-Mitä kuuluu? Havahdun, kun sanat työntyvät tietoisuuteeni. Mongerran
jotain kysyjälle, mutta hänen ilmeensä kertoo, ettei ymmärtänyt.
Ahdistun. Etsin katseellani apua, mutta saan vastaukseksi
vain rohkaisevan hymyn. Aavistan, mitä on tapahtunut, sillä kaikesta päätellen olen
sairaalassa.
Sanat eivät suostu muodostumaan uudellakaan yrityksellä. Kuitenkin ymmärrän puheen. Tunnustelen käsiä ja jalkojani. Ne liikkuvat ja tunnen
orastavaa kiitollisuutta. Olen kuitenkin elossa.
Seuraavat päivät ovat puheterapiaa, kävelyharjoituksia,
paljon unta. Jaksamista, uskomista, epätoivoa, kyyneleitä, kiukkua ja
kiitollisuutta.
Aikaa myöten löytyvät sanat, lusikka pysyy kädessä ja löytää
tiensä suuhun. Kuntoutus on ottanut ison harppauksen eteenpäin ja uskoni tervehtymiseen
voimistuu.
Olen onnekas ja kiitollinen uudesta mahdollisuudestani.
Krapu 48/25 - kirjoitetaan sata sanaa aiheesta Kiitollisuus. Lisää krapujen kirjoittamisesta SusuPetalin blogissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti