Ruustinnan ja rovastin
lapsenlapsi Irmeliini vietti kesiään vanhassa pappilassa. Tyttö oli yksinäinen
lapsi, jonka ystävät olivat mielikuvitusmaailmasta.
Pappilan pihapiiri, viereinen kirkko,
sekä hautausmaan kivi- ja rautaristit pysyivät lapsen mielenkiinnon kohteina
kesästä toiseen.
Eritysesti muuan ruostunut rautaristi
puhuttelee Irmeliiniä, joka pysähtyy retkillään ristin eteen keskustelemaan.
Isovanhemmat eivät moista ole säikähtäneet,
mutta Irmeliinin vanhemmat järkyttyvät, kun tyttö alkaa kertoa outoja asioita.
-Tämä mummon ja papan talo oli ennen
Aadolfin ja nyt hän toivoo, että penkit pestään verestä ja viedään etupihalle.
Isoisä rovasti kysyy varovasti. -
Miten Aadolf kuoli?
-Ammuttiin penkille. Hän oli
nimismies silloin vuonna 1888. Tiesi Irmeliini.
Korkea aika pestä penkit verestä!!
VastaaPoistaMielikuvitus on lahja, lapsellekin.
Kyllä krapujen kirjoittamisessa olisi hyvä omata rajaton mielikuvitus.
PoistaTällä lapsella oli sen lisänä vielä jotain mystistä..
Irmeliini on saanut näkijän lahjan. Liekö perinyt isoisältä?
VastaaPoistaEhkä Irmeliinillä oli näkyjä tai voimakas intuitio asioista, jotka koskettivat hänensisintään. Kenties peritty?
PoistaOikein tarinankertoja tuo lapsi! Oivaltavasti kehitetty kertomus.
VastaaPoistaKiitos. Varmasti lapsen suusta tämmöinen "tarinointi" tuntui hyvin oudolta. Irmeliini ei ymmärtänyt kertovansa tarinaa, vaan sitä, mitä hän oli tuntenut rautaristin hänelle välittäneen.
Poista