Kurkotan
A-tikkailla seisten valosarjaa pihakuusen yläoksille. Kiukuttaa, etten ylety. Pinnistelen,
vaan miten käy!
Horjahdan tikkailta päistikkaa hankeen,
Alan kiukutella, miksi ihmeessä kuusi kasvaa vain korkeutta
ja unohtaa tuuheutua? Latvaa olisi kaiketi pitänyt katkaista. Nyt puu on hongankolistaja,
vaikka onkin kuusi.
Oi ja voi!
Muistelen, miten kahdeksan vuotta sitten kaivoin ja kuskasin väärään paikkaan
kasvaneen kuusen kottikärryissä naapurin tontilta omaan pihaan. Metrinen näre
oli saanut häätökäskyn, niinpä pyysin sen itselleni.
Reppana se
oli silloin ja reppana edelleen, mutta johdattaa minut jouluun, kun oksistossa
kiemurteleva valosarja sädehtii valoa kaamokseen, ihastuttavaa yhdessä
vastasataneen lumen kanssa.
Joulukuusta katsellessani ajatukseni lentävät läpi menneiden joulujeni.
Valaistu kuusi tummaa taustaa vasten on tosi kaunis! Kiitos sinulle kaikista mielenkiintoisista krapu-tarinoista ja hyvää joulun odotusta myös sinulle.
VastaaPoistaKuusi ja minä tykätään kovin sanoistasi. Kiitos paljon.
PoistaIhanalta näyttää tuo kuusi eikä mielestäni kaipaa yhtään lisää tuuheutta. Kaunista joulun aikaa sinulle<3
VastaaPoistaOi, sinäkin pidät kuusestani, vaikka vähän moitin sitä. En toki kuusen kuullen. Kiitos, samoin sinulle kaikkea hyvää jouluusi.
PoistaReppana tai ei, aina yhtä rakas kuusi.
VastaaPoistaKaunis kuva!!
Kiitos Aimarii syksyn kravuista ja kommenteista! Levollista joulun aikaa sinne, äläkä enää kiipeä tikkaille!
Olet niin oikeassa, kuusesta on tullut minulle rakas. Kiitos, sinulle myös oivallista joulua, sellaista mieleistäsi. Lupaan, etten kiipeile enää varomattomasti.
Poista