Pari kuvaa, kaatunut ja vinossa

Noin surkeasti kävi miehelle pilkkireissulta palatessa. Kaatui. Hänellä oli kaira, minulla reppu, jossa oli kalat ja kahvipannu.  

Kun suksi tökkää, niin rähmälleen lentää isokin ihminen. Onneksi ei kaira tehnyt päähän reikää. Ehdin ottaa tilanteesta kuvan, kun hänellä ei tuntunut olevan kiirettä nousta pystyyn.

Tämän tönön ikkunat ovat somasti vinossa. Harmittelen, etten koskaan tullut vilkaisseeksi sitä sisäpuolelta, sillä nyt se ei ole enää tavallisella paikallaan Ranuan eläinpuiston piha-alueella. Liekö missä?.

Kaatunut / vinossa  on toukokuun haaste, Kristiina K on tämän haasteen alulle panija, josta kiitos!🤗

Toukokuun myräkkä

Mies kiiruhtaa aamulla tarkistamaan lumitilannetta parvekkeelta. Se näyttää hurjalta, jopa ahdistavalta.

-Onneksi hain ajoissa varastosta lumikengät ja minisukset. Pääsen ulos, mikäli haluan ja kantti kestää. Tuumi mies.

Lumi on saartanut talon. 

Sisäpuolella on harmaan villasukan värinen hämärä. Mies kiroilee kuiskaamalla, sillä vaimon mielestä hämärätunnelmaa ei saisi rikkoa. Vitsi, vitsi, eihän se niin ole, vaan mies ei saa enää ääntä. Se lähti jo aikaa sitten ärräpäiden mukana.

Lunta on satanut viisi päivää ja yötä. Sitten tuli kirkas auringonpaiste ja valkoisuutta hohtava ympäristö, mikä sattuu silmiin.

Mies haluaa toukokuun hangille. Hän valitsee minisukset ja laskettelee tyylikkäästi parvekkeelta, kuten aikoinaan mutkamäessä.

                                                               🏂

Krapu 19/25, sanat: kuiskata, valinta, kirkas. Krapu on 100 sanan tarina, johon pitää sisältyä annetut sanat. Niitä saa taivuttaa, mikäli haluaa ja on tarvetta. Lisää tietoa tästä löytyy SusuPetalin blogista.

Hyvästit talvelle

 

Talvi on antanut periksi. 

Vielä viimeisillään se yrittää yöpakkasten ja päivittäisen pohjoistuulen avulla säilyttää valtikkaansa, mutta kevään voima on sille liikaa. 

Parasta sanoa talvelle hyvästit. Kuitenkin tiedän sisimmässäni, miten innolla myöhäissyksyllä odotan taas ensilunta.  Tulevien päivien mahdolliset lumisateet syövät kinosten rippeitä ja saattavat hiekkatiet entistäkin loskaisemmiksi. Rospuutto on alkanut, eikä vain soratiellä, oma pihakin on osin uopttavaa kuramössöä.

Lumilinnani "rauniot" kököttävät pystyssä. Se rakennusprojekti epäonnistui liian heikkoon kattoon. Jatkossa uskon olevani viisaampi.

Jos saisin nyt toivoa, niin porrasedustan lumipenkka pysytelköön sulamatta rospuuttoajan yli. Puhdistan ennen sisälle menoa kurat kenkieni pohjista siihen.  Karkea lumi on hyvä harja. 

 

Aamuisin ei vielä parane seisoa portaalla eevan asussa tai edes yömekossaan, ettei vilustuisi. Mutta lämpimien aamujen tultua on mahtavaa hypätä suoraan sängystä portaalle toivottamaan hyvää huomenta koko maailmalle.

Kyllä minä nytkin olen aamut käynyt huikkaamssa portaalla, mutta täysin pukeutuneena pipoa pitkiksiä ja toppatakkia myöten,

Yleensä saan hyväänhuomeneeni vastauksia kulorastaalta ja peipolta. Ne lurittelevat vuoroon tai jopa yhtäaikaa. Hento tuulenhenki sipaisee hiuksiani ja saa tuulikellon pieneen helinään. Kauempaa saattavat joutsenetkin kuulla kiljumiseni. Jos kuulivat, niin vastaavat varmasti.

Jokainen kevään ääni riemastuttaa. 

Pian pihassa tepsutteleee västäräkki pyrstösulat väpättäen. Samoihin aikoihin uskon kuulevani ensimmäisen haarapäskysen ihanan tervehdyksen antennin päältä. Jokunen vihreä ruohotupsukin saattaa ilmestyä tiepenkalle. 

Raparperini uinuvat vielä metrisen lumen alla. Liiterin kattolumet ovat pudonneet niiden päälle. Ihan mietin, pitäisikö mennä auttamaan ne vapaiksi lumivankilasta.

Vapunaattona tein kevään viimeisen hangilla kuljeskelun ilmapallot mukanani. Koneellinen latupohja oli kuin moneen kertaan pesty ja valkaistu pellavamatto metsän läpi.

Lähes luonnontilassa oleva sakea metsä ladun molemmin puolin tarjosi mahdollisuuden hypätä kauniiseen maalaukseen. 

En epäröinyt, vaan hyppäsin.

 Seisoin hetken kuvan alareunassa  pitelemässä kuutta vappupalloa naruistaan käsissäni ja kuvittelin, mikä tarina voisi tästä jatkua. Mitä on mutkan takana?

Mutkan toiselta puolen avautui pitkä suora ja matto alkoi muuttua repaleiseksi.

Kiirehdin metsästä pois. Tulin suon reunaan, Suo oli ollut vesillä, mutta jäätynyt ja hohti sinisenä aurinkoisessa säässä.

Astuin varovasti säihkyvälle jäälle. Ser ritisi ja ratisi, suorastaan houkutteli ylittämään. En suostunut ottamaan haastetta vastaan. Mistä olisin tiennyt, miten syviä suomontut olivat.

Tarinassa eteneminen jäi kesken, kun pomppasin kuvasta pois. 

Kyllä minä oikeasti tiedän, mitä suon toisella puolen on, mutta ei se ole ollenkaan sama asia, kuin päätyä tarinassa sinne. Se on tunnelmasta kiinni.

Palasin hangelle leikkimään vappupallojeni kanssa. Toivoin tuulta, mutta se hyväkäs pysytteli vaisuna, eikä innostunut hössötyksestäni.

 Yksikään palloista ei käsittelyssäni poksahtanut, mutta lopulta ne jäivät puiden oksiin kiinni.

Heitin hyvästit talvelle, että ilmapalloilleni. Nyt jatkan lapsenlapsen villapaidan kutomista, ennen kuin pääsen oikeasti lumettomille poluille.

Kevään kaipaus 

on kuin riekon soidintanssi.

Hurmoksellinen,

kiihkeän voimallinen,

juuri kuin kevät itsekin.

Vappupallot

                     

Tytti puhaltaa vappupalloja. Muutaman pallon puhallettuaan hän on läkähtymäisillään.  Poskilihaksiinkin sattuu.

Harmittavasti vaivalla puhalletut ilmapallot eivät leijaile ilmassa, kuten torilta ostetut. Niitä katsellessaan Tytti muistaa, miten isä täytti pallot joskus kaasulla!

Varastossa on edelleen ilmapallojen täyttöön helium kaasupullo.

Tytti osaa täyttötekniikan, hankalaa vain pallojen suiden sitominen.  Kuitenkin into ja näppärät sormet ovat iso apu. Pian parikymmentä vappupalloa leijuu laipion rajassa eri pituiset kalalangan pätkät perässään. Ne täyttävät melkein koko huoneen.

 Pallot on vietävä ulos. Tytti sitoo ne mollamaijansa vyötärölle ja änkeää vaivoin ovesta pihalle.

Mollamaija kohoaa hitaasti ilmaan. Kohoaa yhä korkeammalle. Lopulta rakkaasta nukesta näkyy enää pieni piste taivaalla.

                                                                  🎈🎈🎈

Krapu 18/25, Vappupallot.  Lisää sadansana tarinoista SusuPetalin blogissa.

Myllyojan kevätvallattomuus

Lätäkkö oli jäässä. 

Jää olisi mennyt saappaan kärjellä rikki, mutta en hennonut särkeä  kaunista kuviointia. Mutainen ojanpohja oli hyvin kaunis aamuauringon kilossa.

Eilisen vesisateen ja yöpakkasen jälkeen hangella saattoi taas kävellä. 

Eteneminen oli välillä harppomista lumilaikulta toiselle, suotuppaalta seuraavalle, mutta kevyempää kuitenkin, mitä kesällä marjastaessa. 

Tämmöinen aamuliikunta on huoletonta kivaa. Olen hyödyntänyt kaikki hangella jalan liikkumisen aamut, joita on ollut huhtikuussa melko monta. Joka aamu on ollut suunta eri kohteeseen. 

Tänään Myllyojalle, joka on suosikkiojani, kun otan tonko-ongen ja lähden kalalle, mutta se aika on vasta, kun mesiangervo alkaa kukkia. 

Matkan varrella metsäojien ylitykset onnistuivat ongelmitta. Ne olivat jäässä ja lumen peitossa, mutta itse Myllyoja oli sula. Kuulin kaukaa, miten vauhdikkaasti vesi virtasi. Kohisi jopa pikku koskissaan, kuin olisi ollut isompikin virta.

Vastarannan töyräät olivat lähes lumettomat. Minun puolellani lumipeite ulottuui aivan ojaan asti. Piti varoa, etten lähestynyt liian liki vettä, muuten...

 Tupassaramättäät ovat vallanneet rannat molemmin puolin. Hassut ryssänpäät eivät haitanneet kulkua, mutta kesällä tilanne on toinen. 

Nyt tuppaat ovat ruskeita kuivia heinäkasoja, kunnes kevät herättää ne. Niistä kasvaa kauniin vihreitä pulskia mättäitä niin tiheään, että maapohjaa välistä näe.

Katselen tuppaita  ja kuuntelen peipon liverrystä. En näe lintua, mutta kuulen veden solinan kanssa  sen laulelun. Sillä on hyvä mieli, kuten minullakin.

Aurinko paistoi kirkkaasti ja siivilöityi somasti puiden lomasta piirtämään hangelle sinertäviä varjoja.

Oja mutkittelee ja muistuttaa serpentiiniteitä, jos ylhäältä pääsisi katsomaan. Mutkien oikaiseminen on ilman minkäänlaista siltaa vaikeaa. Olen yrittänyt, mutta en onnistunut.

Kuljin Myllysillan ja maantiesillan välisen matkan pitkin ojan vartta.  

Vanhan Myllysillan  luona kuului jäiden helinää. Veden vauhdikas meno sai jääpuikot kilahtelemaan. Ei aivan urkumusiikkia, mutta herkkää kuunneltavaa kuitenkin.  Oli myös mukavaa katsella veden vauhtia.

Kohta lumet sulavat  ja ojanpenkat viheriöivät. Kesäkuun alussa on kukkivien rentukoiden vuoro vallata ojaa monin paikoin.

Jatkotikkaat

Pilkkitoukka ei kiinnostanut kaloja ja väsyin puuhaan. Heitin pitkälleni hangelle, jalka toisen päälle ja rupesin pilvilautoilla surffailemaan.

Pilvilampaiden joukossa oli yksi erilainen, joka jumittui auringon eteen ja näytti hetki hetkeltä enemmän ukkospilveltä kuin hattaralta.

Tummaan pilveen repesi äkkiä iso reikä. Se näytti kattoluukulta, josta laskettiin alas tavallisen näköiset jatkotikkaat.

Kumiseva ääni kehotti minua tikkaille. Nousin jaloilleni, mutta alin puola oli liian korkealla ylettyäkseni siihen. Pyysin pidempiä tikkaita. Lisä jatko-osa tuli, mutta edelleenkään tikkaat eivät riittäneet.

Pilven aukko hohti sellaista kirkkautta, että silmissäni musteni. Valo tuli takaisin maailmaani vasta, kun nitro oli sulanut kielen alla.

 -Mitä, jos olisin ylettynyt tikkaisiin?

                                                                      👽

Krapu 17/25, sanat; jalka, valo, tumma. Krapu on sadansana tarina otsikoineen, johon tulee sisällyttää annetut kolme sanaa.  Lisää SusuPetalin blogissa.

                                                                  

Pääsiäistervehdys

 

Hyvää pääsiäistä!

Eilen oli kevään lämpimin päivä  +15, aurinkoinen, tyyni ilma.  

Patio on yhä lumivallien ympäröimä, vaikka laudat sinänsä jo kuivat ja lumettomat. Viimeiset jäät lakaisin varsiluudalla eilen. Sitten hain porontaljan keinupenkille ja istuin kuuntelemaan kevättä.

Ympäristön huokaileva metsä oli tuudittaa minut kevyeen uneen.

Suljin silmäni ja kuin tuutulauluksi keskellä aamupäivää minulle esitettiin monen sirkuttajan yhteiskonsertti. 

Yhteismusisoinnista en eroittanut laulajia, mutta puhelimen Lintujen kevätmuutto-seranta ilmoitti, myöhemmin,  että solisteina olivat ainakin talitiainen, hippiäinen, vihervarpunen, urpiainen, punakylkirastas ja punatulkku.

Mustarastas loisti poissaolollaan tai oli parhaillaan aamuaterialla sepelkyyhkysparin kanssa, joilla tuntui olleen kovasti keskinäistä kuhertelua.

Ehkä suunnittelivat, miten talon isännän kylvettyä papuskaherneet napsitaan ne saman tien parempiin suihin.

 

 Iltapäivä jatkui lämpimänä, mutta lunta on muuallakin, kuin vain pation ympärillä. Pihatie on kuitenkin sulanut ja maantie kuralla. Isot autot saavat äkkiä soratien reiät kasvamaan montuiksi. 

Jokainen pihan mänty ja koivu on saanut tyvensä ympärille kevätkauluksen, joka tursuaa mustikan- ja puolukanvarpuja, paikoin suopursun varsia.

 

Päivä päivältä pälvet laajenevat ja viimein, kun valkoinen niiden välistä loppuu, on kevät tai jopa kevätkesä. Koillismaalla kevät saattaa hujahtaa niin nopeaan, ettei ehdi kunnolla havaita, kun puussa on täysi lehti ja maa vihreä, sekä ahvenen ja hauen kutu kertakaikkisen ohi.

Tänään, pitkäperjantaina sää on toisenlainen. Voisin sanoa, että tyyppillinen pitkäperjantain sää. Harmaa ja alakuloisen oloinen. Tuuli heilauttaa  porraspielen tuulikelloon silloin tällöin elämää ja ohi lentävien joutsenten tervehdystoitotus tuntuu mieluisalta vaihtelulta.

Kevät etenee, vaikka ottaakin pari askelta eteen päin ja yhden taas takaisin, kuin pysyäkseen tahdissa Semmoinen kuuluu kevään vakiokuvioihin.

Monet teistä jo haravoivat pihaa ja kylvävät jotain uutta. Varmasti myös teette puutarha- ja pihakierroksia aamuisin ihastellen kaikkea, mitä on edellispäivän jälkeen maasta noussut ja kukassa.

En minun uskoni kevääseen horju. Se tulee aina ajallaan.

Toivotan hyvää jatkoa pääsiäiseenne.