Itsepalvelumarket

Marmeladi-noita on tälläytynyt siistiin asuun. Hän aikoo piipahtaa itsepalvelumarketissa pääsiäisostoksilla. 

Marmis on kaupassa mukavuusalueensa ulkopuolella, mutta ei auta. Pääsiäinen on hänen sesonkiaan. Mausteita ynnä taika-aineita pitäisi hankkia. Tiedä häntä, vaikka lähettäisi pääsiäiskutsun itse ukkovelholle. Kahdestaan voisi olla mukavaa maistella pääsiäisliemiä.

Kello kaksi Marmeladi parkkeeraa luutansa roskislavojen taakse ja kiirehtii markettiin tummassa hupparissaan kassi olalla.

-Perhana! Marmeladi jupisee huomatessaan kaupan tavarajärjestyksen taas muutetuksi. -Mitään ei löydä. Pakko noitua!

Noitumallakaan ei Marmeladin ostoskori täyty. Magiaöljy ja vetovoima loitsusuitsukkeet jäävät haaveeksi, ainoastaan inkivääriä löytyi.

Itsepalvelukassalla ei kelvannut seteliraha. Marmeladin sietokyky kuohahti yli. Hän pomppii kiukusta tasajalkaa.

Voi helkkarin kuustoista! Karvasyylä taas leuassa!

                                                                    ♥

Krapu 13/26, sadansanan tarina ylläolevasta kuvasta. Lisää tästä kirjoitushaasteesta SusuPetalin blogissa

Kissanpennun pelastus

 

Nainen kävellessään havahtuu pieneen ääneen. Hän pysähtyy kuuntelemaan, kun vikisevä ääni toistuu.

Paikallistettuaan äänen nainen kurkistaa kadulla olevasta viemäriluukun raosta. Näkyy vain pimeää. Puhelimen valon avulla selviää, että kansiluukun alla käden ulottumattomissa naukuu kissanpentu.

Luukku on raskas, eikä nainen edes yritä nostaa sitä, vaan soittaa pelastuspalvelun apuun. Ei tuntiakaan, kun likainen ja nälkäinen pieni pentu tärisee naisen sylissä.

Entä nyt? Ei työ ole sillä valmis, että pentu on pelastettu. Pitäisi löytää sille perhe, ettei tarvitse viedä löytöeläinkotiin. Hetken silitellessään reppanaa, nainen päättää pitää sen itse, mikäli mahdollista.  Kaikki järjestyy ja pentua kotiin kantaessaan nainen tiesi jo rakastuneensa siihen.

                                                                          ♥♥

Krapu 12/26, sanat, valmis, viemäri, rakastunut. Lisää krapukirjoittamisesta  SusuPetalin blogissa

Kuvat netistä.

Rullaluistelija

 

Kypäräpäinen teinityttö kaartelee rulliksillaan taitavasti marketin hyllyväliköissä.

Paheksuvia katseita tulee, mutta hän ei välitä. Kerää vain ostoskoriinsa maitokaakaotölkin sekä kourallisen energiapatukoita.

-Marketissa on luistelukielto!  Huomauttaa vartija ja estää tytön etenemisen levittämällä kätensä. Tyttö kääntyy vikkelästi. Sujahtaa toiseen hyllyvälikköön, josta itsepalvelukassalle. Hän maksaa ostokset heilauttamalla maksurannekettaan. Ulko-ovella matka kuitenkin tyssää. Siinä seisoo vartija.

Paikalle lykkää rollaattoriaan tapahtumia tarkkaillut iäkkään puoleinen täti -ihminen, jolla on lämmin katse.

Tytön hätäinen hymy on avuntarve katseiden kohdatessa. Se tulee ymmärretyksi. Kohta kuuluu aimo älähdys ja täti makaa pitkin pituuttaan lattialle. Vartija kiirehtii auttamaan.

Tyttö huomaa avustajansa ilkikurisen silmäniskun. Muodostaa käsillään sydämen ja livahtaa ovesta.

Krapu 11/26 , sanat: täti, luistelu, kaakao. Lisää krapujen kirjoittamisesta löytyy SusuPetalin blogista.

p.s kuvat nettilainauksia.

Maaliskuu / Antaa tulla lunta tupaan...

....jäitä porstuaan.

Mutta kylläpä lunta satoikin eilen iltapäivästä yön ja vielä aamullakin tulee höntyä. Tästä lumimyräkästä tuli mieleen terassin lattiaa lakaistessani  -Antaa tulla lunta tupaan, jäitä porstuaan.

sekä toinen - Matinpäivään mennessä on talven lumimäärästä satanut vasta puolet.

Kyllä vanha kansa tietää ja tähän uskon. Ei nämä meidän lumimäärät minua huoleta. Aina on juhannukseen mennessä ollut maa vihreänä.

Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Näin on pakko todeta eilisen  hiihtämisestä. Aamulla hyvin suunniteltu hiihtoretki alkoi mainiosti. Tosin paikoin täysin umpista edeten tuli nopeasti ensimmäinen hiki. 

Suksivalinta oli tällä kertaa pitkät ja leveät eräsukset, Sekin tuntui osuvan kohdalleen. Oltiin jo lähes järven  vastarannalla, kuvasta katsoen oikealta vasemmalle suoraan, kun suksen alta nousi vesi!

Tilanne oli paskamainen. Suksien alle paakkuuntui reilu 10 senttiä lunta ja oli vaikeuksia nostaa edes suksia, saati lykkiä eteenpäin. Harmittaa sekin, että minä perässähiihtäjänä en huomannut, miten miehen sukset jo upposivat märkään, kun  uveavanto oli painanut vettä lumen alle, vaan tein samat.

Siinä sitä oltiin puhtaan pyllyn kanssa!

Kamat levällään, kuin Jokisen eväät.   Sukset saatuani vihdoin jaloista irti, astuin latupohjalta viereen. Hyvä, ettei saappaani hörpännyt vettä.

Metsän reunaan oli vain viitisenkymmentä metriä, mutta ne olivat raskaat metrit. Kävellä ei voinut, eikä hiihtääkään, sillä jäätynyt lumimössö ei lähtenyt lapasella, ei sauvan avullakaan pois. Tietenkin enemmät moskalumet sai raapittua.  

Pakko jatkaa kotiin vielä loput puoli kilometriä. Kiukku antoi lisävoimaa, sillä  ei auta itku markkinoilla.

Tänään ei haluta hiihtää metriäkään. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Kristiina K:n maaliskuun haaste - kuukauden sitaatti mietelause innosti tarinoimaan.

Yllätysperintö

Kuu oli lähes täysi, kun ajelen ensimmäistä kertaa katsomaan yllätysperintöäni. En aikonut ottaa sitä vastaan, mutta muutin mieleni.

Olen menossa haistelemaan kartanon tunnelmaa. Uskon, että ensivaikutelma tukisi ratkaisevasti päätöstäni.

Saavun perille. Sammutan auton moottorin, mutta jään istumaan pimeään. Tärisen jännityksestä tai ehkä sittenkin pelosta.  Taivasta vasten näkyy taitekattoisen vanhan rakennuksen silhuetti. Verhottomaan ikkunaan peilautuva kuu on kuin kauhuleffasta.

Autosta noustuani virnistän kuulle. Samalla hätkähdän pihaan langenneita varjoja, jotka tuntuvat liian eläviltä. Kuutamo loihtii ympäröivän metsänkin epätodelliseksi.

Kaivan avainnipun taskustani ja avaan narahtavan oven.  Pakko tarttua henkistä minääni niskasta, että rohkenen pidemmälle.

Onneksi rohkenin, sillä talo tuntui ensishokin jälkeen ystävälliseltä, kuin koti ikään.

                                                                       ♣

Krapu 10/26, krapu tulee aloittaa lauseella - Kuu oli lähes täysi. Muuten normi krapusäännöt, jotka löytyvät vetäjä SusiuPetalin blogista.

Kuukauden moka - haaste 2026

Asiat ovat Karsikonperällä kohillaan.

Helmikuu lähenee loppuaan, enkä ole töpeksinyt isommasti. Toivottavasti en loppukuussakaan.

Pakkasöinä on ollut noin -28 astetta ja yö yöltä kirkastuva kuutamo. Parhaillaan kuu on puolivälissä kasvamistaan.

Revontuletkin useana yönä loimunneet. Ehkä mokasin siinä, etten viitsinyt tai muistanut yhtenäkään  iltana laittaa kameraa valmiiksi jalustimeen. Kun heräsin puolen yön jälkeen ikkunan takana loistavaan vihreään, minulle tuli hoppu.

Kuvasin kännykällä ikkunan läpi. Ehdin sentään sammuttaa yövalon, mutta makuuhuoneen kattoon heijastava lämpömittari jäi kääntämättä syrjään. Heijastus näkyy kuvassa piharakennuksen seinään.

Tykkyjen kuvaaminen tältä talvelta oli hilkulla jäädä.

Olisi se harmittanut, mutta ehdin, sillä viime hetkillä hiihdin tykkymetsässä. Oli aivan mahtavaa kierrellä suksilla kansallispuiston vanhojen puiden metsässä. Seuraavan päivän tuisku pudotti ison osan talven 2026 tykyistä. 

 

Eilen eivät asiat menneet niin, kuin olisivat voineet.

Oli huono juttu lähteä suksilla, sillä kylmä ilma kävi pahasti henkeen. Minun täytyi pitää usein paussia.  Valitan lisää, ei ollut luistoakaan! Pakkasviti piti huolen, kuin olisin tuhkassa lykännyt suksiani.

Yhdeksän hyskyvaljakkoa paineli ohi, siis 54 koiraa. Yhtään haukkua ei kuulunut, ainoastaan joka reestä käden heilautus tervehdykseksi minulle.  Hello! Hello!

En minä koirien baanalla ollut. Muutaman metrin sivussa katselin niiden vauhdikasta menoa. Sitten siirryin valjakkoreitille päästäkseni helpommalla.

Jotenkin sain koirien innosta energiaa itsellenikin. 

Osallistun Kristiina K:n helmikuun haasteeseen näillä olemattomilla mokillani pahempien puuttuessa tällä kertaa.

Mukavaa helmikuun loppua!

Itsekovettuva savi

                                                   

Siitä on aikaa, kun sain valtavan innostuksen savitöihin. Hurmosta kesti keskikesän ajan, jolloin valimossani syntyi kaikenlaisia kippoja, maljakoita, ruukkuja.

Ihmettelen yhä, mikä hätä oli saada aina uutta kuivumaan.

Seuraavana kesänä puuha ei enää huvittanut. Se oli liian hidasta ja sotkuista.

Sen sijaan kiinnostuin itsekovettuvasta savesta. Sellaisesta voi tehdä pienesineitä, korujakin, jos olisi riittävää taiteellisuutta.

Totta puhuakseni sen laita on niin ja näin, mutta muovailuvahan ja sementin kanssa askarteluna sain joskus aikaan tarpeellista käyttötavaraa.

Keittiön pöydällä savilaatan kauliminen piparkakkutaikinan tapaan tuntuisi jokseenkin nostalgiselta. Miten se onnistuisi, sillä piparitaikinankaan kanssa ei mennyt aina nappiin.

Ehkä sanomista saattaa tulla keittiöpöydän valtaamisesta.

                                                                               ♡

Krapu 9/26, sanat; taikina, nostalgia, hätä.  SusuPetal on Krapu kirjoitushaasteen sompaimissa.