Näin sattui

Ei päivän pitänyt mennä, niin kuin se meni.

SEn oli tarkoitus olla mukava kotiseutuun tutustumisretki. Kahvia termoksessa ja kaupasta ostetut croissantit, jotka nautittaisiin Livojärven levähdyspaikalla.

Kahvitellessa katselin pikku sälää, joka roikkui imukuppiin kiinnitettynä auton ikkunassa, tuulilasin  oikeasta yläkulmasta. Niistä jokaisella pikku esineellä oli oma historiansa. Ne olivat matkamuistoja, vesitiivis kelluva pallo, minijuomapullo, pikku reppu ja uistimen viehe.

Olin kesällä laittanut rimpsun joukkoon kolme ruiskaunokkia. Aikaa sitten ne olivat kuihtuneet, mutta yhä vain mukana. Mies oli ehdottanut niiden poistamista ja ehdotti nytkin.

Rupesin tällä kertaa toimeen. Kukkavarret olivat pahuksen lujassa avainpallon naruun ja pikkurepun ketjuun kietouneina. 

Mitä niitä säästämään ja nykäisin napakasti yhdestä valkeaksi haalistuneesta kukan varresta.

Auts, ai! Vieheen koukku upposi oikean käden keskisormeen.  Käsi jäi kiinni autokoristerimpsun jatkeeksi!

En pystynyt nykäisemään koukkua irti. Muutaman yrityksen jälkeen luovutin. Muistelin, miten pari kertaa aikaisemmin olin onnistunut vastaavanlaisessa tilanteessa, mutta en nyt.

Olisinpa edes vieheen saanut irti muusta tavarasta, mutta sekään ei onnistunut, joten irroitin imukupin, että sain käden kaikkine imukupista riippuvine tavaroineen syliini.

Autossa ei ollut mitään työkalua, joten mies käänsi auton Posion terveyskeskusta päin.

Tk:n aulassa kysyttiin, onko ensiaputapaus. Olinhan minä sellainen, joten pääsin lähes suoraa päätä toimenpidehuoneeseen.

Ensin lääkäri irrotti muun tilpehöörin, vain viehe jäi. Seuraavaksi hän tunnusteli, missä kohden sormen päätä koukun kärki tuntui ja katkaisi pihdeillä koukun liki ihoa. 

Teki kipeää, kun hän painoi koukkua saaden kärjen näkyviin, josta nyhti pideillä läpi sormenpään koukun pois.

Nyt sormenpäässä näkyy kaksi reikää vajaan sentin välein ja lievä punoitus.

Kelpaako tämä Kristiina K:n huhtikuun pieni ja punainen haasteeseen? 

Onhan tässä kaksi pientä ja punaista.  Punainen pallo on Kalannin säästöpankilta saatu ja punarunkoinen ustimen viehe löytyi rannalta, ensimmäisen Kultalaretken aikaan.

 🌞 Hurmaavaa huhtikuuta !

Väärä bussi

-Näköjään tässä kävi nyt näin. Mentiinkö pitkästikin ohi? Kysyy linja-auton kuljettaja päätepysäkillä herätellessään autoon nukahtanutta matkustajaa.

Unen pöpperöinen nainen vilkuilee hätäisenä ympärilleen, kun ei näytä yhtään tutulta, kysyy lopulta. -  Missä ollaan? Ei ainakaan Laitilassa.

-Juu, ei, vastaa kuljettaja. Ollaan Kustavissa ja tämä auto jää tänne varikolle. - Se Turku - Laitila – Oulu- auto lähti samoihin aikoihin viereisestä laiturista. Nainen tajusi heti, miten oli käynyt.

Samassa hänen puhelimensa soi.

Mies on matkalaista vastassa ja ihmettelee, miksei hän tullut.  Itkuisen selostuksen kuultuaan mies lähtee pyjamassa ja reinotossuissaan ajamaan yöllä Kustaviin.

Autoradio soittaa - sinua, sinua rakastan.. 🎵 Mies vääntää isommalle.

                                                                   💕

Krapu 14/25 tulee alkaa lauseella Näköjään tässä kävi nyt näin. Muuten säännöt ovat vanhat tutut eli tasan sadan sanan tarina oma otsikko mukaan luettuna. Lisää SusuPetalin blogissa.

Kevättä talitintin laulussa

Monta kertaa jo kuluvan kevättalven aikana olen ilahtunut talitiaisen ti-ti-tyystä. Se on niin raikkaan kuuloinen liverrys, että pysähdyn sitä ihan varta vasten kuuntelemaan monen säkeistön ajaksi.

Talvella talitinttiä ei huvittanut laulella niin perinteisesti.Vasta aurinkoisten päivien lisäännyttä sen laulu on saanut tavun lisää. Hoksasin heti, kun tintin  tii-tyyt olivat vaihtuneet  pitempään versioon. Vai voisiko kyseessä sittenkin olla toinen yksilö, joka lauloi erilailla?

Suomen luonto lehdessä kerrottiin kiinnostavaa faktaa, että talitiaiset osaavat matkia jopa pii-paa-autojen pillin ääniä. Kuka sen tietää, jos vaikka laulelevat mielenvireytensä mukaan, milloin mitenkin tai vaihtavat laulua paikan vaihdoksen mukaan. Variaatioita talitiasilla löytyy, kuitenkin niitä kaikkia viserryksiä on ihastuttavaa kuunnella.

Eroa kai siinäkin on, laulaako naaras vai koiras talitiainen. Minä en tiedä, kumpi milloinkin on äänessä, mutta sama tuo. Luontolehti opasti erottamaan eri sukupuolet - koiraan musta "kravatti" on suorassa kaulan alla, mutta ladyn kraka vähän sinne päin.

Kevättä on myös saada pyykit ulos kuivamaan. 

Kuja on lapioitu kuivaustelineelle valmiiksi. Jos ei suoranaisesti sada vettä huomenna, niin seuraava koneellinen kuivuu jo ulkona ja saa kuivaessaan hurmaavan tuoksun, joka on raikasta talvea arominaan keväinen höystö.

Tällä kertaa kujan lapioi mies. 

Hän ei kai viitsinyt vetäytyä lukemaan, kun näki minut lumilinnapuuhassani. 

Oikeastaan yritin tehdä luminlinnan eteen lumiakat ja -ukon, mutta eivät minun lumen muokkaustaitoni mihinkään riittäneet. Homman keskeytti lopulta vesisade. Jäi mekot ja pusero napittamatta, enkä hattujakaan saanut kokoon. Toivon, etteivät saisi kuitenkaan mitään romuskaa ensi yönä.

Myöhemmin kävin katsomassa, miten lumiväki selvisi sateesta. 

Sanoisin, että huonosti. 

Napitin mekot niiltä osin, kun napit löytyivät. Akkojen solakat kädet olivat pudonneet jonnekkin helmoihin.

Ei mennyt ukollakaan hyvin, hänen lippiksensä oli sulanut lähes kokonaan ja oikea lonkka murtunut. Jos huomenna olisi edes muutama aste pakkasta, voisin leikkiä kirurgia ja korjata kaikki vauriot.

Päivällä oli kylillä kaunista. Lumivallit hohtivat valkoisina ja tiet hyvin aurattuja. Ei sulapikkoja.

 
Nauttikaa kevätahavasta, mikäli on aurinkoista!

Ahvenkeiton mieliteko

Amaalia halusi ahvensoppaa.  Sen saaminen lautaselle on kuitenkin pitkässä viivassa, kun syötitkin ovat vielä kaupassa.

Kalasoppa mielessään Amaalia heittäytyy sohvalle ja kiskaisee päiväpeiton jalkojensa päälle. Uni nappaa naisen heti omaan maailmaansa ja tarjoilee nukkujalle ihmeellisiä vaihtoehtoja.

Amaalia ohittaa täysin välinpitämättömänä kaikki unimaailmavaihtarit. Hänelle ei päiväunimiljööksi tunnu kelpaavan mikään.

Unimaakari pysäyttää turhautuneena maailmansa esittelyn.

Hupsis, Amaalia ei ehtinyt taistella alitajuntaansa vastaan, vaan sukeltaa eteensä ilmestyneestä avannosta Ahdin valtakuntaan.

Ahvenet tulevat tervehtimään. Ihan niin liki, että iholle asti ja valittavat, miten kukaan heistä ei tykkää mormuskan koukussa kärpäsen toukista. Pitäisi olla mieluummin matoa.

Myöhemmin Amaalia ihmettelee, miksi tuli ostaneeksi kastematoja.

                                                                          🐟🐟🐟

Krapu 13/25, sanat: ohittaa, kiskaista, taistella. Krapu on sadansanan tarina, johon annetut sanat pitää sijoittaa. Sanoja voi taivuttaa halutessaan. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogista.

Pakkasaamun jälkeen aurinkoinen päivä

 Tänään aurinko ehti nousta ennen minua. Ehti kiirehtiä Kärryvaaran taitse pitkän matkan, ennen kuin sen säteet osuivat ikkunan läpi suoraan silmiini.

Häikäisevä aamu, kuten aika moni muukin maaliskuun aamu. Pakkasta -22.6 ja sininen taivas. Tuulikaan ei noussut jatkamaan tapionkylvöään. Ehkä se parsii joskus myöhemmin aiempia aikaansaannoksiaan. Vasta täysteholla puhdisti metsän ja jätti hangen paikoin siivottomaan kuntoon. 

Yhdet jäniksen jäljet näkyvät pihassa  omien saapasjälkieni lisänä. Osa pudonneista kattolumista on vielä kolaamatta pois. Jotenkin saamatonta ovat touhuni olleet pitemmän aikaa. Ajatuksissa vain hiihto ja lumilinna.

Aamukahvin jälkeen haen pesuvadin pihasta kylpyhuoneeseen. Siinä on yön aikana jäätynyt lumilinnan ikkuna. Oikeastaan jo toinen.

Ihan ensin käyn kuitenkin vilkaisemassa lumilinnaa, joka keittiön ikkunasta katsottuna on pelkkä pihanperän ruma lumikasa. Oikeastaan rumilus. Sen sulaminen kestää varmasti keväällä kesäkuulle asti.

Pihan poikki askeltaessa lumi rapsaa ja narskaa somasti jalan alta. Siitä hyvästä tekee mieli kulkea vähän pidemmälle, joten teen mutkan ei minnekään ja takaisin, sekä samalla pohdin - miten kohentaa mörkömäisen lumikasan ulkonäköä? Aurauskepit joutavat pois heti, kunhan auraaja muistaa, ettei työnä kumoon linnani tornia.

Puolivälissä pihaa nenään tuoksahtaa palavan koivuklapin tuoksu.  Se on tuttu, hyvä tuoksu. Monesti hoksaan autolla ollessa liikenteessä, että joku lämmittää koivupuulla saunaa. 

Meidän tuvan uuniin oli sytytetty tuli. Piipusta nousee savu, mutta ei nouse pystysuoraan, vaan kääntyy alaspäin ja se tietää sään lauhtumista. Taas pätee sanonta - Pakkanen pyryn perästä, pahailma pakkasesta.

 

Lumilinnan tekele on edistynyt. Etuseinää vaille. Sain eilen takaseinän kattoon asti latomalla peräkärrystä tyhjennettyä lunta kovettuneina lumilaattoina. Nyt odotaan lauhaa säätä ja nuoskaa lunta, jolla voisin "liimata" seinälaatat. Pakko käyttää  muita keinoja, kun lumipallojen vierittäminen ei onnistu. Miten ihmeessä  lapsena sain aikaan suuria palloja pyörittämällä pientä lumipalloa aina lisää ja lisää.

Pyöreä noin viiden sentin umpijäätynyt laatta irtoaa vadista helposti kuumalla vedellä. Sitä ulos kiikuttaessani märät paljaat sormet olivat tarttua oven metalliseen kahvaan. Hipaisulla selvisin, kun viime tipassa muistin, miten siinä kävisi. Kosteana laatta  tarttui mainiosti linnan lumiseen takaseinään.                                                   

Karsikonperällä on hyvin talvinen ilme,  eikä minkäänlaisia viitteitä keväästä. Ehkä pieni kuitenkin, sillä tänään ilmestyi ensimmäisen kerran tänä kevättalvena viherpeippo lintulaudalle. Sekin on jotain.

Ilta-aurinko helottaa siihen malliin, että  yöllä on kireää pakkasta ja huomenna aurinkoa täydeltä terältä. Tänään oli keskipäivällä kevätpäivän tasaus. Kaikkialla maailmassa yö ja päivä yhtäpitkät, mutta meillä alkaa tästä lähtien päivä vetää pidemmän korren ja juhannusviikolla ei yötä oikeastaan olekaan. Kellon ympäri valoisaa.

Voikaa hyvin ja varokaa kaatumisia, jos on liukkaat kelit. Mukavaa maaliskuun loppua.

Pääsisäislento vaarassa

Marmeladilla on suunnitteilla jotain pääsiäiseksi.  

Tietysti hän viihtyy hyvin Kyöpelissä Kattinsa ja taikapatansa kanssa, mutta joskus tykkää livahtaa lentelemään väärään aikaan välittämättä mahdollisista sanktioista.

Noita irvistää muistellessaan vuoden takaisia ongelmiaan. Sanomista hänen tekosistaan oli ropissut reippaasti ja noitayhteisön vaatimuksesta nyt pitäisi opettaa Katti paremmin perille noitatavoista.

Kuun ollessa täysi se houkuttelee Marmeladia aina yölennolle. Katti mouruaa mukaan ja noita pakkaa sen ja pannunsakin luudalle.

Kyöpelistä porukka lentelee matalaliitoa. Koiramäen kohdalla Katti loikkaa luvatta alas huomatessaan hyvännäköisen Kisulin hiiviskelevän hiirten perässä.

Harmistunut Marmeladi noituu Kattinsa hiireksi. Nostaa korkeutta, mutta samalla pannu putoaa.

Kuu kehänsä sisällä nauraa. Miten käy pääsiäislennon?

                                                                                      ❤️

Krapu 12/25, sanat: mäki, hyvä, kehä. SAnoja saa taivuttaa. Krapu on sadansanan kirjoitus, otsikko mukaan lukien. Lisää krapuista löytyy SusuPetalin blogista.

Tänään oli hiihtopäivä

Tänään oli hiihtopäivä. 

Eilen oli jäälyhtyjen ja seitsemän pakasterasian jäädytyspäivä. Näistä jäädytetyistä minulla on tarkoitus tehdä ikkuna ja ovipielijäälyhdyt lumilinnaan. Odotan suojasäätä liimatakseni jääkuutiot  ikkunaruuduksi.

Hiihtoretkestä tuli vahingossa pitkä. Reitin varrella oli vanhaa peltoa, teini-ikäistä kuusitaimikkoa. Avohakkuualueita jopa kaksittain, oli suota ja isoja puita ja mäki, joka hirvitti. Tuostako alas? Onneksi lumi oli pehmeää ja upottavaa sitä ajatellen, jos sattuisi lentämään nurin.

Onnistuin pysymään pystyssä, mutta sujuttelin omaa uraa, joka hidasti sen verran, ettei vauhti päässyt päätä huimaamaan.  Muuten olin perässähiihtäjä, aivan kuten Umpihankihiidoissakin on perässähiihtäjiä.

Metsässä oli jäljistä päätellen ollut paljon liikkujia. Ei hiihtäjiä, vaan eläimiä.

Tunnistettiin hirven, ketun, jäniksen, metson, riekon, kärpän ja lumikon jäljet.  Veikattiin kaksien pienten jälkien mahdollisuutta olla joko näädän ja kärpän, tai sitten kärpän ja lumikon. Metson jäljet erotti teeren varvaskuviosta isomman koon perusteella. Porot ovat pysytelleet pihatoissaan hyvien eväiden äärellä.

Talitintti yllätti ihanasti. Eka kertaa kuulin tälle kevättalvelle ti-ti-tyy, ti-ti-tyy, eikä ti-ty, ti-ty.

 

❤️

Tässä sitä sitten ollaan, mihin on tultu. Matkanteko jatkamista vaille valmis, mutta mihin suuntaan, siinäpä pulma. Minkä reitin sinä valitsisit?

Ulkoilureitin ladut olivat saaneet uudet nimet. Fokus kiinnittyi heti opastekylttien teksteihin.  Ehkä nuo olivat silmänlumetta, silkkaa taikuutta. En saanut selvyyttä., mutta reitti piti valita.

Kuitenkin olen samaa mieltä ylinnä olevan ajatuksen kanssa. Kun vain saa itsestään irti ja suksii metsään, niin metsän taian tavoittaa ja saa hyvän mielen.

                                                                                  💕

Viimen taukopaikan musta katto pilkottaa. Kodan hämäryys tuntuu kirkkaan auringonpaisteen jälkeen mukavalta, mutta pitkään siellä ei malteta tunnelmoida. Syödään vain loput eväistä. Ympäistön puut näyttävät alastomilta, kun ovat ties monennenko kerran ravistaneet lumet harteiltaan. Ikkunoista näkee ulos, vaikka kinokset ovat korkeat. Hyvä tällaisessa kodassa on taukoa pitää, 

               

                                                          💕❤️

Summa summarum. Kolme bingoriviä syntyi Repolaisen haasteeseen.

Ensin  A - P - U vasemman reunan pystyrivi, aukea, puusto, urat. 

Toisena alin vaakarivi  U- F-O   Ulkoilureitti - Fokus - Opastetaulu

Kolmas keskimmäinen vaakarivi P - K - I  ( K on oma valinta.) Puut- Kota- Ikkunat.