Autiotupa on tyhjä,
sen oven päällä on salpa.
Astun koputtamatta sisään. Tervehdin ja puhun tyhjille
seinille, kuin kysyen yösijaa. Siirryn peremmälle. Heitän rinkkani penkille ja
istun viereen. Silmiä täytyy totutella hetki hämärään.
Pian tuli rätisee kamiinassa. Olen keittänyt kahvin, muttei se maistu, ei myöskään voileivät.
Aina ennen olen tuntenut itseni tänne tervetulleeksi, mutta
nyt hiljaisuus tuntuu oudon painostavalta, melkein pelottavalta, kuin se
yrittäisi häätää minut matkoihini.
Näitä miettiessäni sytytän kynttilän, pistän muutaman kalikan kamiinaan ja jään laverille loikomaan.
- Onkohan täällä tapahtunut pahoja? Ajatus puistattaa ja huokaan. – Äh, miksi minulla on liian herkät tuntosarvet?
Uni vetkuttelee, eikä
tule. Tulee aamu.
Krapu 38/25, sanat; puhua, leipä, pelottava. Krapu on sadansanan kirjoitus, johon sisältyvät annetut kolme sanaa. Niitä saa tavuttaakin. Lisää asiasta SusuPetalin blogissa.
