En minä Repolaisen syyskuun bingoa unohtanut, mutta kiireitä on ollut. Viime tipassa väsäsin jotakin, joskin vain yhden rivin.
Ylärivi vasemmalta oikealle ä-y-ö
En minä Repolaisen syyskuun bingoa unohtanut, mutta kiireitä on ollut. Viime tipassa väsäsin jotakin, joskin vain yhden rivin.
Ylärivi vasemmalta oikealle ä-y-ö
Siitä on kauan, kun isä päätti lopettaa karjatalouden. Hän pisti
lehmät korkealaitaiseen ja pellot pakettiin ja lähti itse etsimään elantoa etelän
tehdastyöstä.
Katastrofi se oli äidille, joka vitkutteli muuttoa viimeiseen
asti. Hän oli elämässään kerran sen jo kokenut, pitikö hänen taas. Onneksi
penskat ovat aikuisia ja omillaan, joten kai se tästä? Sydän vereslihalla hän
suri tilannettaan.
Kerrostalo ja kellokortti olivat isän uutta arkea. Ei
äitikään jäänyt peukaloitaan pyörittelemään, vaan hakeutui
perhepäivähoitajakurssille.
Elämänmuutos ei ollut lopulta kummallekaan helppo. Se oli
totuttelua uuteen, joka ei suostunut tuntumaan omanlaiselta. Eläkkeelle
jäätyään he muuttaisivat takaisin entiseen kotiin. Isä muutti.
Äitikin, mutta kirkkomaan multiin.
Krapu 39/25, aiheena Muutos, josta tulee kirjoittaa sadan sanan novelli, otsikko sanamäärään sisältyen. Lisää SusuPetalin blogissa
Autiotupa on tyhjä,
sen oven päällä on salpa.
Astun koputtamatta sisään. Tervehdin ja puhun tyhjille
seinille, kuin kysyen yösijaa. Siirryn peremmälle. Heitän rinkkani penkille ja
istun viereen. Silmiä täytyy totutella hetki hämärään.
Pian tuli rätisee kamiinassa. Olen keittänyt kahvin, muttei se maistu, ei myöskään voileivät.
Aina ennen olen tuntenut itseni tänne tervetulleeksi, mutta
nyt hiljaisuus tuntuu oudon painostavalta, melkein pelottavalta, kuin se
yrittäisi häätää minut matkoihini.
Näitä miettiessäni sytytän kynttilän, pistän muutaman kalikan kamiinaan ja jään laverille loikomaan.
- Onkohan täällä tapahtunut pahoja? Ajatus puistattaa ja huokaan. – Äh, miksi minulla on liian herkät tuntosarvet?
Uni vetkuttelee, eikä
tule. Tulee aamu.
Krapu 38/25, sanat; puhua, leipä, pelottava. Krapu on sadansanan kirjoitus, johon sisältyvät annetut kolme sanaa. Niitä saa tavuttaakin. Lisää asiasta SusuPetalin blogissa.
- Ruumishuoneella!
Syntyy hiljaisuus. Ehkä soittaja
katkaisi puhelun luullen valinneensa numeron väärin. Hän yrittää hetken päästä
uudelleen ja tunnistaa tällä kertaa äänen, joka
sanoo.
-Ruumishuoneella, itse piru puhelimessa.
- Piru sinä oletkin, mutta kuuntele ja lopeta paskan jauhaminen. Tehdään tilit selviksi! Kai tajuat, ettei tehty muutu tekemättömäksi, eikä mennyt palaa takaisin. On jokseenkin ikävää uhkailla vanhaa kaveria, mutta itsepä keitoksesi keittelit. Ota lusikka kauniiseen käteen, kun vielä ehdit, tai muuten päädyt sinne, missä kehut jo olevasi.
Pelko nousee hikikarpaloina harmaiksi muuttuneille kasvoille.
*
Krapu 37/25, sanat; tili, puhelin, ikävä.Krapu on sadansanan tarina, johon tulee sisällyttää annetut kolme sanaa. Niitä tarvittaessa taivuttaa. Lisää aiheesta SusuPetalin blogissa.
Untuvat kuuluvat
höyheniin, kuten peitinhöyhenet ja sulat. Yhdessä monimuotoiset höyhenet
tekevät linnun höyhenpeitteen, antavat linnulle värin ja suojan säätelemään
ruumiinlämpöä.
Sulkia lintu tarvitsee
lentääkseen.
Etenkin vesilintujen untuva on hyvin pehmeää ja ilmavaa, siksi haluttua hyvän lämmöneristyskynsä takia.
Vaateteollisuus
käyttää untuvaa täytteenä talvivaatteissa, makuupusseissa, peitoissa ja
tyynyissä. Tästä syystä monet linnut menettävät henkensä ja untuvat
päätyvät jonkun tyynyyn tai talvitoppikseen, tai sinne, missä ammuttu lintu kynitään.
Kuvissa olevat untuvat ovat pyyn untuvia, jotka kuvasin työpöydälläni. En ole pyytä tappanut, enkä edes sen lihaa syönyt. Pyysin kerran linnustajalta saada mahdollisesti ampumansa linnun höyhenet. Hän toi niitä minulle.
Ruustinnan ja rovastin
lapsenlapsi Irmeliini vietti kesiään vanhassa pappilassa. Tyttö oli yksinäinen
lapsi, jonka ystävät olivat mielikuvitusmaailmasta.
Pappilan pihapiiri, viereinen kirkko,
sekä hautausmaan kivi- ja rautaristit pysyivät lapsen mielenkiinnon kohteina
kesästä toiseen.
Eritysesti muuan ruostunut rautaristi
puhuttelee Irmeliiniä, joka pysähtyy retkillään ristin eteen keskustelemaan.
Isovanhemmat eivät moista ole säikähtäneet,
mutta Irmeliinin vanhemmat järkyttyvät, kun tyttö alkaa kertoa outoja asioita.
-Tämä mummon ja papan talo oli ennen
Aadolfin ja nyt hän toivoo, että penkit pestään verestä ja viedään etupihalle.
Isoisä rovasti kysyy varovasti. -
Miten Aadolf kuoli?
-Ammuttiin penkille. Hän oli
nimismies silloin vuonna 1888. Tiesi Irmeliini.