sunnuntai 4. tammikuuta 2026

Lumi narskuu ja pakkanen paukkuu


On aamu. 

Kello 4.45 ja täysikuu on varastanut uneni.  Pyörin sängyssä vilkuillen kelloa ja pakkasmittaria, myös tämän tästä pakko kurkistaa ikkunasta ulos. Levoton mieli ei anna unen tulla, vaan ajaa pukeutumaan ja manaamaan itsekseni rumia täysikuulle.

Pukeudun toppavaatteisiin ja hipsin ulos.

Mukana vain kännykkä, sillä -30.6 asteen kylmyydessä en pystyisi ilman sormien kohmettuessa kameraa säätämään ja toisekseen, silmälasit täytyy jättää tuvan pöydälle.


Ehdittyäni pihasta sen verran etäälle, etteivät joulukuusen valot, eikä jäälyhtyjen loimotus näy, pysähdyn haltioituneena ihailemaan taivaallista valaistusta. 

Kuutamo on kirkas, mutta valo on kylmää ja kalsean kalpeaa. Maahan lankeavat varjot ovat kuin veitsellä leikattuja. Itse kuu toljottaa majesteetillisena  tumman siniseltä yötaivaalta seuranaan vain kirkkaimmat tähdet. 

Teen puolen tunnin lenkin ja siinä ajassa sormia täytyy puhallella useampaan otteeseen. Silmäripsetkin ovat huurtuneet,  mutta muuten kylmyys ei haittaa. 


Joku on harpponut tieltä ojan yli nousten vaaraan. 

Kokeilen siirtyä lumikengien jäljille, mutta ojan kohdalla jälki upottaa ja painun hankeen reisiäni myöten.  Konttaamalla selviydyn takaisin tielle. Kiitän tuuriani, sillä tajuan, että takin tasku oli auki ja puhelin olisi voinut tippua lumen kanssa taistellessani.

Ei puhelimeni kylmästä tietenkään hyvää tykännyt. Se alkoi ottaa viiveellä kuvaa, eikä jaksanut tarkentaa pitemmän päälle. Lopulta oli pakko lopettaa kuvaaminen, mutta kiirettä lämmittelemään ei ollut. 


Kuutamo luo aivan omanlaistaan tunnelmaa ja hyvän lisän siihen antaa pakkanen. Minusta on mukavaa kävellä pakkasella kuunnellen lumen narinaa askelten tahdissa. 

Juuri jalkojen paino rikkoo pakkaslumen jääkiteitä ja niiden  murskaantuminen saa aikaan narskumisen. Mitä kylmempää, sitä enemmän kiteitä murtuu ja ääni on napakampi. Nämä äänet ovat pakkasen luontoherkkua korvilleni.


Muuten aamulenkkini oli hiljaisuutta.

Kun vain seisoin paikallani, enkä puuskuttanut, niin hiljaisuus imaisi minut hetkeensä. Ei yksikään kosteutta aiemmin saanut puu paukahtanut.  Ei kuulunut liikenteen ääniä, eivät tukkiautotkaan olleet ajossa. Kumpi lienee niille ollut esteenä pakkanen, vai sunnuntai?

Sääennustukset eivät ole osuneet  kohilleen. Luvassa on kipakoita pakkaspäiviä edelleen, siis minulle ne  ovat luppopäiviä eli tupapäiviä.  

Mitä mahtaa olla Kilpisjärvellä, kun Lapin porstuassakin on vähän paljon?

 

38 kommenttia:

  1. Wau! Miten huikeat kuvat sait ikuistettua paukku pakkasessa.
    On siellä kylmä sää. Tunnen ihan ruudun läpi se narskunnan kävellessäsi.
    Kuvista heijastuu hiljaisuus❄️
    Täällä nyt aamulla -21
    Lupsakoita sisäpäiviä sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Oli ihan jännää hipsutella hiljaiseen, kylmään aamuyöhön. En ole sen keikan jälkeen ulos nokkaani pistänytkään. Pakkanen kiri vielä aina -33.6.ja taivas hehkui auringon noustessa oranssina.
      Teillä taisi olla sopiva ulkoilupäivä, mikäli jäi -21 asteeseen.

      Poista
  2. Voi kun mystisen kaunista 😮🧡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tykkäsin katsella kuun valossa kotitietä. Jos olisin aivan vieraassa maastossa yksin tuollaisessa kuutamossa, saattaisin kuunnella hiljaisuutta tarkasti.

      Poista
  3. Hieno kuutamokävely sinulla! Kuvat ovat aavemaisen kauniita. Aika rapsakka pakkanen kävelylläsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä, kiitos. Olen tätä suunnitellut, mutta olen niin iltauninen, etten ole enää saanut itseäni puolilta öin akmeroineni ulos. Nyt aamuyöstä se onnistui. Lumesta kuuluva narske on hienoa kuunnella.

      Poista
  4. Jälleen niin ihanan myönteinen juttu. Joku toinen olisi kironnut unettomuutta. Mitä Sinä teit, otit ilon irti yöstä, kuutamosta ja kovasta pakkasesta. Minua miellytti erityisesti toinen kuva; valtavan upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Unettomuus sinänsä on kenkku juttu, mut näin kun sain sen haluaami asiaa edistämmän, sopi minulle mainiosti. Todella oli ilo. Olen nuorempana seikkaillut muutamia tunteja aikaisemminkin, jotain kahden- kolmen tienoilla ja silloin on kuutamoyön tunnelma erilainen.

      Poista
  5. Huhhuh, johan on pakkanen, mutta noiden kuvien takia on valmis uhmaamaan kylmää. Kerrassaan tunnelmallisia kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika jännää, sillä lauhtumista ei tapahtunut koko päivänä, vaan päin vastoin. Nyt mittarissa jo -35.1, enkä halua käydä ulkona kokeilemassa, miltä tuntuu, Kävin niin sanotun hyvän sään aikana kuvaamassa kuutamoa. Kiitos, kyllä se kannatti, kuten tuumaatkin.

      Poista
  6. Todella kaunista kuutamokuvaa. Ihan voi kuulla korvissa lumen kirskahtelut jalan alla. Kova on pakkaslukema teillä, meilläkin täällä Raumalla -17.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. On se vaan kiva ääni, mitä lumi pakkasella pitää. Vasta Susulle kommentoin, että nyt pakkaslukemat ovat -35.1. napakka keli siellä Raumallakin, mikäli vielä noihin lukemiin lisätään tuulen purevuus.

      Poista
  7. Upeita kuvia, aivan epätodellisia. On varmasti ihanaa, kun voi lähteä luontoon suoraa kotoaan. Toisaalta tässä tulee kylmä ihan vaan katsellessa kuvia :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ei nämä pakkaset ole täällä poikkeus. Joka talvi on muutamasta päivästä viikkoon kahteen pakkanen paukkuu. Pari kertaa jopa ollut näilläkin korkeulksilla -40, jopa -42 astetta. Kokeilunhaluisena yritin olla ulkona, mutta lyhyemmän lenkin heitin, mitä tänä aamuna.
      Kyllä on iso nautinto lähteä hiihtämään tai poluille patikoimaan aihan omasta pihasta.

      Poista
  8. Kauniit kuvat sait puhelimellakin. Voin kuvitella sen hiljaisuuden mikä tuolla oli. Aika kirpsakka pakkanen teillä. Meillä oli -7 aamulla mikä on minulle ihan sopiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En raaskinut kylmettää järkkäriäni, mutta puhelimen linssitkin tahtoivat huurtua. Saattoi sen tehdä myös lumi, jota meni samaan taskuun luurin kanssa. Totta puhuen, pidän kyllä sinun pakkaslukemisiasi just sopivina, jos meinaan hiihtämään tai lumipolulle tai jopa kolaamaan pihalumia.

      Poista
  9. Henkeäni pidätellen seurasin retkeäsi..pakkasyön hiljaisuus, metsän varjot..elämys vailla vertaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, juuri elämystä lähdin kuutamosta hakemaan ja todella sen koin. Ajattelin, jos vanhan liiterin ja asumattoman mökin kohdalla pakkanen paukahtaisi äänekkäästi, olisin säikähtänyt.
      Ladulla olisi upeaa hiihtää kuutamolla. Sellainen ei olisi vielä osunut kohdalle.

      Poista
  10. Minustakin tuo on ihmeellistä. Miten erilaista voikaan elämä ja säätilojen vaihtelu ollakaan Suomen eri puolilla. Yökuvausta kuutamolla. ❤️
    Täällä on vain puolet tuosta pakkasesta. Mietin, tarkenisinko katsoa illalla tähdenlentoja, jos ei ole pilvistä. Täällä mökillä ne saattaisivat näkyäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla pakkaslukemien kanssa sama, kuin kesällä helteiden. Minä en kestä hellettä. Saatan liikkua -30 asteen kylmyydessä, mutta en juuri ollenkaan +25 asteen lämmössä. Siksi en saunokaan muuten, kuin hetken haaleassa löylyssä.
      Tuota tähdenlentotilannetta luin Ursasta. Siellä kerrottiin, että saattavat jäädä piiloon juuri kirkkaan kuutamon vuoksi, mutta en olisi pystynyt paikallani taivasta tuijottamaan. Kiitos pohdiskeluistasi.

      Poista
  11. No huh, ajattelin, kun lämpömittariasi katsoin. Ei vaan: ihania kuvia. Kiva kun otit meidät mukaan aamulenkillesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkasjakso jatkuu täällä, Foreca ennustaa vain -30, mutta juuri nyt on -35
      Kiitos, kun kiinnostuit kuutamokuvistani ja reisuille mukaani on jokainen tervetullut, ken mukaan haluaa.

      Poista
  12. Tunnelma on taatusti ollut maaginen ja mystinen, hiljainen. Nousen usein neljältä aamulla ja on tunne että olen sillä hetkellä yksin maailmassa. 💛 Meillä näkyy tietenkin katulamput ja naapuritalot ikkunoista, vähemmän lumikenkien painalluksia 😀 Olipa hieno postaus sinulla. Harvinainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Sinäkin olet aamuvirkku. Miten sanookaan vanha sanonta aamunvirkusta ja illantorkusta? Silloin tällöin kuutamoöinä innostun lähtemään ulos. Harvoin kuitenkin näin rapsakassa säässä olen rohjennut kuvausretkelle. Joka tapauksessa hienoja kokemuksia.Jos kuvaamaan lähtiessäni sammuttaisin pihavalot ja laittaisin säleverhot ikkunoihin, niin mistään ei kajastaisi valoa. Syysyön pilkkopimessä ei näe yhtään mitään, varsinkaan jos taivaskin on pilvessä. kokemus sekin.

      Poista
  13. Meillä vajaa 20 astetta, mutta mukavasti narskui aamun koiralenkillä. Ihana ääni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähempänä nollaa lumen narskuminen lakkaa. Kyllä se on ihana ääni . Totta haastelet.

      Poista
  14. Kiitos aimarii! Samaa kuuta katseltiin, minä tosin kurkkasin sitä sänkyni pääpuolella olevasta ikkunasta. Heräsin varmaan noihin samoihin aikoihin ja ihmettelin, kun on niin valoisaa, sitten muistin viime vuoden viimeisenä iltana ottamani kuvan ja avasin verhon: siellä se kuu valaisi pihaa, kurkisteli ikkunasta sisälle. Jos olisin nähnyt tarkemmin, uskon, että se olisi vinkannut silmää ja tuonut terveisiä sinulta 😉
    Ihania kuvia olet ottanut, kuulen lumen narskumisen, kun olet tehnyt aamulenkkiäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattoipa kuu vinkatakin sinulle silmää ja terveiset. Niin tiiviisti sitä katselin, kun yritin rajata kuvistani sen pois. Niin kirkas se oli, ettei puhettakaan ottaa siitä kännykällä mitään kuvaa.
      Aamuyön kuuta en voi nähdä sängystäni, se loimottaa toisella puolen taloa, mutta silloin kun se iltayöstä tekee nousua, niin se on meidän seurusteluaikaa ja silloin jos olen laittanut kameran jalustalle ja asetukset kuvaamiseen noin suurinpiirtein, niin hyppään vaatteisin ja ulos ottamaan kuvia.
      Joskus moitin kuuta, kun valvottaa aivan suotta, mutta ei sekään itselleen mitän voi.
      Kiitos kivasta kommentistasi.

      Poista
  15. Aivan ihania kuutamo kuvia, niissä on ihan oma maailmansa, valot ja varjot menee sillain pehmeemmin kuin pivän valossa otetuissa menee. tututkin pakat näyttäytyy erilailla. Todellisia tunnelmakuvia.
    kauniita pakkaspäiviä sinulle toivon. Nyt on saanut nauttia kauniista pakkaspäivistä vaikka ei ulos paljon ole menemistäkäään noiden hengitys vaikeuksien takia mutta saahan sitä ihailla ikkunastkin ulos katsellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Totta on, että tunnelma on aivan toinen kuutamossa, kuin kirkkaassa päivänvalossa. Näiden minun kuutamokuvieni pehmeys johtuu varmaan epätarkkuudesta, sillä kyllä kuun valoan aikaansama varjo täysin tyynellä säällä on viiltävän leikkaava.
      Pakkanen jatkuu yhä, on vieläkin -29, ei ihan kivaa ulkoillla.

      Poista
  16. Huhuu, onpa jännän näköistä pihapiirissäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kuutamo ja pakkanen ovat osaava pari loihtimaan pihan jännäksi.

      Poista
  17. Jestas miten upeita kuvia - miten ja millä saat ne kuvattua? Järkkäri - täytyy olla?
    Jännittäviä.... ja samaistun, että täällä etelässäkin vietän tupapäiviä... jopa reilu kymppi tuntuu menevän luihin ja ytimiin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä minun järkkärini hyytyi. Kuvat otin pikku puhelimella, joka sekin alkoin reilun tunnin kuluttua öklöttelemään. Lunta täällä on vuodenaikaan nähden vähän, ehkä puoli metriä, mutta pakkasta toista viikkoa jo sitäkin enemmän. Juuri kun vilkaisin oli -36.3. Kävin kuitenkin kuvaamassa "touhujani"

      Poista
  18. Mahtavia yön kuutamokuvia! Kiitos aimarii. Hienoa, että jaksoit lähteä kameran kanssa liikkeelle. Minulle illantorkulle se ei olisi edes mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään illasta pysty näihin kuvauksiin, olen liian iltauninen. Näitä kuutamokuvia lähdin ottamaan aamuyöstä hieman ennen aamuviittä. Kiitos sinulle.

      Poista
  19. Huh on teillä siellä pakkasta! Komeita tuokio- ja maisemakuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän . Tänän sunnuntaihin asti meidän tammikuu on ollut yli -30 päiviä ja öitä. Nyt on lauhtunut, vain -18

      Poista