keskiviikko 31. joulukuuta 2025

Vuoden viimeinen meneillään


Vuoden viimeisen päivän aamu  valkenee hitaasti. Ylösnousua vitkutellessani kuuntelen, miten talon hirret paukahtelevat pakkasen kiristyessä.  Se ääni tuntuu työntyvän joka kerta syvälle tajuntaani. Heräsin siihen jopa yöllä, enkä ole tottunut tykkäämään siitä.

Pihaa valottavat joulukuusen valot. Niiden takana oleva luminen metsä sulaa aamun pimeyteen. Taivas näyttää ikkunasta katsoen tumman siniseltä. Vielä hetken kiiluu jokunen tähti, vaikka valtaosa onkin jo kadonnut syttyäkseen illalla uudelleen.

Herättyäni kunnolla vilkaisen pakkasmittaria, joka näyttää -28,6. Päivän aikana hyvinkin ehtisi jäätyä pari sangollista vettä. Jäälyhdyillä on mukavaa valaista iltaa. 

 Kylmä työntyy ovella vastaan, kun kannan vesisankoja ulos. Jalan alta kuuluu askelten tahtiin lumen narina ja hengitys huurtuu.

Laitan sangot pihapolun viereen ja kiirehdin kipin kapin takaisin tupaan. Vahingosta viisastuneena vetäisen takin hihan käden päälle, ennen kuin tartun ulko-oven metalliseen kahvaan.


On tavallinen keskiviikkoaamu, eikä kuitenkaan aivan tavallinen, sillä vuoden viimeiseen päivään liittyy tieten tai tiedostamatta jonkinlainen summaus kuluneesta vuodesta. Vuosi on pitkä aika, kun ajattelen eteenpäin, mutta ei tunnu niinkään pitkältä kurkistaen elettyjä 52 viikkoa taaksepäin. Saattaisin jopa sanoa, että nopeaan ovat menneet. Minulle konkretisoituu ajankulu lääkedosettini myötä! Ihmetyttää, miten sitä saa alvariinsa täyttää.

Vaikka maailma elää myllerryksessä, koen "lintukodossani" olon  turvalliseksi. Niin sinisilmäinen en kuitenkaan ole, etteikö pahan ole mahdollista löytää myös tänne.  Vihertävät silmäni saisivat ilman muuta nähdä kaiken todellisemmin. Ainakin kameran linssin läpi ja lukiessakin tarvitsisin vahvemman suurennuslasin. Kappas, kun en huomannut kirjoittaa asiasta joulupukille!

 
Niitä näitä aatellessani ja kirjoittaessani huomaan, miten taivas on vaalentunut ja lumisadetta enteileviä pilviä on kerääntynyt taivaanrannalle. Se tietää pakkasen nitistymistä. Maan yli pyyhkäissyt Hannesmyrsky ei pudottanut täällä edes lumia puiden oksilta. Muutenkaan lumen määrä ei yletä menneiden vuosien vastaavaan. Metsä on kauniisti luminen. Kun tykkyjä ei ole kerääntynyt, puiden latvat saavat vapaasti hamuilla matalalla roikkuvia harmaita pilviä.

En aio ammuskella raketteja, en tehdä taikoja, enkä myöskään lupauksia ensi vuodelle. Edellisvuoden malliin otan päivän kerrallaan tietysti sydämessäni toivoen, että hyviä päiviä olisi runsain mitoin.

Toivon myös teille kaikille Karsikonperän Kuvakirjeitä lueskelleille, että vuosi 2026 tarjoilisi paljon hyviä päiviä, terveyttä, iloa, onnea!

15 kommenttia:

  1. Käsi onkin syytä suojata, kun tarttuu metalliin pakkasella!
    Kylmää teillä on, hui! Helsingissäkin on -12 astetta ja peräti lunta maassa.

    Hannes puhalsi täällä oksia tiet täyteen, nyt on onneksi tyyntynyt.

    Kiitos tästä vuodesta ja kaikkea hyvää tulevaan vuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan tasan tarkkaan pakkasella pitää paljaan märän käteni irti oven kahvasta. Kerran tarttui ja kipeää teki.
      Kylmää on ollut koko päivän, jäädyttelin neljä jäälyhtyä. Taitaa muuttua Helsingin ilme valkoiseksi.
      Minä yritän näyttää melkein täysikuulle, että osataan sitä maan lähelläkin valottaa.
      Kuin myös kiitos itsellesi ja innolla uuteen vuoteen.

      Poista
  2. Aika kovia pakkaslukemia teillä onkin. Meillä on vain -6 mutta lunta on tullut aika tavalla. Kunpa se nyt sitten pysyisikin. Jäälyhdyt ovat tosi kauniita. En ammu minäkään raketteja, enkä ehkä ole enää puolilta öin edes hereillä. Lupauksia en myöskään ole tehnyt enkä tee taikoja.
    Oikein hienoa uuden vuoden alkua sinne Karsikonperälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan nämä lukemat eivät tunnu niin hurjilta, kun ei ole minkäänlaista tuulta. Jäälyhtyjä fanitan ihan olan takaa ja miten monta ämpäriä olenkaan jäädyttänyt rikki!
      Luulen myös, että olen jo unihiekat silmissäni unten mailla ennen vuoden kääntymistä toiseksi.
      Kiitos, myös hyvää uutta vuotta sinne Ahvenanmaan maisemiin.

      Poista
  3. Heti eka kuva lumosi minut ja sitten pohjoisessa asumisen kuvaus talvella. 💙 Kirjoitat todella hienosti.

    Todellisuus on kuitenkin sitä minua paleltaa tänään täällä Hesan - 12 asteen pakkasessa 😀🙃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhassa öljylyhdyssäni palaa todella lamppuöljy. Kauniin valon se antaa. Kiitos kauniista sanoistasi. Koetan välittää tuntojani, miltä minusta tuntuu talvi, lumi pakkasineen, kaamoksineen ja aivan hieno tunne, jos ja kun saan sen välittymään.
      Saattaa hyvinkin olla, että juuri Hesan -12 tuntuu kylmemältä, kuin täällä -28, kun tuulta ei ole ja siellä ilmeisesti mereltä tuulee usein.

      Poista
  4. Kauniita ja laadukkaita kuvia! Pitääpä tutustua blogiisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ole hyvä vain ja pistäydy tutustumaan. Tervetuloa.

      Poista
  5. Kaunista on tuo teidän luminen maisema ja sitten punertava taivaanranta. Pakkasta siellä on melkoisesti, täällä on 12 astetta.
    Minullakaan ei ole tapana lupauksia tehdä, eikä taikoja viritellä. Raketeista puhumattakaan, hyi olkoon.

    Muista pitää hanskat kun otat oven pitimestä kiinni! Raikasta vuoden vaihtumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, pakkanen on taitava maalari. Ihailen suunnattomasti juuri näitä kaamosajan aamun ja illan taivaanvärejä. Osaavat sykähdyttää. Pakkaslukemat ovat hieman maltillisemmat nyt iltaa kohden, enää -20. Raketeista sanon kuten sinä - hyi, mokomat!
      Kiitos muistutuksesta, en avaa vahingossakaan märän käden kanssa metallista ovenripaa.

      Poista
  6. Kauniita kuvia ja leppoisia ajatuksia❣️Ilman raketteja olen minäkin uudetvuodet viettänyt. Jouluvalot riittävät. Tunnelmallista uudenvuodenaattoa ja onnellista alkavaa vuotta! 🎉✨

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sinulle. Jouluvalot tuvassa ja pihassa piisaavat minulle myös, en kaipaa räiskettä lainkaan. Nuukana en ikimaailmassa raaskisi panna raahaakaan moiseen.

      Poista
  7. Kiitos aimarii tästä ja muistakin miellyttävistä, kauniista, tasapainoisista, lämpimistä ja levollisista jutuistasi; ne ikäänkuin silittävät lukijan sielua! Vielä haluan lisätä, että juttusi ovat täynnä kaunista nöyryyttä ja vaatimattomuutta, et leveile asioilla, ja niissä on kuitenkin myös tervettä itsekunnioitusta ja ylpeyttä. Terveyttä ja onnen täyteisiä aikoja toivottelen Sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi. Hämmennyn kyllä ja totean samalla, että ne hivelevät lämpimästi mieltäni. Uskon tietäväni, että sydämessäsi tunnet samoin ollessasi siellä Satavuotiaan sylissä katsellen maisemaasi ja suunnitellen, tehden touhujasi. Luonto on ystävämme ja se puhuttelee meitä.
      Tuokoon tullessaan kaikkea hyvää uusi vuosi 2026!

      Poista
  8. Kiitos lämpimistä postauksista ja upeista maisemista postauksissasi kuluneen vuoden aikana. Olen niin iloinen kun olen edes valokuvien välityksellä nähnyt sekä poroja että lunta. Itse asiassa meille pääkaupunkiseudulla on nyt satanut sellainen 2-3 cm lumipeite. Tuskin se kuitenkaan kovin pitkään kestää. Oikein mukavaa vuodenvaihdetta ja sekä antoisaa, onnellista sekä ikimuistoista uutta vuotta 2026 🎉

    VastaaPoista