Siitä on kauan, kun isä päätti lopettaa karjatalouden. Hän pisti
lehmät korkealaitaiseen ja pellot pakettiin ja lähti itse etsimään elantoa etelän
tehdastyöstä.
Katastrofi se oli äidille, joka vitkutteli muuttoa viimeiseen
asti. Hän oli elämässään kerran sen jo kokenut, pitikö hänen taas. Onneksi
penskat ovat aikuisia ja omillaan, joten kai se tästä? Sydän vereslihalla hän
suri tilannettaan.
Kerrostalo ja kellokortti olivat isän uutta arkea. Ei
äitikään jäänyt peukaloitaan pyörittelemään, vaan hakeutui
perhepäivähoitajakurssille.
Elämänmuutos ei ollut lopulta kummallekaan helppo. Se oli
totuttelua uuteen, joka ei suostunut tuntumaan omanlaiselta. Eläkkeelle
jäätyään he muuttaisivat takaisin entiseen kotiin. Isä muutti.
Äitikin, mutta kirkkomaan multiin.
Krapu 39/25, aiheena Muutos, josta tulee kirjoittaa sadan sanan novelli, otsikko sanamäärään sisältyen. Lisää SusuPetalin blogissa
Kaunis ja haikea kertomus <3
VastaaPoistaSurullinen ja puhutteleva kertomus tietystä elämän muutoksesta.😪
VastaaPoista