keskiviikko 8. huhtikuuta 2026

Kellertää ja vihertää

 Kristiina K:n  huhtikuun keväinen haaste on keltainen ja  vihreä. Huhtikuussa ei luonnossa ole vielä vihreää, ellei ota lukuun havupuita. Keltaista en löydä senkään vertaa. Tietenkin tilanne voi olla toisenlainen huhtikuun loppupuolella, varsinkin, kun koko kevät näyttää heittäneen häränpyllyä.


En ehtinyt vielä ulos etsimään värejä, kun katsoin tarkemmin  keittiöpöytää, johon juuri laskin kahvikuppini. Siinä oli heti ensimmäinen keltainen - vihreä.
Joulun jälkeen heikoin hävikkikorista pelastamani joulutähti voi hyvin ja on kasvattanut uudet vihreät lehdet. Jäljellä vielä kaksi punaistakin. Vieressä minun kananpojan keltainen kahvikuppini.
Hyvin lähti käyntiin värien metsästys.


Aamuvirkkuina lähdettiin varhain hangille. Pääsiäislauantaina oli rapsakka pakkanen  aamulla ja mieleni teki hankikävelylle. Paikoin on yhä lumi maassa, paikoin laajalti sulaa. Hangen päällä on mukavampi kävellä, mitä routaisessa paljaassa metsässä. 
Olemme sauvakävelijöitä ja minun vauhtini alkumatkasta tahtoo kiriä, mutta herrani toppuuttaa muistuttaen, ettei hän ota reppuselkään loppumatkasta. Siirryn taaimmaiseksi ja hyvä niin, sain napattua kelta-vihreän kuvan.


Aamulenkki eteni joelle koko ajan hankia myöten.  Joki oli jokseenkin vapaa jäistä. Aurinko teki nousuaan ja maalasi kullankeltaiseksi puiden latvustot. Rannalla seisoen saattoi nähdä kaukaakin hyvin kuusten keltaiset latvat ja alempana vihreän oksiston. Kuvassa se jää kyllä osaksi mielikuvituksen varaan, samoin ääni, miten joki koskikohdalla kohisee mennessään. Minusta tuntui, että se oli yhtä vallaton, kuin minä rannalla tepastellessani yrityksissäni ottaa kuvia kastumatta.


Joelta suon kautta kotiin. Suolla oli paikoin paremmin lunta, kuin metsässä. Osan matkaa saattoi kulkea koiravaljakkoreittiä, mutta se näyttää sulavan tai haihtuvan jo ennen vappua.


Kuvatessa on helpompi pudottaa lapaset ja kävelysauvat  hangelle, kuin yrittää pitää niitä kainalossa. Aina kuitenkin joku putoasi.
Tässä kohtaa ne osuivat putoamaan melkein pikku männyn päälle. Tykkään talvella käyttää lapasia, usein niitä on kaksi päällekkäin, ainakin hiihtäessä.
Keltainen-vihreä pari löytyi maasta kumartuessani kamoja ottamaan takaisin. Peruutin vähän, otin kuvan ja poimin tavarat sitten. Kumartelu tekee selälle hyvää.

Aamuretki antoi hyvän mielen. Olin jo aikaa sitten lopettanut jurnutuksen pöljästä keväästä. Alan uskoa,
että  huhtikuu omaa monta luonnetta. Se on yhden kuukauden aikana julmuri, diiva, kuin myös hurmuri.


Hurmaavaa huhtikuuta!

18 kommenttia:

  1. Miten kauniita väripareja oletkin löytänyt. Tuo lapaskuva on niin herkullinen väreiltään ja asetelmiltaan ja auringossa kylpevä luonto tarjoaa parastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Aurinkopäivä antoi hyvät puitteet koko retkelle. Kuvia sain paljon ja yritin valita tähän vain otsikkoon sopivia. Lapaskuva oli kiva sattuma.

      Poista

  2. Minulla on samanlainen keltainen muki kuin sinulla 🙂💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä keräsin näitä mukeja kaikkiaan kuusi joskus 2000-luvun alussa. Hankitko sinä sarjaa enemmänkin?

      Poista
  3. Kiitos postauksesta aimarii. Olit nähnyt vaivaa koostaessasi kelta-vihreän yhdistelmää - toisaalta se meni aika näppärästi.

    Totta niin, kuvattaessa lapaset ovat tiellä. Talviaikaan käsiä alkaa kuitenkin nopeasti paleltaa ja taas on turvauduttava lapasiin. Minäkin käytän kaksi tai kolmiakin kintaita päällekkäin kovilla pakkasilla tai muuhunkin aikaan, kun pyöräilen.

    Auringonkeltainen metsä oli ihan ihmeellinen!

    Sinulla oli loistava huhtikuun määritelmä. Olen kuullut sanottavan, että se on kuukausista julmin. Samoin, että se on yhtä oikullinen kuin pikkulapsen takapuoli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Lähdin tosiaan ihan kuvausretkelle aurinkoisena aamuna . Kuvasin kaikkea mahdollista, mitä sattui silmään osumaan. Maisemia paljon, sitten tuli mukaan muutamia onnen osumiakin, esim. lapaset.
      Huhtikuu on todella oikullinen säiden suhteen, samalle päivälle osuu monenlaista ilmaa. Kevätpuolen kuukausista tykkään eniten juuri huhtikuusta. Tähän mennessä tänä vuonna huhtikuu ei ole onnistunut parhaimpaan diivailuunsa. Terä on pois, kun lumet ehti mennä liian vähiin.
      Mainitsemasi sanonnan olen myös kuullut.

      Poista
  4. Kivasti tarina etenee löytäen tuota kaivattua väriparia. Hienosti keksitty!

    VastaaPoista
  5. Aurinko, koski ja vihreät kuuset - hieno maisema!

    VastaaPoista
  6. Ihania kuvia. Hyvin sattui päivääsi aivan kuin itsestään haasteen värit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Oli aivan täydellinen päivä ulkoiluun ja kuvien metsästykseen.

      Poista
  7. Ihan piti miettiä noita kahta väriä, Sisältä kyllä löytyy molempia , entä ulkoa? Vihreää kyllä, niin paljon on jo kukkien alkuja että vihreä alkaa olla kuikkamailla päävärinä, mutta keltaista §Hm. en kyllä äkkiä muista joko josain keötaista pilkottaisi. Kun en nyt pääse tuonne väh'än lauemmaksi kävelemään missä leskenlehdet aian aiakisin kukkii niin en tirédä joko siellä olisi niitä. Mutta ei mene pitkään kun maa on värejä täynnä. Ihanaa aikaa edessäpäin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietintään tämä haaste meni aluksi minullakin. Olin sata varma, etten keksi, enkä löydä mitään, mutta sitten kirjoittaja minäni alkoi auttaa. Vihreää on täällä vasta tosiaan havupuissa ja lumen alta paljastuneissa sammaleissa. Keltaisen kanssa oli vaikeampaa. Tällä kertaa näin.
      Kiitos, myös sinulle ihanaa kevään etenemistä.

      Poista
  8. Löysit monta tahatonta kelta-vihreä -yhdistelmää. Lapaset ovat upeat! Luonto on myös valtavan kaunista. Sen katselu rauhoittaa mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Koitin saada juuri ajankohtaista tähän haasteeseen. Yleensä luonnosta löytää helpoiten. Niin nytkin, mutta toki sattuman sanelemaa oli puolet mukana.
      Lapaset ovat dominolapaset. Oikein sopivan tuntuiset käteen. Kudoin niitä yhteen aikaan monen monet parit.

      Poista