun pakkasen tihutöitä, kun se nappasi pihakukkaseni. Säästi vain yhden pienen ruusun ja keltaiset orvokit. Nyt on käynyt joku syömässä myös orvokit ja minä olen pessyt kaikki kukkapurkit odottamaan uutta kevättä. 

Syksy on  kaunista aikaa, varsinkin kun ja jos saadaan nauttia aurinkoisista ja lämpimistä päivistä. Paitsi värit, syksy tarjoaa paljon muutakin. Marjastus ja luonnossa liikkuminen on parasta, suorastaan se on luksusta. Minä en enää tee pitkiä retkiä, lyhyetkin virkistävät. Tunnustan hieman haikeana, että viikon kestäviä syksyn vaelluksia kaipaan.

Pari viikkoa sitten haaveilin Pielpajärvellä käyntiä. Sieluni silmin näin kirkon keltakoivikossa niin kutsuvana, että teki melkein kipeää. Samaan haaveilupakettiin niputin Otsamotunturille kapuamisen ja myös Nattaset. 

Loppujen lopuksi pistin pisteen näille aatoksille ja siirryttiin yhteistuumin suunnittelemaan retkeä Kullaojan vesiputoukselle. 

Kullaoja virtaa Paha Kaakkurivaaran ja Pimiäselän välisessä kurussa, Sallan pohjoisosissa. Matkalla sinne oli välietappina yöpyminen Sallassa ja uutena aamuna reissu jatkuu Naruskan tietä lähes sata kilometriä, ynnä lisäksi pätkä huonokuntoista Värriönpirtintietä. Sitten olemme Kullaojan vesiputoukselle johtavan opasteen kohdalle, joka on lähes  huomaamaton viitta tien poskessa. 

Siitä lähtee polku.

 

Kullaojan polun alku näyttää kiviseltä, on kuitenkin helppokulkuinen. Kävelymatka putoukselle on reilu puoli kilometriä, eikä eksyä voi, kun pysyy polulla.

Naavakuuset ja kilpikaarnaiset männyt luovat metsään hieman salaperäisen tunnelman. Hiljaisuuden rikkoo vain kahdet askeleet, emme juttelekaan.

Pian alkaa kuulua veden kohinaa. Putous ei vielä näy, mutta kohta, kohina voimistuu koko ajan.  Sitten 

näkyy, miten oikealta puolen syöksyy vettä kurun pohjalla olevaan pikku lampeen. 

 

Veden vallaton vauhti on sykähdyttävää. Ryöppynä se syöksyy vihreän sammaleen peittämien kiven lomasta pärskeiden huuhtoessa rantakasveja. 

Istun penkille katselemaan näkymää nojaten takanani olevaan jykevään kallioon. Suljen silmät ja kuuntelen.

Kullaojan putouksesta voi sanoa,  se on pieni, mutta vapaa ja kaunis.

Paluumatkalla autolle ahmin mustikoita. Harmi, ettei mukana ollut mitään, mihin poimia vaikkapa vaan sen verran, että ripotella eväsleipien päälle taukopaikalla.

Naruskan Tammi on loistava paikka pitää tauko.

Tässä tammi tarkoittaa patoa. Vanhaa patoa, joka on rakennettu 1950-luvulla puunuittoa varten, eikä ole enää  käytössä. Sen sijaan vanhan padon vieressä on siisti nuotiokatos, jossa passaa hyvin evästellä.

Reissuilta on ihanaa aina palata kotiin.

Nyt kotiin palatessa tuntui, että oltiin lähdetty merta edemmäksi kalaan. Yhtä upean värikimaran tarjoaa yhä vielä oma kotipiha ja tutut lähimaastot. Osa koivujen lehdistä on jo varissut, osa muuttunut ruskeiksi, mutta vain osa. Enemmän on jäljellä.

Rieskaojan laakso tarjosi tänään näin heleää silmäniloa.

Iloa syksyyn!

Uneton autiotuvalla

 Autiotupa on tyhjä, sen oven päällä on salpa.

Astun koputtamatta sisään. Tervehdin ja puhun tyhjille seinille, kuin kysyen yösijaa. Siirryn peremmälle. Heitän rinkkani penkille ja istun viereen. Silmiä täytyy totutella hetki hämärään. 

Pian tuli rätisee kamiinassa. Olen keittänyt kahvin, muttei se maistu, ei myöskään voileivät.

Aina ennen olen tuntenut itseni tänne tervetulleeksi, mutta nyt hiljaisuus tuntuu oudon painostavalta, melkein pelottavalta, kuin se yrittäisi häätää minut matkoihini.

Näitä miettiessäni sytytän kynttilän, pistän muutaman kalikan kamiinaan ja jään laverille loikomaan.

- Onkohan täällä tapahtunut pahoja? Ajatus puistattaa ja huokaan.  – Äh, miksi minulla on liian herkät tuntosarvet?

 Uni vetkuttelee, eikä tule. Tulee aamu.

                                                                         *

Krapu 38/25, sanat; puhua, leipä, pelottava. Krapu on sadansanan kirjoitus, johon sisältyvät annetut kolme sanaa. Niitä saa tavuttaakin. Lisää asiasta SusuPetalin blogissa.

Tilinteon aika

Potilashuoneen yöpöydällä soi puhelin. Hoitaja ojentaa luurin sairaalakuntoon hakatulle, joka ei pysty liikkumaan. Pahantuulisena mies ärähtää luuriin.

 - Ruumishuoneella!

Syntyy hiljaisuus. Ehkä soittaja katkaisi puhelun luullen valinneensa numeron väärin. Hän yrittää hetken päästä uudelleen ja tunnistaa tällä kertaa äänen, joka sanoo.

-Ruumishuoneella, itse piru puhelimessa.

- Piru sinä oletkin, mutta kuuntele ja lopeta paskan jauhaminen.  Tehdään tilit selviksi! Kai tajuat, ettei tehty muutu tekemättömäksi, eikä mennyt palaa takaisin.  On jokseenkin ikävää uhkailla vanhaa kaveria, mutta itsepä keitoksesi keittelit. Ota lusikka kauniiseen käteen, kun vielä ehdit, tai muuten päädyt sinne, missä kehut jo olevasi.

Pelko nousee hikikarpaloina harmaiksi muuttuneille kasvoille.

                                                                           *

 Krapu 37/25, sanat; tili, puhelin, ikävä.Krapu on sadansanan tarina, johon tulee sisällyttää annetut kolme sanaa. Niitä tarvittaessa taivuttaa. Lisää aiheesta SusuPetalin blogissa.

Pehmeä

 Untuva, niin pehmeä. Siis pelkästään sanat maistuvat huulilla pehmeiltä. 

Untuva näyttää myös pehmeältä ja hyvin ilmavalta, mutta kämmenellään sen vasta tunteekin.

Untuvat kuuluvat höyheniin, kuten peitinhöyhenet ja sulat. Yhdessä monimuotoiset höyhenet tekevät linnun höyhenpeitteen, antavat linnulle värin ja suojan säätelemään ruumiinlämpöä. 

Sulkia lintu tarvitsee lentääkseen.

Etenkin vesilintujen untuva on hyvin pehmeää ja ilmavaa, siksi haluttua hyvän lämmöneristyskynsä takia.  

Vaateteollisuus käyttää untuvaa täytteenä talvivaatteissa, makuupusseissa, peitoissa ja tyynyissä.  Tästä syystä monet linnut menettävät henkensä ja untuvat päätyvät jonkun tyynyyn tai talvitoppikseen, tai sinne, missä ammuttu lintu kynitään.

Kuvissa olevat untuvat ovat pyyn untuvia, jotka kuvasin työpöydälläni.  En ole pyytä tappanut, enkä edes sen lihaa syönyt. Pyysin kerran linnustajalta saada mahdollisesti ampumansa linnun höyhenet.  Hän toi niitä minulle.

Pyyn höyhenet Kristiina K:n haasteeseen- Pehmeä.

Vanha talo

Ruustinnan ja rovastin lapsenlapsi Irmeliini vietti kesiään vanhassa pappilassa. Tyttö oli yksinäinen lapsi, jonka ystävät olivat mielikuvitusmaailmasta.

Pappilan pihapiiri, viereinen kirkko, sekä hautausmaan kivi- ja rautaristit pysyivät lapsen mielenkiinnon kohteina kesästä toiseen.

Eritysesti muuan ruostunut rautaristi puhuttelee Irmeliiniä, joka pysähtyy retkillään ristin eteen keskustelemaan.

Isovanhemmat eivät moista ole säikähtäneet, mutta Irmeliinin vanhemmat järkyttyvät, kun tyttö alkaa kertoa outoja asioita.

-Tämä mummon ja papan talo oli ennen Aadolfin ja nyt hän toivoo, että penkit pestään verestä ja viedään etupihalle.

Isoisä rovasti kysyy varovasti. - Miten Aadolf kuoli?

-Ammuttiin penkille. Hän oli nimismies silloin vuonna 1888. Tiesi Irmeliini.

                                                             *

Krapu 36/25, vihjeenä yllä oleva kuva, josta kirjoitetaan sadansanan tarina. Lisää asiasta SusuPetalin blogissa.