Huhtikuu on näyttänyt hurjuutensa, vai onko se sittenkin vain hurmaava diivan elkeissään. Perinteitä se ei ainakaan kunnioita. Sanomalehtien mukaan Koillismaan lumet eivät ole ennen kokonaan huhtikuun puolella hävinneet. Nyt uhkaa niin tapahtua. Tosin - eilen satoi uutta lunta kovan tuulen säestyksellä. Metsääkin kaatui.
Hurjaa menoa siinäkin mielessä, että lähijärvestä lähtivät jäät kaksi päivää sitten, eikä eilen ollut enää rannoilla jäälauttojakaan. Omassa jäidenlähtötilastossamme järvi on ollut jäistä vapaa vasta toukokuussa, useimmiten puolivälissä sitä.
Huhtikuun hurja vauhti riittäisi jo. Omassa olossani olen ottanut rauhallisesti. Vain vähän olen verrytellyt sormiani neuletöillä. Kudoin siniharmaan puseron aiemman korvikkeeksi. Sen lempipuseroni, jonka pesukone kutisti A4 kokoon ja minä poltin harmissani. Se oli hurja teko, niin pesukoneelta, kuin minultakin.
Hurjasteluksi kutomiset vasta äityivät, kun sain tietää tulleeni pikkuisen prinsessaisen isotädiksi. Eikö se mene niin, että olen isotäti, kun olen vastasyntyneen isän täti.
Pari yötä taaksepäin heräsin kesken unieni, kun käännyin ja näin ikkunaan valottuvat kirkkaat juovat taivaankannen yli. Ensi ajatukseni olivat revontulet, mutta valo ei ollut loimuavaa.
Nousin ja menin katsomaan toisesta ikkunasta. Kun asia ei sieltäkään selvinnyt, pukeuduin aamutakkiin ja kipaisin keskelle pihaa. Keskiyön taivas oli tosiaan oudon näköinen.
Kuu oli pilvessä, mutta valotti hieman. Soratie näytti kiiltävän märältä. Ei ollut pakkasta. Siniset pilvet pysyivät paikallaan ja minä kyllästyin, kun mitään ei tapahtunut. Ei kuulunut Hornettien ääniäkään.
Viime yön taivas oli musta.
Huhtikuussa olen perinteisesti liikkunut hangilla, vaan nyt se on ollut vähäistä. Kuitenkin menevän mieli on muuttumaton.
Löysin uutta hohtoa tuttuihin retkikohteisiin. Kävin testaamassa niitä. Ensin lumisillan, joka kesti ylimenot mennen tullen.
Vattukuruun laskua jyrkimmässä kohtaa helpottavat portaat. Ne olivat ehtineet sulaa lumesta, eikä liukkaudesta ollut pelkoa. Ylös noustessa vain puuskutus tuntui hurjalta.
Toisena päivänä Anninkoskelle. Reitti oli helppo, vaikka lumisia polun osuuksia oli vielä paljon Hurjalta tuntui huhtikuussa kävellä lumetonta suon ylitystä, kuin muistin, miten vuosia sitten vielä kesäkuun alussa oli hiihtokelit.
Vihreääkin löytyy, mutta vain maljakossa. Kolmessa maljakkopäivässä pihlajanoksa on saanut lehdet ja kukkanupun. Kasvun vauhti on hurja ja se kiihtyy vain kevään edetessä.
Hurjan mukavaa huhtikuun loppua, että kivaa Vappua!
Hurja on ollut huhtikuun tahti ainakin luonnossa. Kaikki on aikaisemmassa kuin tavallisesti. Vaan tuleehan se takatalvi - ehkä nyt viikonloppuna. Meillä ei ole satanut niin pitkään aikaan, että en edes muista. Luonto kaipaisi vettä. Ehkä kohta.
VastaaPoistaPelottavalta tuntui tuo yöllinen kuvauksesi. Ei kai siellä vaan jotain ihmisen aikaansaannosta lentele öisellä taivaalla?
Kummallinen on huhtikuu ollut. Sitä on ihmetelty. Arvattavissa on, että sää kylmenee. Nyt jo pelätään, että pienet istutetut kuusentaimet paleltuvat. Vettä, kun tulisi. En tiedä, miksi yö oli niin valoisa. Pilvivanat paksut ja pitkät. Auringonlaskusta oli jo reilu 2 ja puoli tuntia. Saattoiko se valottaa yläpilviin?
PoistaJäikö ne taivaan kirkkaus ja juovat mysteeriksi? Söpöt pikkutossut.
VastaaPoistaEhkä jää selvittämättä. Katsoin, että aurinko laski silloin klo 21.17 ja nousi 4.58 ja minä tuijottelin pihalla taivasta noin vartin yli puoli yön. Epäilen kuitenkin auringonlaskun valottaneen pilvet.
PoistaKiitos. Toivon, että töppöset sopii pieneen jalkaan.
Hurjaa on menoa sielläkin kevään suhteen niin kuin täällä etelässäkin. On kyllä oudon näköisiä nuo kotikontusi, kun on niin lumetonta.
VastaaPoistaTuo jääsilta näyttää niin vaaralliselta, enkä todellakaan nousisi noita portaita. Hengästyttää jo katsoa!
Minusta tuli isotäti 8 vuotta sitten, tuntui kyllä vähän hassulta!
Tuulet ovat nyt hurjina, pysyhän pystyssä!
Pitää vain todeta, etteivät kevät ole veljeksiä, eikä näköjään enää ollenkaan sukua toisilleen. Itsekin vieroksun huhtikuussa mustaa maata. Jääsillat ovat arvaamattomia, mutta tässä ajattelin saada juttuuni sitä hurjuutta.
PoistaOllut ollut isotäti paria vuotta aiemmin minua. Onnea, pikku sukulaisesta. Minä en ole vielä ehtinyt nähdä näistä kolmesta sisareni pojan lapsista ketään..
Kiitos hyvästä varoituksesta. toissa päivänä oli todella työtä pysyä kovassa tuulessa pystyssä. Moni puu ei pysynytkään.
Oi mikä ihana avoin järvi, houkuttelee uimaan! Täälläkin katselin tänään västäräkkejä ja koivuissa eteläisellä puolella pienet hiirenkorvan alut!
VastaaPoistaYllätys oli, että jäät ovat jo pois. Uintimahdollisuutta järvessä ei ole, se on ympäri rannoiltaan mutainen, mutta kalaisa kuitenkin. Eivätkä kalat kylmän sään aikana maistu mudalle.
PoistaSinun kevääsi on askeleen verran ainakin pidemmällä, mitä täällä. Oikeastaan toivon sen hieman hidastelevan siksi etteivät mustikka ja hilla erehdy liian aikaisin kukkimaan.
Onhan tämä ollut ihan hullun hurjaa huhtikuuta mutta nyt näyttää että viilenee.
VastaaPoistaMinä olen verrannut lumitilannetta esim.äitienpäivän tilanteisiin. Muutama vuosi sitten ei ollut puhettakaan päästä haudalle viemään äit.pvä kukkasta ja nyt voi ainakin orvokin jo viedä.
Suloiset vaaleanpunaiset töppöset. Paljon onnea vauvalle ja isotädille!
Viileleneminen , siis kevään pieni hidaste sopii meille, eikö vaan? Vertailuja täälläkin tehty ja nyt on hirmuinen etuaika. Toivon, että se päättyy hyvin.
PoistaOrvokit ovat hyvä valinta haudalle.
Kiitos onnitteluista. Olen innostunut näkemään pikkuisen.
Onnea isotädille 💕 ja pikku prinsessalle.
VastaaPoistaOnpa huisia katsella kuvia teidän maisemistanne.
Minä kutistin kerran yhden mieluisan villatakkini - nyyh -
mutta annoin sen somalioppilaalleni jolla oli pieniä lapsenlapsia.
Hän oli hyvin tyytyväinen. 🥰 (Vuonna 2019)
Kiitos paljon. Vaaramaisemia nämä minun maisemani ovat. Vaaroja joka puolella ja välissä suot.
PoistaHienosti tehty sinulta, kun annoit villatakkisi sellaiselle, jola on sille käyttöä. Minun puseroni meni niin huovuttuneen kovaksi, ettei ollut muuta mahista, kuin saada pois silmistä.
Hurjan ihana isotäti-juttu, neulenuttu - se aiempi varsin hurjaksi heitti niin pesukoneen kuin sitten koneen haltijankin... joskus hurjuudet on tarpeen...
VastaaPoistaMinä hölmö en ole raskinut samaa tehdä, (siis polttaa) kaulahuiville, uniikille unikkosellaiselle... jolle pesukone temput teki.
Luonnon (hurjuus) voi olla hurmaavan hurjaa, mystistä(kin) ja saada pienen ihmisen sen hurjuuksien edessä ihmettelemään/pohtimaan ja ehkä juuri siksi luontoa niin rakastaakin. Kuten minäkin hurjan upeiden kuviesi kera pääsin maisemiin - leveisiin pitkospuihin, joilla suon ylitys onnistuisi fillareilla helpostikin... Kiitos kun "hurjastelit" ja niin monipuolisen ihastuttavasti!
Odotan jo kovasti vauvan ristiäispäivää. iso juttu tosiaan.
PoistaMinä en vaan voinut nähdä mielipuseroani silmissäni, kun sen kone pilasi. Sinä pidät huiviasi varoksi, ettei moka toistuisi!
Yleensä pidän kaikenlaisista ilmoista, vain kovat helteet unohdan. Ne ovat minulle tupapäiviä.
Vaaramaisemieni monet mahdollisuudet valokuvat, retkeillä, kalastaa, hiihdellä ovat erityisesti mieleeni.
On todella myös paljon fillarointimaastoa, siis tehtyjä reittejä. On myös laskettelurinteissä alamäkiajoja.
Kiitos itsellesi haasteesta, joka teetti minulla vähän hommia. Ei siis aivan läpihuutojuttu. Tykkäsin.
Huhtikuu on ollut tänä keväänä melkoisen hurja! Kovasti ollaan etuajassa oltu ja sinivuokkoja näkyi meillä Espoossa jo maaliskuun lopussa. En muista koskaan ennen nähneeni niitä näin aikaisin. Tosin nyt viikonlopuksi on luvattu myös Etelä-Suomeen la-su välisenä yönä räntää. Minua surettaa mustarastas, joka on pesimässä taas meidän parvekkeella. Kaunis on taivas kuvassasi, vään satumainen tai unenomainen. Voi miten suloiset pikkku töppöset! Valoa ja iloa Karsikonperälle - kevät kohden kohisten.
VastaaPoistaOnnea isotädille, joka kaiken lisäksi on tikutellut puikoilla suorastaan ahkerasti!
VastaaPoistaNuo rappuset näyttävät kivoilta. Mukavaa, kun luontopolut ja muut alkavat taas löytyä sieltä lumen alta.
Mainio vastaus haasteeseen, ihania maisemia ja hienoja neuleita!
VastaaPoistaSään hurjuudesta olisi tosiaan pitänyt mainita haasteessa. Meiltäkin sulivat lumet ja lähtivät jäät ennätysaikaisin, mutta nyt on tulossa aika lailla odotettu takapakki. Lunta, räntää, tuulta...Ei täälläkään kannata vihreitä kasveja vielä ulos istuttaa, vaikka mieli tekisi. :) Kannan ne aamupäivällä ulos ja illalla sisään. Jospa sää ensi viikolla alkaisi lämmetä, kuten on luvattu.
Kaunista ja liikunnallista viikonloppua!
Onnittelut aimarii, isotätihän sinä olet nyt. Onnea ja hyvää elämän alkua pienokaiselle!
VastaaPoistaMinun kummipoikani nimesi minut isokummiksi, kun sai lapsen. Lapsella on ihan omat kumminsa.
Kova olet kutomana, kun noin vain tekaisit uuden neulepuseron. Pikkuprinsessan saamat töppöset ovat suloiset.
Näemmä nyt on ihan eri aikataulut teidän maisemissa entiseen verrattuna. Olet reippaillut siellä ja täällä katsellen kevään edistymistä. Kiitos kuvista.