perjantai 3. heinäkuuta 2026

Matka


Aamuauringon noustessa hipsuttelen paljain varpain kasteisella nurmikolla jasmiinipensaan luo. Sen tuoksu leijailee nenääni jo kaukaa. Miten se tuokaan muistoja menneiltä vuosilta. 

Kukkasiaan vasta aukovan jasmiinin tuoksu on hienostunut, mieto, mutta samalla täyteläinen.
Tämä kaunotar  kasvaa lapsuudenkotini entisellä pellolla, jonka siskoni on muokannut kauniiksi ja monimuotoiseksi kukka- ja yrttipuutarhaksi.

Aamuvirkulle puutarhakierros antaa energiaa päivään. Mustarastaat olivat jo ennen minua heränneet ja soinnuttelivat täysillä serenadejaan, ehkä viihdyttääkseen hautovia puolisoitaan, tai vain kiitollisina uudesta aamusta, kuten minäkin. 


Usein pihan kiviaidan ohi kulkiessani poimin sen vierestä kypsän ahomansikan. Olin ehkä unohtanut sen herkullisen maun, mutta tutulta se tuntui, kun mansikan suuhuni pistin.  

Paljain jaloin on ihastuttavaa astella nurmikolla.  Olin senkin aika lailla unohtanut. Eihän kivimurska tunnu mukavalta paljaan jalkapohjan alla. Mutta nurmikko, sehän suorastaan hyväilee!
 

Ei tämä kesämatka lapsuusmaisemiin suinkaan pelkkä vierailumatka ollut. 
Sisaruskatraastamme on jälleen yksi poissa ja tulin sisartani auttamaan hautajaisvalmisteluissa hieman etukäteen. Hän oli valmiiksi suunnitellut kotikutoiset hautajaiset tarjoiluineen päivineen. Suunnitelmissa kutsua saattoväki kirkosta hautaamisen ja kukkienlaskun jälkeen lapsuuskotiimme muistotilaisuuteen.

 
Sanotaan, että torstai on toivoa täynnä, mutta hautajaispäivän torstai ei siltä tuntunut. Iso muodoton möhkäle, jonka tunsin kurkussani ruumishuoneella valkoisen arkun nähdessäni, alkoi vähitellen kirkkoon kävellessä pehmetä.  Kirkon kiviportaat oli otettava varovasti. Ajattelin maallisia työntyessämme kapeasta kirkon ovesta arkun kanssa sisälle. Että osaakin olla kapea ovi!

Kohta eteen avautuva käytävä harmaine mattoineen helpotti, mutta sitten kohtasin kirkonpenkistä monet tutut silmät ja omani alkoivat sumentua, samalla tunsin saavani niistä rohkaisua.

Sitä rohkaisua ja voimien keräämistä olin saanut aimo annoksen itseeni kävellessäni puutarhassa muutamana aiempana aamuna ja vetänyt sisääni jasmiinin ja ruusujen tuoksua, sekä ihaillut värikkäiden liljojen ja koko luonnon uskomatonta kauneutta.




 
Meitä oli veljeäni saattamassa pieni joukko, perhettä ja ystäviä. Hautajaistunnelma muodostui vapautuneeksi muisteluksi ja muisteltavaa värikkäästä persoonasta riitti. Vanha rustaamani runo tiivistää  omia viime aikojen tuntojani.

Sinä tulet taivaanrannan

kirkkaimmalta tähdeltä

ja kosketat minua tuvan hämäryydessä.

Tajuan loputtomien

muistojen lämmön virtaavan itseeni

ja herään aamuun kipua tuntematta.


Kelpaisikohan tämmöinen  Repolaisen K.E.S.Ä.haasteeseen? Varpaani nauttivat kesästä ruohossa kävelemisestä.

42 kommenttia:

  1. Kiitos kauniista muistelosta kauniin kuvien kera!

    VastaaPoista
  2. Osanottoni veljesi kuoleman johdosta! 🕯Upeat kuvat. Tyynen rauhallisen harras tunnelma huokuu tekstistäsi. Ja runosi on ytimekäs ja viisas!

    VastaaPoista
  3. Ihanat kuvat, kauniit sanat, lohdulliset ajatukset 💕
    Viimeinen kuva tuo mieleen ajatuksia Taivaasta 🩵
    Ahomansikka ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Pidän kuvasta itsekin erityisen paljon ja aivan mahdottomasti ahomansikoista, varsinkin, kun niitä en ole maistellut useampaan kymmeneen vuoteen.

      Poista
  4. Kaunis muistelus runoineen veljestäsi ja hänen saattomatkastaan. Osanottoni veljesi poismenon johdosta aimarii.

    Nurmikko on suloinen kävellä paljain jaloin, sinäkin nautit siitä lapsuuskotisi pihapiirissä. Siskosi on luonut upean puutarhan. Kiitos kauniista kuvista. Minulla ei ole jasmiinia kasvamassa, mutta ihastelen sitä muiden pihoissa. On juuri nyt niiden tuoksuvien valkoisten kukkien aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Väkisinkin tuli lapsuus mieleen, kun paljain jaloin kävelin pihassa ja puutarhassa. Päivittäin minun piti kierrellä puutarhassa, Se miellytti minua . Kuvasin paljon. Entisessä kodissani oli myös jasmiini, oikein iso ja tuoksuva. Täällä en saa sitä menestymään.

      Poista
  5. Puutarha on todella kaunis. Kirjoitit niin, että melkein tunsin nurmikon jalkojeni alla ja kukkien tuoksun.
    Osanottoni veljesi kuoleman johdosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Myös minun mielestäni kaunis, ei liian säntillinen, vaan rennon tyylinen. Juu, itsekin voin silmät sulkiessani kuvitella hetken pehmeän ruohomaton jalkojeni alla.

      Poista
  6. Osanottoni veljesi poismenon johdosta. Sinun aikoinaan kirjoittamasi koskettavan kaunis runo kertoo kauniisti surun kohtaamisesta. Elämä on sekoitus onnea ja surua. Kävely kauniissa puutarhassa antoi voimaa ja muistot eivät kuole koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Runojen väsääminen on yksi tuntojeni avaaminen. Yleensä kirjoitan niitä silloin, kun ahdistus ja murhe asuu mielessäni. Puen kai sellaiset tunteen paremmin sanoiksi, kuin iloiset mielenliikkeet. Muistot eivät todellakaan kuole, mutta ihminen sairastuu, mikäli häneltä katoavat kaikki muistot. Luin tämän viisauden joskus, en muista mistä ja kenen ajatus.

      Poista
  7. Osanotto❤️
    Elämän pysähdyttävissä herkissä mieli kiinnittyy niihin pieniin yksityiskohtiin, jotka muutoin voisi ohittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Uskon myös näin. Jostain löytyy vaikeiden hetkien tullen tuki. Esim. niinkin hassua, mutta minä sain sellaista kirkon ovien ahtaudesta. Juuri siinä kohtaa silmiini pyrki kyyneleet niin voimalla, etten tahtonut nähdä eteeni, vaan kuivuivat nopeaan, kun mielessäni manasin ovia.

      Poista
  8. Suurella tunteella punot yhteen tulevan ja menneen, luonnon ja ihmisyyden. Osanottononi kaipaukseesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Mennyt oli vahvasti tuossa viikossa mukana, eikä vähiten hautajaispäivänä. Tuli monia hetkiä, kuin äkkiä olisi pyyhitty elämästäni 60 vuotta pois.

      Poista
  9. Osanottoni veljesi poismenon johdosta.
    Ei pelkästään lomamatka todellakaan. Onneksi surun lisäksi sait kokea nurmikon pehmeyden ja jasmiinin tuoksun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Matka oli raskas, eikä ainoastaan pitkä ajomatka. Ehkä juuri sikisi yritin löytää mielen lepoa samalla kuin fyysistä lepoa puutarhasta. Istuskelin vanhan navetan rauniopuutarhassa hetkiä silloin tällöin. Navettakin kukki. Iso pihavaahtera antoi paahtavalta auringolta mukavan suojan kahvitteluun ja jutusteluun. Tietenkin oli mukavaa olla useampi päivä yhdessä sisarusten kanssa.

      Poista
  10. Osanottoni veljesi poismenon johdosta. Kirjoittamasi runo on kaunis ja liikuttava ja varmaan kuvaa hyvin tämän hetken ajatuksiasi. Matka lapsuudenmaisemiin on kauniisti runon taustana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Runo on vanha, mutta tuli mieleeni uudelleen. ja luulen, että tulevana syksynä sekä talvena seurustelen taas tähtien kanssa ja lähetän avaruuteen terveisiä ja arkisia ajatuksiani.

      Poista
  11. Osanotto suruusi. Kirjoitit tosi kauniisti. Hautajaiset tuo mieleen niin monenlaisia muistoja ja mitä vanhemmaksi tulen sen sitä herkemmällä mielellä niihin tilaisuuksiin suhtaudun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Vääjäämättä mieleeni tuli kirkon mäellä ihmiselämän rajallisuus. Tietoisuus, että jonain päivänä jotkut kuljettavat minua arkussa tai uurnassa viimeistä matkaani.

      Poista
  12. Ohh strawberriies!!!Nam nam👍💖Beautiful garden as well is it yours?need work every day then😂You have sunshine and all is ok..Sunshine spread love💖Thanx for sharing beauty💖sorry about the spelling..i have only a toch laptop and it goes so fast words are mispelled😢

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you. The garden is at my childhood home—not mine, but my sister's home.
      That large flowerbed requires a lot of care.
      I was just walking there and admiring the abundance of flowers.
      Oh yes, wild strawberries are truly delicious.

      Poista
  13. Osanottoni surussasi. Kauniisti kirjoitat ja kaunis tuo runo.

    VastaaPoista
  14. Lo siento amiga. Perder a un hermano es muy doloroso. Os deseo mucho ánimo a todos. Tu poema refleja bien lo que sientes.
    Abrazos 🤗〰〰💕

    VastaaPoista
  15. Lämmin osanottoni suruusi.

    Sisarellasi on kaunis puutarha ihanine ahomansikoineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      MInä pidän myös. Hän on tehnyt upeasti kukkivaksi vanhan pellon ja vanhassa puutarhassa viinimarjapensaiden välissä ja alla kasvaa metsämansikoita.

      Poista
  16. Osaanotto, veli on usein hyvin läheinen.

    VastaaPoista
  17. A journey of extraordinary sensitivity that begins with the charms of nature, from the delicate beauty and scent of jasmine to the softness of the grass, and leads us to the church where your brother's funeral is being held. My sincere condolences for his death. In these moments of grief, memories of other times remain to ease the loss and the longing.
    A friendly hug and all the best to you.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you for your heartfelt words and comforting hug

      Poista
  18. Niin kaunis kirjoitus ja kuvitus - runo! Osanotto suruun ja ikävään
    - muistoja ei tosiaan kukaan vie ja niiden paluussa on lohtua!
    Varpaiden vapaus nauttia ruohikosta - toden totta kelpaa haasteeseen!!
    Kiitos kaunis ja kesämieltä omannäköistäsi tuleviin päiviin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon.
      Muistojen arkkuihin me kaikki talletamme elämän eri vaiheista muistoja ja niitä kertyy monenlaisia. Kaikilla on oma tilansa.
      Kesä jatkuu ja teemme siitä sinä, minä ja kaikki muutkin omanäköisemme ja varmasti jotain talletamme siitä muistojen albumiin.

      Poista
  19. Osanotot suruun, ei sitä oikein muuta osaa sanoa. ❤️

    VastaaPoista