Siitä on kauan, kun isä päätti lopettaa karjatalouden. Hän pisti
lehmät korkealaitaiseen ja pellot pakettiin ja lähti itse etsimään elantoa etelän
tehdastyöstä.
Katastrofi se oli äidille, joka vitkutteli muuttoa viimeiseen
asti. Hän oli elämässään kerran sen jo kokenut, pitikö hänen taas. Onneksi
penskat ovat aikuisia ja omillaan, joten kai se tästä? Sydän vereslihalla hän
suri tilannettaan.
Kerrostalo ja kellokortti olivat isän uutta arkea. Ei
äitikään jäänyt peukaloitaan pyörittelemään, vaan hakeutui
perhepäivähoitajakurssille.
Elämänmuutos ei ollut lopulta kummallekaan helppo. Se oli
totuttelua uuteen, joka ei suostunut tuntumaan omanlaiselta. Eläkkeelle
jäätyään he muuttaisivat takaisin entiseen kotiin. Isä muutti.
Äitikin, mutta kirkkomaan multiin.
Krapu 39/25, aiheena Muutos, josta tulee kirjoittaa sadan sanan novelli, otsikko sanamäärään sisältyen. Lisää SusuPetalin blogissa
Kaunis ja haikea kertomus <3
VastaaPoistaKiitos.
PoistaSurullinen ja puhutteleva kertomus tietystä elämän muutoksesta.😪
VastaaPoistaKiitos.
PoistaLiikuttava ja kauniisti kerrottu tarina. Käytät lapsuudestani tuttuja sanoja; "pistää lehmät korkealaitaiseen".
VastaaPoistaKiitos. Tuo oli varmasti tuttu sanonta tuolloin.Ikävä kaiku sillä kuitenkin oli. Surin aina, kun jotain kotieläimistä hoputettiin nousenaan eläinkuljetusautoon.
PoistaOikein elämää mullistava muutos. Joskus se on liikaa, eikä meinaa jaksaa eteenpäin. Huomaan sen itsekin.
VastaaPoistaVarmasti näin on ja kun siihen liittyy pelko tulevasta, niin se kysyy paljon voimia..
PoistaSuuri muutos, ehkä väistämättä. Otti voimille juurtua uuteen paikkaan. Surullinen tarina.
VastaaPoistaMuistan hyvin ajan, jolloin pikku tila toisensa jälkeen jäi tyhjilleen. Maaseutu hiljeni kiivasta vuhtia. Vanhemmilleni kävi niin, että tilaa olisi pitänyt uudistaa ja koneellistaa ja epävarmuus tulevasta kalvoi mieliä, kun ikääkin jo oli.
PoistaSurullista aikaa tosiaan.
Noin täydellinen elämänmuutos ottaa varmasti koville..ennen menivät karjan kellottamina ja sitten kellokortin. 🤫
VastaaPoistaNiin iso monille, että se vei jopa elämänuskon ja -halun. Ei ole helppoa hypätä ihka erilaisiin saappaisiin. Helposti ne hiertävät.
PoistaVaikka muutos tietäisi helpompaa elämää toimeentulon osalta, ei se ole aikuisena helppoa, kun on kiintynyt elämään entisellään. Nuoret kyllä osaavat lähteä ja hyvä tietysti niin...jos työtä ei ole.
VastaaPoistaJuuri näin, helpompi on niellä muutos parempaan päin, vaikka siinäkin joutuisi ponnistelemaan, mutta ihminen on yleensä oppivainen ja sopeutuvainen.
PoistaIsoa murrosta eletään parhaillaan nytkin. Tuskaa tuottaa monelle siirtyminen kaikessa digiaikaan.
Koskettava kertomus, kiitos siitä. Vanhempani laittoivat aikanaan lehmät korkealaitaiseen ja pellot pakettiin ja jäivät luopumiseläkkeelle. Molemmat ovat muuttaneet kirkkomaan multiin jo kauan sitten.
VastaaPoistaKiitos, surrillisia asioitahan nämä ovat. Idea tähän krapuun tuli lapsuuskodistani. Suurin piirtein kävi näin.
Poista💜🩷💗
VastaaPoistaKiitos.
PoistaKoskettava kertomus vaikeasta ratkaisusta. Siteiden katkeaminen tuttuun ja turvalliseen. Hyppy täysin uuteen elämään pelottaa. Kuin maasta revitty kasvi, jonka pitäisi aloittaa kasvu ihan uudessa. Ja vain toinen palasi...
VastaaPoistaKiitos. Nykyään moni hankkii monta ammattia. On ehkä helpompaa sopeutua vuosienkin jälkeen toisenlaiseen työhön, josta ehkä on saanut hieman koulutusta, kuin hypätä pystymetsästä. Kaikki juuriltaankiskotut, eivät todellakaan juurru uudelleen.
PoistaVäistämättä tämä hieno ja hienosti kirjoitettu vaikkakin surullinen tarina, ja ilmeisen tosi vielä, saa minut ajattelemaan eri syistä elämän evakoiksi tai pakolaisiksi joutuneita, useimmiten sotien tähden. Itse kannan jonkinlaista kummallista ikävää, jonka uskon imeneeni äidiltäni, joka nuorena tyttönä joutui lähtemään Karjalasta sotaa pakoon. Siksikin tämä tarinasi kosketti syvästi, vaikkei lähtö johtunutkaan sodasta.
VastaaPoistaKiitos. Tällä kertaa krapuni pohjana on ripaus totta. Ei omakohtaista, vaan vanhempani kokemaa koitin kuvata. Olen monesti miettinyt noita aikoja ja ajatellut, että toisinkin olisisi saanut elämä nmennä.
PoistaMuutoksissa voimat voivat ehtyä.
VastaaPoistaVarmasti monelle kävi näin.
PoistaSurullisesta tarinastasi tuli mieleen surullinen ajatus: moni ajattelee, että sitten eläkkeellä teen sitä ja tätä, mutta voi käydä niin kuin tarinan äidille.
VastaaPoistaItse olen pyrkinyt välttämään tuon sitten, kun olen....ajatuksen. Tiedän, ettei kauaa kannata jahkailla, sillä juna jäättää. Tosin tarinan äiti jahkaili, ei olisi halunnut muuttaa kauas, mutta pakko oli.
PoistaKylläpä on taitavasti sataan sanaan kiteytetty juurilta revittyjen tarina ja vain puolet palasi.... samaa mieltin kuin Oriolus... "sitkun" kanssa rimmaa ihan liian hyvin "mutku"
VastaaPoistaKiitos. Minusta tuntuu, että sinä et tunne sitkun ja mutkun-juttuja, vaan olet carpe diem-persoona.
PoistaKiitos, se oli kertomus elävästä elämästä. Arvelen, että se on monelle se on tuttu 1960-luvulta. Ymmärränkö oikein, että sinulle muutto ei ollut yhtä vaikea, vaan halusit palata esi-isiesi maille.
VastaaPoistaKiitos kiittämästä.Tämä tarina pohjautuu tosiasioihin.Vanhempani kokivat ison muutoksen, jota minä lapsuuskodista jo omillani olevana murehdin kaukana heistä. Yhteyden pidot olivat aluksi kirjeitse, myöhemmin jo puhelimitse lennättimen kautta.
PoistaTotta, siirryttyäni eläkkeelle oli selvää, että muutamme Koillismaalle, jossa isovanhempamme ovat eläneet.
Your story encapsulates life. At some point the Grim Reaper sharpens his scythe for all of us.
VastaaPoistaThat's how life goes. Everyone's turn comes in time.
PoistaThanks for the comment.