Kellertää ja vihertää

 Kristiina K:n  huhtikuun keväinen haaste on keltainen ja  vihreä. Huhtikuussa ei luonnossa ole vielä vihreää, ellei ota lukuun havupuita. Keltaista en löydä senkään vertaa. Tietenkin tilanne voi olla toisenlainen huhtikuun loppupuolella, varsinkin, kun koko kevät näyttää heittäneen häränpyllyä.

En ehtinyt vielä ulos etsimään värejä, kun katsoin tarkemmin  keittiöpöytää, johon juuri laskin kahvikuppini. Siinä oli heti ensimmäinen keltainen - vihreä.

Joulun jälkeen heikoin hävikkikorista pelastamani joulutähti voi hyvin ja on kasvattanut uudet vihreät lehdet. Jäljellä vielä kaksi punaistakin. Vieressä minun kananpojan keltainen kahvikuppini.

Hyvin lähti käyntiin värien metsästys.

Aamuvirkkuina lähdettiin varhain hangille. Pääsiäislauantaina oli rapsakka pakkanen  aamulla ja mieleni teki hankikävelylle. Paikoin on yhä lumi maassa, paikoin laajalti sulaa. Hangen päällä on mukavampi kävellä, mitä routaisessa paljaassa metsässä. 

Olemme sauvakävelijöitä ja minun vauhtini alkumatkasta tahtoo kiriä, mutta herrani toppuuttaa muistuttaen, ettei hän ota reppuselkään loppumatkasta. Siirryn taaimmaiseksi ja hyvä niin, sain napattua kelta-vihreän kuvan.

Aamulenkki eteni joelle koko ajan hankia myöten.  Joki oli jokseenkin vapaa jäistä. Aurinko teki nousuaan ja maalasi kullankeltaiseksi puiden latvustot. Rannalla seisoen saattoi nähdä kaukaakin hyvin kuusten keltaiset latvat ja alempana vihreän oksiston. Kuvassa se jää kyllä osaksi mielikuvituksen varaan, samoin ääni, miten joki koskikohdalla kohisee mennessään. Minusta tuntui, että se oli yhtä vallaton, kuin minä rannalla tepastellessani yrityksissäni ottaa kuvia kastumatta.

Joelta suon kautta kotiin. Suolla oli paikoin paremmin lunta, kuin metsässä. Osan matkaa saattoi kulkea koiravaljakkoreittiä, mutta se näyttää sulavan tai haihtuvan jo ennen vappua.

Kuvatessa on helpompi pudottaa lapaset ja kävelysauvat  hangelle, kuin yrittää pitää niitä kainalossa. Aina kuitenkin joku putoasi.

Tässä kohtaa ne osuivat putoamaan melkein pikku männyn päälle. Tykkään talvella käyttää lapasia, usein niitä on kaksi päällekkäin, ainakin hiihtäessä.

Keltainen-vihreä pari löytyi maasta kumartuessani kamoja ottamaan takaisin. Peruutin vähän, otin kuvan ja poimin tavarat sitten. Kumartelu tekee selälle hyvää.

Aamuretki antoi hyvän mielen. Olin jo aikaa sitten lopettanut jurnutuksen pöljästä keväästä. Alan uskoa,

että  huhtikuu omaa monta luonnetta. Se on yhden kuukauden aikana julmuri, diiva, kuin myös hurmuri.

Hurmaavaa huhtikuuta!