Tuuli
kolistelee vintillä. Se on jokseenkin kolkkoa kuunneltavaa. Varsinkin öisin.
- Kenties
tiaiset ovat taas repineet ikkunakarmin eristeet? pohtii Amaalia tietäen, ettei miestä haittaa
moiset äänet, mutta itse hän haluaa niiden loppuvan. Nainen hakee komerosta uretaaniputkilon
ja nousee kitisevät portaat vintille pursottaakseen uretaanilla
tuuliraot tukkoon.
Avattuaan
vinttioven Amaalia näkee ikkunaraoista työntyvässä valokiilassa vintin kaikki pölyhiukkaset.
Ihmettelee, miten vallattomasti ne leijuvat sateenkaariväreissään!
Äkisti pölyhiukkaset
vaihtavat suuntaa ja syöksyvät Amaaliaa kohti. Tukkivat hänen nenänsä ja
saavat samalla silmätkin vuotamaan, eikä aivastusryöpylle näytä tulevan loppua
ollenkaan.
Parasta vain paeta suosiolla vintin pölyarmeijaa. Tuulirako jäi tukkimatta, mutta onhan Amaalialla
korvatulppia vastaisten kolinoiden varalle.
♥
Krapu 44/25, sanat, pursottaa, leijua, tukkia. Krapu on sadan sanan tarina. Lisää asiasta löydät SusuPetalin blogista.
Aika pelottava ullakkokokemus :)
VastaaPoistaEhkä yöllä voisi saada sydämen tykytystä kiivetessään vinttiportaikossa, eikä ole ottanut mitään valolähdettä mukaansa. Amaaliaa ei pelottanut.
PoistaHyvä että korvatulpat löytyvät ja pääsee kuulemasta kaikkia ääniä! En yleensä ole lukenut näitä Krapuja, mutta nyt alkoi kiinnostaa!
VastaaPoistaHyvät korvatulpat ovat paikallaan. Ne eristävät turhat kolinat.
PoistaKiinnostaako sinua alkaa myös kirjoittamaan krapuja? Kyllä tämä on mielenkiintoista.
Todentuntuista ja läheltä liippaa. Asuimme aikanaan kerrostalon ylimmässä ja katolla joku putki kolisteli tuulisella säällä. Isännöitsijä oli vetely mutta mieheni kiipesi katolle (hui) ja korjasi tilanteen. Kolmas kerros.
VastaaPoistaNyt: Olohuoneen ikkunat pitäisi 1) tiivistää ja 2) pestä. On vetoa ja on pölyä. Atshii!
Todentuntua tässä on itsellenikin. Ainakin nuo korvatulpat. Meillä kolistaa tuulisäällä piipunpellit. Miehesi taisi olla uhkarohkea, onneksi kaikki meni hyvin.
PoistaVastaavia hommia minunkin pitäisi tehjdä, mut kun vaan keksin aina jotain mukavampaa.
Olipa harmi kun pölyt estivät Amaalian tuulirakojen tukkimisen.
VastaaPoistaMinuakin alkoi aivastuttaa :)
Amaalia kaiketi kärsii pölyallergiasta, mutta yrittää olla välittämättä siitä, vaan eihän se onnistu. Syksyisin liikkuu ehkä tiuhaan aivastuspöpöjä.
PoistaToivottavasti ne todellakin olivat pölyä, jotka hyökkäsivät Amaalian kimppuun, eivätkä haamuja! Parempi jättää vintti rauhaan!
VastaaPoistaNo, ihan tarkkaan en tiedä. Ainakin Amaalia kipitti silmät melkein kiinni muurautuneina alakertaan. Aikoi käydä vintillä maski naamallaan vasta keskipäivän aikaan.
PoistaNo huiettä kun olin varma että kummitus siellä kolistelee ja tuo kuva on ihana!
VastaaPoistaOikeastaan vanhan talon asumaton ja kylmä vinttitila on kummituksille mieluisa paikka. Varmaan kuvan talon ullakko olisi erittäin suosittu. Kiitos pikku kehaisusta, kuva tai itse talo kiinnostaa minua.
PoistaAmaliaa olenkin jo kaivannut <3 Rohkea nainen, minua ei saisi tuollaiselle vintille, ainakaan yöaikaan, kuin aseella uhaten! Tuskin yksin päivälläkään.
VastaaPoistaNimi tuli väärin :(. Amaalia <3
PoistaEi tuo isoja haittaa a tai kaksi aata. Amaalian vanhemmat halusivat vain aat tuplana. Totta, Amaalia on viettänyt hiljaisia ikärouvan päiviään, mutta entinen hetkeen tarttuva nainen hän edelleen on. Rohkea myös. Ei häntä ainakaan vinttikolinat hetkauta.
PoistaSo nice picture and good story..Haloween😂
VastaaPoistaThan you. I don¨t even now when Halloween is or was.
PoistaNo mieluummin korvat tulpilla tukkoon kuin nenä pölyllä.
VastaaPoistaIhan just näin.
PoistaYlimääräiset äänet voi pitää öisin hereillä, vallankin jos alkaa kuvitella kaikenlaista kummaa. Toivottavasti Amaalia saa nukuttua tulpat korvissa. Yövyin joskus aikuisiällä lapsuudenkotini vinttikamarissa ja kissa olisi halunnut päästä sisälle. Se oli kiivennyt vinttikamarin ikkunan taakse ja raapi ikkunalasia kynsillään. Se oli aika aavemainen ääni yön pimeydessä.
VastaaPoistaMinun mielikuvitukseni saa minut kyllä varppeilleen, ei tuota sille vaikeuksia, mutta Amaalia on eri puusta.
PoistaKiitos hurjalta kuulostavasta muisteluksestasi. Vähän samantapaista ääntä kuuntelin kerran kesäyönä, kun pimeästä kuului rääkymistä, joka kuulosti korviini lapsen parkumiselta. Kettu se kuitenkin oli.
Nämä krapusi ovat niin upeita "pienois kertomuksia", että sinun pitäisi julkaista ne kirjana. Olet todella taitava maalaamaan lukijan silmien eteen näkymän, jonka tunnelma on käsinkosketeltava. Tapahtumien jännitteinen kaari myös välittyy upeasti vaikka sanojen määrä on rajallinen.
VastaaPoistaKiitän ja punastun tuollaisesta kehusta. Itse asiassa olen näiden kuuden krapuvuoden aikana kirjoittanut yli 200 krapua ja niistä vanhemmat jo kahtena kirjana. Kolmanteenkin olisi jo noin 60 krapua. Mietin vielä niiden painatusta. Toisaalta minua huvittaa jättää jotain itsestäni jälkipolvelle.
PoistaTaas kiva tarina Amalian touhuista. Aamu alkoi kivasti kun ensityökseni luin tämän.
VastaaPoistaKiitos sinulle!
Kiitos. Melko usein Amaalialle sattuu ja tapahtuu, kun hän on näin meidän kesken sanottuna melkoinen häsöttäjä. Maltan kuitenkin kirjoittaa hänen sattumuksistaan harvakseltaan, ettette kyllästyisi.
PoistaKiva kertomus taas. Samaistun kyllä noiden pölyhiukkasten hyökkäykseen. Siinä on jollain aurinkoisella, kuumalla vintillä tietty taika! Kun sahajauhotkin pölähtelevät jalan alla ja tarttuvat hikisiin kasvoihin ja silmiin!
VastaaPoistaSelvä se, että vanhat vintit ovat suuria pölypesiä. Henkeen siellä käy, vaikka ei olisi mitään hengityselin vikaakaan. Helposti ainakin aivastuttamaan alkaa.
PoistaKiitos kommentistasi. Halusin myös vastata sinulle, mutta en löytänyt tietä blogiisi.
Tyyliin sopiva kuva täydentää tarinaa. Hyvä vain, että jäi uretaanit pursottamatta. Tiedä, mitä siitä olisi seurannut ...
VastaaPoistaKiitos! Niin mutta aattelepa, jos uretaanit olisi pursotettu, olisi veto ikkunaraoista loppunut ja sitä myöten kolinat, eikä korvatulppiakaan olisi tarvittu. Ehkä.
PoistaMyyräkuumetartunta taisi olla lähellä :o)
VastaaPoistaOnnea oli hässäkässä ainakin sen verran, ettei tuommoista tautia tullut.
Poista