Ehkei tämä ensilumi pysy kevääseen, mutta tavallaan kiinnostaa, miten käy eilen ja tänään sataneelle lumelle, sulaako kenties jo ensi viikolla pois. Paikallinen luomumeteorologi ei usko vielä talven alkuun. Hänen mielestään syksy jatkuu Koillismaalla sateisena ja lämpimänä. Mene ja tiedä, ainakin viime päivät ovat olleet vahvasti pakkasella ja lunta on tuprunnut senttitolkulla. Lumenluontiin en ole vielä ryhtynyt, sillä jotenkin luulen, että sitä puuhaa tulee vielä piisaamaan. Paikallisen ennustajan mukaan maaliskuuhun lumikertymä on 130 senttiä ja kipakimmat pakkasjaksot ajoittuvat tammi-helmikuulle. Kaikkiaan talvesta tulisi kuulema vaihteleva kunnon talvi.
Nähtäväksi siis jää.
Toissa päivänä oli kaunista. Kylmää, mutta kaunista. Sormia paleli soutaessa verkkoja, joita ei enää uskaltanut jättää yöksi pyytämään, vain viitisen tuntia olivat vedessä. Sillä aikaa kiertelin lammen rantoja, kahvittelin ja tuijottelin autiotuvan ikkunasta maisemaa.
Koska rannat olivat jo hivenen jäässä, niin reissu jäi viimeiseksi tältä syksyltä. Venekin tuli kumottua talviteloilleen.
Seuraavana yönä reipas pakkanen jäädytti lammet tykkänään, myös joessa suvantokohdat saivat peitteen.
Rannassa oli joku eläin pudonnut jäihin, liekö päässyt pois vai ei, siitä en saanut selvää. Luminen metsä vaikutti hiljaiselta, ei juurikaan lintuja, vain kaksi hirveä vilahtivat edestä pakoon. Saattoivat olla matkalla kansallispuiston turviin metsästäjien aseilta. Ihmeesti ne tietävät, missä saa olla rauhassa. Samoin linnut, ennen maalinnun metsästystä näkyi melko usein teeriä, metsoja, (enemmän koppeloita), riekkoja, mutta metsästysaikana nekin pysyttelevät sivuvasemmalla ja odottaa sopii, kun metsästysaika loppuu, niin varsinkin teerit lehahtavat tienvarsipuiden latvuksiin.
Porot ovat alkaneet kerääntyä monikymmenpäisiksi laumoiksi. Ilmeisesti niitä houkuttaa jo ruokintapaikat. Kalasta tullessa kokeilin kuvata poroja ja varsinkin lauman uljasta urosta, joka ylväänä tuntui komentelevan vaatimiaan. Lähestyin laumaa varovasti tietäen, että voisin saada äkkilähdöt ja niin sainkin. Hetken uros kaapi etusorkallaan maata, sitten kiehnäsi sarviaan männyn kylkeen ja puhisi. Se riitti minulle, pakitin autolle.
Auton edestä poro ei pidä kiirettä. Valitettavasti liian usein niitä jää auton alle, tällä viikollakin seitsemän samassa rytäkässä yhden auton kolaroimiksi.
Kuvassa olevat porot saivat kaikessa rauhassa nousta makuulta, oikoja jäseniään ja miettiä siirtyäkö auton edestä vai ei.
Nähtäväksi siis jää.
Toissa päivänä oli kaunista. Kylmää, mutta kaunista. Sormia paleli soutaessa verkkoja, joita ei enää uskaltanut jättää yöksi pyytämään, vain viitisen tuntia olivat vedessä. Sillä aikaa kiertelin lammen rantoja, kahvittelin ja tuijottelin autiotuvan ikkunasta maisemaa.
Koska rannat olivat jo hivenen jäässä, niin reissu jäi viimeiseksi tältä syksyltä. Venekin tuli kumottua talviteloilleen.
Seuraavana yönä reipas pakkanen jäädytti lammet tykkänään, myös joessa suvantokohdat saivat peitteen.
Rannassa oli joku eläin pudonnut jäihin, liekö päässyt pois vai ei, siitä en saanut selvää. Luminen metsä vaikutti hiljaiselta, ei juurikaan lintuja, vain kaksi hirveä vilahtivat edestä pakoon. Saattoivat olla matkalla kansallispuiston turviin metsästäjien aseilta. Ihmeesti ne tietävät, missä saa olla rauhassa. Samoin linnut, ennen maalinnun metsästystä näkyi melko usein teeriä, metsoja, (enemmän koppeloita), riekkoja, mutta metsästysaikana nekin pysyttelevät sivuvasemmalla ja odottaa sopii, kun metsästysaika loppuu, niin varsinkin teerit lehahtavat tienvarsipuiden latvuksiin.
Porot ovat alkaneet kerääntyä monikymmenpäisiksi laumoiksi. Ilmeisesti niitä houkuttaa jo ruokintapaikat. Kalasta tullessa kokeilin kuvata poroja ja varsinkin lauman uljasta urosta, joka ylväänä tuntui komentelevan vaatimiaan. Lähestyin laumaa varovasti tietäen, että voisin saada äkkilähdöt ja niin sainkin. Hetken uros kaapi etusorkallaan maata, sitten kiehnäsi sarviaan männyn kylkeen ja puhisi. Se riitti minulle, pakitin autolle.
Auton edestä poro ei pidä kiirettä. Valitettavasti liian usein niitä jää auton alle, tällä viikollakin seitsemän samassa rytäkässä yhden auton kolaroimiksi.
Kuvassa olevat porot saivat kaikessa rauhassa nousta makuulta, oikoja jäseniään ja miettiä siirtyäkö auton edestä vai ei.
Tämä valkoinen urho päätti lähteä mukaan, ei millään olisi halunnut antaa tietä. Mukaan olisin huolinut, jos minulta olisi kysytty.
Miten pärjää tammukka omassa valtakunnassaan, kun vesi on ojassa niin vähissä? Mahtaako löytää tarpeeksi syviä poukamia, ettei jäädy veden mukana? Tammukkaa sain ongella kesällä melko hyvin heti angervon kukinnan ajoista siihen saakka, kunnes koivusta alkoi lehti varista. Sanovat viisaammat, että tammukka on niin arka kala, että pelästyy putoilevia lehtiä. Kokelin tuon paikkaansa pitävyyttä ja niin kävi, että tyhjin toimin viime kalareissulta ojalta palasin.
