Keksin
verukkeita voidakseni jäädä kotiin. En juuri onnistunut, kun ei ollut kuumetta,
eikä sattunut mahaan, mutta pelotti kovasti. Olin kertonut asiasta
kotona, mutta minua ei ymmärretty. Isäkin totesi rohkaisuksi, että lihakeitto
on hyvää.
Kun keittolan
täti kantaa luokkaan punaisen ison emalikattilan, mietin ahdistuneena,
ettei vain lautaselleni sattuisi lihapalasia!
-Kiitos, vähän! Pyydän arasti, mutta toivettani huomioimatta opettaja
kauhoo minulle liikaa.
Rupean pyörittelemään
lusikalla annostani. Poimin sormin salaa möykyt, jotka olin saanut jäämään lautasen
reunoille ja piilotan ne essun taskuun. Lopulta keittoannokseeni valuu
kyyneleitä.
Pitkään huokaistuaan
opettaja luovuttaa ja rankka lihakeittotiistai on viikoksi ohi!
♥
Krapu 46/25, sanat, kertoa, huokaista, kattila. Krapu on sadan sanan tarina. Lisää tästä SusuPetalin blogista
Kouluruokailun tietyt päivät olivat kyllä tuskaa, ymmärrän kauhun hyvin. Minulla on ruispuuro sellaista, että ei mennyt millään alas. Siinä oli möykkyjä ja vieläkään en syö ruispuuroa.
VastaaPoistaMutta tuosta kuvasta on pakko sanoa, että aivan erinomaisen näköistä lihakeittoa! Pitääkin tehdä pitkästä aikaa. Harmi vaan kun nykyään ei saa luista keittolihaa oikein mistään. Tampereen hallista saisi, pitää joku päivä ajella sinne.
Omasta kokemasta on vuosikymmenet, mutta ei ne lihakeittopäivät unohdu koskaan. Nykyään syön kyllä lihakeittoa, mutta suosikkini se ei ole, jos vain voi valita, mutta hienosta ruisjauhoista pitkään keitettyä ruispuuroa tykkään joskus syödä. Kiitos omasta tarinastasi.
PoistaKuvan olen ottanut lainaksi netistä jostain ruokaohjelmasta, Siinä on todella hyvän näköinen annos.
Kuvassa on kyllä niin hyvän näköistä keittoa!
VastaaPoistaMinulla on samanlaiset muistot kuin sinulla koulun lihakeitosta. Suuhun kerääntyi yhä suurempi ja suurempi möykky lihaa, jota ei saanut nieltyä, ei sitten millään. Muistan monta välituntia ruokailun jälkeen, kun jouduin jäämään istumaan sen kirotun keiton kanssa. Muistaakseni piilotin lopulta ne limaiset ja läskiset jänteet nyrkkiini ja kävin heittämässä koulun ulkovessaan.
Kuvan keiton on varmaan ammattikokki keitellyt ja kuvan ottanut joku osaaja, minä nappasin sen netistä.
PoistaMeillä on samanlaiset muistot koulun lihakeittopäivistä. Noin kävi minullekin, kun joskus koetin möyhentää suussani lihapalaa, mutta lopulta se päätyi kuitenkin essun taskuun. Voi meitä kovia kokeneita lihakeittoannosten kanssa, mutta kiitos muisteluksestasi.
Hyvä kirjoitus asiasta, joka on varmasti todella monelle aiheuttanut ongelmia
VastaaPoistaja ahdistuksen hetkiä kouluruokailussa. Minä olin aina viimeinen kun tarjolla oli
verilettuja, maksaa tai maksalaatikkoa. Lapsuuden kodissani ei juurikaan syöty maksaa tai mitään veriruokia joten en ollut tottunut niihin ollenkaan. Sen sijaan rakastin kala- ja lihakeittoa, kesäkeitto, janssoninkiusausta ja lukemattomia muita tavallisia perheissä syötäviä arkiruokia. Mutta verilettupäivänä oli aina vaikeaa kun kaikkien oli pakko syödä. Kaalikeittoa en myöskään pystynyt syömään vaikka kaalikääryleet olivat herkkuani. Kerran piilotin veriletut taskuuni mutta jäin siitä kiinni ja tuli puhuttelu. Pidin myös tillilihasta, jota meillä tehtiin myös kotona.
Kiitos. Sinullakin hieman samantyyppinen muisto kouluruokailusta. Varmasti monelle on tullut vain lisää vastenmielisyyttä niitä ruokia kohtaan, joita pakotettiin koulussa syömään. Ehkä nykyään on valinnan vapaus ruokailussa, voi ottaa vähän, jos epäilee, ettei maistu. Voi totutella maistamaan sellaisiakin ruokia, mitkä eivät ole kotoa tuttuja. Pakolla ei koskaan tule oikein luonnikasta ja hyvää tulosta.
PoistaHyvä kirjoitus. Luultavasti nykyään oppilaille ei kauhota ruokaa lautaselle vaan saavat itse ottaa tai jos ruuan annostelee joku aikuinen, niin toivottavasti kuuntelee oppilasta. En muista, että minulla olisi ollut kouluruokailussa juurikaan vaikeuksia, mutta siskollani oli lihakeiton kanssa ongelmia. Hän jäi lihakeitto päivinä aina viimeisenä ruokapöytään. Onneksi keittäjä oli ystävällinen, hän laittoi loput ruuat pois kun yrmeä opettaja oli poistunut paikalta.
VastaaPoistaKiitos. Näin on, luulen minäkin. Kuten sisaresi koulussa oli ystävällinen keittäjä, niin hyvällä minäkin muistelen kansakouluni keittäjä Berttaa. Hän ymmärsi minunkin ongelmani, mutta hän ei voinut mitään olla avukseni.
PoistaOmpa sinulla ollut kurjaa lihakeiton kanssa. Kumma juttu että minulla ei ole jäänyt mitään tiettyä inhokkiruokaa mieleen mitä olisin inhonnut koulussa. Caran kommentti ruispuuron paakuista herätti jotain ikäviä muistikuvia. Olihan silloin makaronivelliäkin jota nykyajan lapset tuskin söisivät ja oulussa kun ollaan/oltiin niin myös rössypotut oli normiruokaa. Kiva muistelus kuitenkin!
VastaaPoistaOli kyllä, enkä vieläkään kauho lihakeitosta niin sanottuja sattumia lautaselleni. Olen hirmu nirso syömisteni suhteen ja tavallaan koen sen ongelmakseni, mutta koetan olla tekemättä siitä numeroa. Hassua sinänsä, mutta makaronivelli on aina maistunut minulle, sen sijaan rössypotut kierrän.
PoistaKiitos, samoin itsellesi.
Voi pieniä koululaisressuja jotka joutuvat läpikäymään epämiellyttäviä kokemuksia ja pelkoja. Essun taskut ovat hyvä pärjäilykeino.
VastaaPoistaOlen onnekseni aika lailla kaikkiruokainen ja tuo kuvan keitto näyttää ihanalta 🧡
Ressukka olin tuolloin varmasti, kyynelehtimässä ruuan edessä. Toruja sain kaiken lisäksi kotonakin, kun äiti tyhjenteli ennen pyykkäämistä essun taskuja.
PoistaKuvassa keittolautasellinen näyttää herkulliselta, mutta siitäkin edelleen söisin vain juurekset, potut ja liemen.
Minukaan muistonit koulun lihakeitosta ei ole ne parahaat muistot. Vieläkin muisan ne puhtaat läskin palat keiton joukossa ja kun en sitten millään saanut sitä läalksiä menemään alasj os sitä suuhuni eksyi.Eihän ne kolulu ruuat kovin ihmeelloisiä sota-aikana olleet ja yöleensä meni alas kaikki mitä tarjottiin, mutta se lämmin läski. eille vaan sei mitään voinut että ei nennyt alas.
VastaaPoistaVain niin, sinäkin siis kuulut tähän sarjaan meitä, joille lihakeitto ei ole maistunut aivan ykkösruokana. Jos kouluruoka ei ollut kovin monipuolista sota-aikana, niin ei vielä pula-aikanakaan. Eikä minun ollessani aivan ykkösellä, vielä kakosellakaan koulussa tarjottu ateriaa, eväät piti tuoda kotoa.
PoistaLihakeitosta minulla ei ole selvää muistikuvaa, mutta apua ne päivät, kun oli makaroni- tai riisivelliä tai sitten tillilihakastiketta ja vielä jotain verimakkaraa! Koko koulupäivä meni pilalle. Olin pieni keskoskaksonen ja kova syömään, mutta itkua melkein väänsin yökötystä pidätellen näiden ruokien edessä. Liikuttava tarina, joka herätti monta kouluruokailumuistoa.
VastaaPoistaSinullakin ikäviä muistoja kouluruokailusta! Meitä on yllättävän monia, joilla on ollut samaa ongelmaa. Kiitos muistoja jakamisesta.
PoistaMuistoihin veit.... lihakeiton lihat pyöri purukumiksi suussani, mutta tilliliha oli kaikkein pahin... sen piilotin milloin mihinkin paperiin ja repussa kotiin kannoin... yleensä muistin ottaa pois, mutta kerran en... ja silloin äidinkielenvihkokin oli ihan tillilihassa... oi niitä aikoja.
VastaaPoistaNiinpäs näköjään tein. Keksit hyvän vertauksen lihapalan muuttumisesta suussa purkaksi, kun sitä tarpeeksi kauan jauhaa. Kiitos omasta koulumuistostasi.
PoistaMinua opettaja alkoi nimittää näiden lihakeittoepisodien jälkeen tytöksi, joka ei syö lihakeittoa.
Yhden jälki-istunnon tienasin lihakeiton ansiosta: istuin avoimen ikkunan äärellä ja heitin läskinpalan ulos. (Monella muullakin näyttää olevan karvaita muistoja lihakeitoista kouluajoilta.)
VastaaPoistaOi, joi, sinullakin muisto kouluruoasta. Tässä suhteessa ollaan samassa sarjassa. Läskinpalat oli minullekin kauhistus lihapalojen kanssa. Niitä en edes yrittänyt lusikoida suuhun asti, lihaa sentään yritin, vaikka kehnoin tuloksin.
PoistaEsa comida de colegios que a veces se nos atraganta.
VastaaPoistaEn el plato se ve fantástica.
Buena semana.
Un abrazo.
¿Te ha pasado alguna vez lo mismo?
PoistaLos recuerdos de la comida del colegio parecen quedarse grabados en la memoria, como si esos recuerdos escolares nunca desaparecieran del todo.
Tuli ihan lapsuus mieleen. Upea tarina jälleen.
VastaaPoistaNiinkö? Onko sinullakin joku ikävänpuoleinen kouluruokamuisto?
PoistaMielenkiintoista, mikä ruoka kenellekin lapselle on ongelma. Onneksi opettajasi ymmärsi lopulta, vaikkakin vasta kyyneltesi jälkeen.
VastaaPoistaYllätyin todella, miten moni kommenteissaan kertoi vaikeuksista kouluruokailun suhteen. Kyllä ope aina lopuksi luovutti suhteeni, mutta halusi kuitenkin venyttäöä niin pitkälle, että itkin.
Poista