maanantai 6. lokakuuta 2025

Hyvänolon nirvana

Väsyneenä heittäydyn puolukan varpujen päälle pitkälleni. Päänaluseksi vedän lahonneen puupölkyn.

Niitä näitä ajatellen katselen ihastuneena lehtipuita, jotka syksy on värittänyt kultaan ja purppuraan.  Seuraan tuulen ajoittain lennättämää keltaista koivunlehtisadetta, josta saan osan päälleni, enkä välitä ravistaa lehtiä pois. Vaivun hyvänolon nirvanaan ja kuulen etäältä soittoa, kuin viululla soitettaisiin.

Ihmettelen, soitto kuulostaa Schubertin Serenadilta. Se tulee pölkyn sisältä ja uteliaisuuttani kurkistan sinne. Siellä kodikkaassa sopessa soittaa heinäsirkka viuluaan. Miten osaakin soittaa juuri minun mielisävelmääni!

Kuvittelin heinäsirkkojen olevan jo niin kohmeessa, etteivät viulut soisi, mutta tämä taitoniekka uhmaa talvea, kutsuu minut jopa tupaansa.

Yritän päästä pökkelön sisään ja puhelimeni soi....

                                                                             ♪♪
Krapu 41/25, sadansanan tarinan kirjoittamiseen inspiroi tällä kertaa Caran ylläoleva kuva .Krapuilusta lisää löydät SusuPetalin blogista.


36 kommenttia:

  1. Monipuolinen tuo pölkky, kun siellä on heinäsirkan konserttikin. Harmi, että puhelin keskeytti kuuntelun. Kuvailusi syksyn lehdistä ym oli niin elävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, pölkystä on moneksi. Nykyään aina joku muistuttaa, että puhelin mukaan, kun lähtee yksin retkeilemään.
      Kiitos pikku kehusta.

      Poista
  2. Voi, kännykkä vie pahasti takaisin todellisuuteen. Olisi ollut niin ihanaa jatkaa konsertiin kuuntelemista!
    On kyllä monipuolinen tämä pölkky. Toimii monella eri tavalla, kun olen käynyt lukemassa krapuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kännykkä on hyvästä ja pahasta, miten milloinkin. Tällä kertaa se aiheutti harmittavaisen keskeytyksen. Pölkystä löytyi todellakin monenlaista elämää.

      Poista
  3. Mukavan kutkuttava katkelma, jossa sadun lumoa. Harmi, että todellisuus iskee ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Sadun luomoa pyrin krappuuni saamaankin. Kiitos, taisin hieman onnistua.

      Poista
  4. Unta vai mielikuvitusta, samaa sukuahan ne on. Suloinen tarina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tai satua, Ehkä kaikkia noita yhdessä. Kiitos.

      Poista
  5. Ai ihanaa, Heinäsirkan kotiin pääsit kurkistamaan! ..perhanan känny! -D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, heinäsirkka soitteli komiasti viuluaan, sen verran kerkesin nähdä. Kun olis älynnyt edes laittaakännyynsä tärinän eikä ääntä.

      Poista
  6. Voisipa olla välillä niin pieni, että sopisi toukan käytävään kuuntelemaan sirkan konserttia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvitella kuitenkin voi tai nähdä unta. Oikeasti minä en kuule sirkkojen sirityksiä.

      Poista
  7. Harmi kun nirvanan keskeytti kännykän ääni,olisit päässyt pölkkyyn kylään Sirkalle!🦗 Kauniisti kuvailit syksyn lehtiä.🍁🍂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oili kyllä harmitus, että puhelin soi niin sopimattomaan aikaan. Ehkä enempää ei kuitenkaan olisi mahtunut sataan sanaan. Kiitos !

      Poista
  8. Ihana tarina. Olet kyllä jerronnan mestari. Mukavia syysilmoja toivon sinne!

    VastaaPoista
  9. Puunpölkky joka hyönteisten tai peikkojen pesä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just sellainen sen on.Omalla tavallaan hyödyllinen.

      Poista
  10. Kuka nyt juuri soitti noin pahaan aikaan. Toivottavasti asia oli tärkeä, ettei ihan turhaan häirinnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan joku, joka halusi varmistaa, että kaikki olisi hyvin. Pökkelön salaisuus säilyi.

      Poista
  11. What a beautiful and inspired story ❤️
    I love listening to Shubert's serenade, and if it were like that in nature, it would truly be magical.
    Beautiful photos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you. I usually don't listen to music while I'm out in nature, but hearing my favorite music, for example, on a carpet of autumn leaves in the forest, sounds magically wonderful.

      Poista
  12. Hurmaava tarina, kiitos aimarii :)

    VastaaPoista
  13. Kannattaa kuunnella puunpökkelöitä tarkkaan. Ihana tarina
    Mukavaa viikonloppua sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, puupökkelöissä on taikaa.
      Kiitos, niin myös sinulle itsellesikin.

      Poista
  14. Olipa ihana mielikuva, johon paneutua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Metsä tarjoaa tällaisiakin mielikuvia.

      Poista
  15. WAU, mikä heinäsirkka. Haluaisin kuulla tästä lisää.

    VastaaPoista
  16. Carpe diem! Sinä väsyneenä tartuit juuri oikeaan hetkeen kallistaa
    pääsi pölkylle. Oikaisit ruotosi värikkään varpupeiton pehmeään syliin.
    Heinäsirkan soitto vei mukanaan kohti nirvanaa. Pahuksen luuri tuli
    ja taika raukesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos, juuri näin siinä kävi. Kuvailit niin täydellisesti tuota luomoavaa hetkeä ennen puhelimen pirahdusta.

      Poista
  17. Ikimuistoinen hetki kun kurkistaa pölkyn sisään ja näkee viulua soittavan heinäsirkan ! 🎻💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on. Sitä ei kovin usein voi kenellekään tapahtua.

      Poista