Syntymäpäivä
Amaalia laittaa ajokypärän päähänsä, käynnistää moottorikelkan ja suuntaa pilkille. Napsauttaa matkamusiikiksi kypärään -kaikkialla lunta vain…
Hän lähtee viettämään kahdeksankymppisiään parhaassa mahdollisessa seurassa. Ei
selittele menemisiään, ei edes jätä lappua pöydälle, minne on karannut. Seurakunnan
tervehdyskäynti oli riittämiin.
Järvelle asti Amaalia ei pääse, vaan meno tyssää metsäojaan ja hän paiskautuu
vyötäröään myöten pehmeään hankeen. Ryömii työläästi kelkkkansa tykö lapioimaan
lunta sen suksien edestä. Kaasuttamalla kuitenkin kelkan perä uppoaa vain syvemmälle.
Pakko todeta, että nämä laulut on laulettu!
Amaalia kaivaa repusta termarin. Vaihtaa kypärän tilalle karvahatun ja
alkaa kahvitella. Ottaa puhelimensa ja arvata sopii.
Nauraa soittaessaan kotiin.
Toisinaan sattuu ja tapahtuu.
*
Krapu 3, sanat: paiskautua, toisinaan, laulu. Krapu on sadansanankirjoitus otsikko mukaanlukien. Annettuja sanoja saa taivuttaa.
Heh, toisinaan sattuu ja tapahtuu! Mutta ihailen Amaliaa, mikä sitkeä ja omapäinen nainen! Huumorikin tallella :))
VastaaPoistaRohkeutta kysyy, kun lähtee paksuun hankeen kelkan kanssa. Ei tainnut Amaalian päätä palella. Luotti saavansa apua, jos on tarvis.
PoistaVoihan Amaalia! Mutta yritys hyvä ja uskon, että seurakunnan tervehdyskäynti riitti :D
VastaaPoistaOnneksi puhelin ei pudonnut metriseen lumeen!
Kyllä puhelin on Amaalian silmäterä ja visusti tallessa, mutta JOS se olisi kadonnut tai rikkoutunut, niin sitten Amaalia olisi joutunut odottamaan hakijaa. Löytynyt kyllä olisi. On selnvä merkki, kun kelkka on poissa ja sen jäljet järvelle päin, niin siellä jossain on Amaaliakin!!
PoistaIhana kahdeksankymppinen! Olispa itsekin vielä silloin tuollainen.
VastaaPoistaOn ne jotkut tuumanneet, että ikä on numeroita??
PoistaMinä olen kyllä vähän eri mieltä. Eipä silti kyllä ikänainenkin reipas, osaava ja rohkeakin voi olla, mutta voimat jo hieman vähentyneet.
No varmasti nauratti!Ja hyvä taito onkin osata itselleen nauraa ja nöyrtyä apua pyytämään.
VastaaPoistaEhkä siinä alun karkaamisessa jäikin jo tarpeeksi päätäntävallan tuntua Amaalialle,loput synttäreistään voi sitten viettää apua tuovassa seurassa?
Jos krapuilian synttärit oikeastikin osuvat tähän ajankohtaan,paljon onnea!
Niin hauska tarina!
Kun mitään pahaa ja vahinkoa ei sattunut, niin hauskaahan moottorikelkkaajelu vain oli.Kyllä Amaalia heti kohta hoksasi, että raavasta voimaa tarvitaa, että kelkka liikkeelle nousee. Parempi ottaa vain rennosti.
PoistaPilkkireissu jäi kyllä siihen.
Ei ole ihan tässä hötäkässä krapuilijan synttäri. Se oli entisen vuoden puolella muutama päivä, kuitenkin joulun jälkeen. Kiitos onnitteluista.
Tekevälle voi sattua. Ei se mitään kun kännykällä saa apua.:)
VastaaPoistaOnneksi ei ole enää vanhat lankapuhelimet...
Tervetuloa uuteen blogiini!
Tekevällehän sattumia osuu! Ihan niin kuin myös virheitä. Kyllä kännyllä on hyvätkin puolensa.
PoistaKiitos, tulen visiitille.
Jotenkin vain osasin samaistua kertomukseesi.. minä osaan ja teen itse..sopii varmaan sinunkin olemukseesi
VastaaPoistaNo juu, hyvin pitkälle osut oikeaan.
PoistaTuutko kyytiin, jos lähettäisiin kelkkailemaan??
Olipas huima seikkailu! Tekevälle sattuu ja tapahtuu. :)
VastaaPoistaJuuri tekevälle sattuu. Ei aina olisi turvallista kiikkustuolissakaan isoja keinumisia ottaa.
PoistaAmaalia on esimerkki ettei iän numerot merkkaa vaan missä kunnossa ihminen on. Moni kuuskymppinen on ihan romu vaikkei numeroiltaan pitäisi.
VastaaPoistaOnneksi oli kahvi ja kännykkä mukana :)
Sairauden sattuessa nuorikin ihminen vanhenee ikäänsä nopeammin. Terveenä pysyessään ja omasta terveydestään ja kunnostaan huolta pitävä jaksaa ihmeesti ikäihmisenäkin.
PoistaOlen nykyään itsekin alkanut huolehtia kännykän mukaani, kun reviirini laajenevat kauemmaksi ja kauemmaksi.
Onneksi kännykkä toimi ja yhteys myös, mutta kuten tuolla aijemmin sanoit, niin kelkan jäljet olisivat ohjanneet etsijät perille.
VastaaPoistaIhailtava mummeli kuitenkin, luonnossa minäkin haluaisin synttärini viettää.
Kiitos hauskasta ja virkistävästä tarinasta.
Talvella on juuri hyvä, että eksyä ei oikeastaan voi, jollei ihan mahdoton lumimyräkkä ehdi hävittää jälkiä. Tietty jos on liian kauas kulkenut, eikä jaksa palata jälkiään, vaara siiinäkin.
PoistaMinun ihailuni Amaalia myös saa. Kirjoittaessani hän oli (on oikeassa elämässä myös) minulle jonkinlainen esikuva.
Hih ... tämä tarina taisikin olla totta. Onneksi ei ole kiire enää minnekkään, kai. (Voi että vihaankin tuota "kiire" sanaa.)
VastaaPoistaIkimuistoinen syntymäpäivä siitä taisi kuitenkin tulla. Onnittelut täältä.
Ehkä parasta eläkeläisen elossa on oma vapautensa ja kaikki aika on omaa. Itse yritän kovasti, ettei tule ahnehdittua kivojakaan hommia liiaksi.
PoistaEi Amaalian kelkkakeikka ole suoraan omia toilailuitani. En ole noin rohkelikko.
Kiitos onnitteluista, vaikka syntymäpäiväni oli kyllä pikkasen vanhan vuoden puolella.
Hauska krapu!
VastaaPoistaMulle ois voinu sattua nuorempana noin, nyt oon paljon tylsempi :)
Niinpä niin, ehkä me tullaan varovaisemmiksi vuosien myötä.
PoistaYes, Amaalia is young for her age and very brave too.
VastaaPoistaNo nyt on lunta mihin paiskautua ja upota. Viime yönä tuli uutta lunta parikymmentä senttiä. Itse en ole moottorikelkalla juuttunut, mutta autolla kyllä. Tosin, ei tullut mieleen jäädä kahvittelemaan :)
VastaaPoistaNäin on, tänäänkin sai kolata tuntitolkulla.Oli tullut jo lähes kolmekymmentä senttiä!
PoistaEi kannata umpiselle lähteä kelkkailemaan, Eipä juuri kapeilla kyläteillä, jos ovat auraamatta pääse autollakaan just mihinkään. Aika hurja, etetlässä puut tekee silmuja ja meillä lunta liki metri,
hienoa, äitini tanssi 80-vuotis synttärillä... nyt on polvi vähän jarruttanut
VastaaPoistaHienoa on, kun saa pitää ikäihmiseksi asti terveytensä sellaisessa kunnossa, että pystyy harrastamaan mielijuttujaan.
PoistaMinäkin haluaisin kovasti, mutta kolotuksia on alkanut siunaantua.
Silmuja tulee koko ajan lisää eikä lumesta tietoakaan. Muuten blogissani rantakeppi asiaa selvitin mutta tapahtui jo toisen kerran että kun teen postauksen niin ne viedään elikkä empä uskalla tehdä postauksia ennenkuin erikoiset löydöt oltava piilossa jos niitä ei voi heti ottaa mukaan. Nyt itselläni pieni saha hankittuna. En tiedä miksi ns hyvä ystäväni tekee tuollaista.. tunnusti jo aikaisemmin ja nyt teki sen taas .Ihanaa kun sinä jaksat kommentoisa..olen niin iloinen siitä. Lumisia polkuja sinulle ja hiihtämäänkin ehkä pääset.. täällä ruohikot vihertää kuin keväällä..outoa on
VastaaPoistaTaitaa olla maailma sekaisin. Meillä on satanut lunta taas pari päivää ja sataa edelleen. Tänään jumpassa kuulin, että tunturissa oli mitattu jo 110 senttiä!
PoistaIkävää, mitä kepillesi tapahtui.Haluttavan ja kiinnostavan näköisiä ne olivat, mutta eihän nyt toisen bongaamaa pitäisi lähteä korjaamaan itselleen??Kiitos, kiitos,tämä kommentointihomma on vähän puolin ja toisin ja blogissasi on kiva piipahtaa.
En taitais Amalialle pärjätä, jos lumihankeen juuttuisin. Ei ole pelkoakaan, kun ei täällä ole lunta nähty. Vesiojaan joutuisin.
VastaaPoistaEn minäkään pärjää, yritystä on ollut. Tälle talvelle en ole kelkkaillut, On lunta niin paljon ja pehmeää, että heti kävisi Amaaliat. Kuulemani mukaan vaaroilla on 110 senttiä lunta. Kyllä siitä riittäis eteläänkin, vaan eivät kaikki sitä halua.
Poista...sielunisilmin näin Sinut aimarii hyppäävän moottorikelkan selkään...
VastaaPoistahyväntuulinen, virkistävä tarina:))
...heh, heh, hee, en kait minä sentään noin hurja mummo ole?
PoistaLove it!
VastaaPoistaSo do I!
Poista