Pakkasaamuna selätän marraskuuta riimitellen. Ulkona -18.3, aurinko vasta heräilemässä Kärryvaaran takana eli muutamaan tuntiin en mukavuudenhaluisena viitsi vielä savottaan lähteä. Sormia palelisi, vaikka oksat rapsahtaisivakin helpommin katki.
Yön komea kuutamo lohkaisi unestani sievoiset tunnit. Tyydyin sen vaateeseen ja nousin leipomaan, neulomaan ja runoa rustaamaan. Syntyi M- runo niin kuin marraskuu.
Minun marraskuuni
monilla mausteilla
menettelee.
Matka metsään
muistuttaa mielentilaa.
Murheet murenevat
maisemaan,
mahtuvat menemään menojaan.
Muistelen,
myhäilen,
Mielijohteesta
muistin mukaani maitosuklaan.
Komea on talvinen maisema ja pakkastakin jo reilusti. M runo on mainio ja tavisessa metsässä on hieno astella. Onneksi muistit maitosuklaan :) Mukavaa marraskuuta!
VastaaPoistaHyvin rimmaa :) Huh kun teil on kylmä!
VastaaPoistaKomea on marraskuinen pakkasmaisema!
VastaaPoistaMarraskuun runosta pidän, sopii omiinkin marrasmietteisiin!
Ihan runo! Ei tunnu yhtään, että olisi ollut pakko valita ko M-sanat. Ja voiko olla totta! Noiiin kaunista! Ja kylmää!
VastaaPoistaTodella mainio runo marraskuusta, ja ihana kuva.
VastaaPoistaHieno M-runo yökukkujalta :) Meillä on lunta paljon tuhdimmasti, pakkasta reipas viisitoista astetta.
VastaaPoistaSujuvasti löytyi m-sanoja, maitosuklaa oli ehdoton muistettava, vaikka aika kovaksi se pakkasessa muuttuukin. Kauniin valkoista alkaa siellä olla, täällä on päästy sateiseen harmauteen.
VastaaPoistaTalven tulo on aina niin mukavaa aikaa. Syksyn märkä ja kosteus kurakeleineen on taakse jäänyttä. Kiva runo ja etenkin tuo kohta "murheet murenevat maisemaan". Se on niin totta.
VastaaPoistaPerässä tulemme. Talven ensimmäinen lumisade on juuri muuttanut kannonpäät valkoisiksi, vaikka vasta pari tuntia on sadellut. Pakkasta ei tosin ole kuin pari astetta.
VastaaPoistaMaitosuklaasta. Minkäs mahdat mieliteollesi.
Mainiota marraskuista mietiskelyä! Joskus on kiva nousta yöllä, vaikka vielä hieman väsyttäisikin. Etenkin kirkkaita kuutamoita ei kannattaisi missata, sillä ovat ne niin upeita.
VastaaPoistaHieno runo marraskuulle ja tärkeää oli muistaa tuo maitosuklaa ;)!
VastaaPoistaKaunis maarraskuinen kuva.
Metsässä murheet murenevat - niin se vain on. Minäkin välillä täällä yöllä häärään, useimmiten olen koneella, jos ei nukuta. Muokkaan joitain kuvia tai katselen plussassa toisten hienoja aikaansaannoksia. Pahinta minusta on maata ja maata sängyssä jos uni ei tule. Kun nousee hetkeksi ja tekee jotain mieleistä, voi taas silmää alkaa painaa.
VastaaPoistaVahvaa marraskuun selätystä sinne...terveisin Uuna
Parasta tuo mielijohde, joka sai ottamaan suklaanmukaan!
VastaaPoistaVaan kyllä minä ihmettelen ja ihailen ihmisiä, jotka asuvat tuollaisia olosuhteissa, noin paljon pakkasta, lunta! Minusta ei olisi sellaiseen.
Kylläpä siellä Karsikonperällä on ollut pakkasta,meillä jää alle kymmenen asteen.Lumi sataa ja sulaa kohta pois eikö sen kuuluisi olla lokakuun juttuja? Hienon näköistä teillä on,ja jaksat taistella pajupusikon kansaa.Hyvä sinä.Lokoisaa jatkoa marraskuulle.
VastaaPoistaSait M-runoon monta mukavaa tunnelmapalaa. Ja ihanaa kun muistit vielä maitosuklaankin :)
VastaaPoistaMonia mukavia mietteitä marraskuusta. No nyt on pakkasta siellä. Tekee talven pohjia.
VastaaPoistaMarraskuiset pakkasaamut ovat kauniita. Varsinkin nyt kun aurinko on meitä hellinyt! :) Mukavasti riimit kulki.
VastaaPoistaSehän on positiivinen runo, sopii marraskuulle
VastaaPoistaKomeasti selätetty runon voimin ja maitosuklaan!
VastaaPoistaHurjaa pakkasta jo! Iik! Meilläkin taitaa aamulla saada valkeita kuvia.
Kiitos joka komentista terveisineen, kehuineen. Suklaata tarjoan teillekin!
VastaaPoistaEi tämän vertaiset pakkaset ole täällä pahoja lainkaan, varsinkaan jos ei tuule. Ei palellut tänään metsässä varpaat, ei sormet.
Maitosuklaa se on parhautta!
VastaaPoistaJa niin kaunis runo, että oikein piti se moneen kertaan lukea, että jäi mieleeni, sillä halusin muistaa joka sanan, kiitos!
osuva runo marraskuulle!
VastaaPoistaTosi komea näkymä. Sävyjäkin löytyy!
VastaaPoistaSuklaa onkin tarpeellista, ja oksat. niistä voi tehdä patjan, ainakin näreen oksista. Aurinko on hiano :)
VastaaPoistaOmpas tosiaankin osuva tuo runosi tälle kuulle, eipäs sielläkään vielä paljoa tuota valkoista peitettä ole kerääntynyt mutta eiköhän asia pian korjaannu. Mukavia hetkiä siellä matsämaisemissa
VastaaPoistaEtpä koe masentavana marraskuuta, päinvastoin, saat lukijasikin hymyilemään.
VastaaPoistaTänne eteläänkin kesän keskelle pujahti talven tuntua, mittarilukema putosi + 3 asteeseen ja lähivuorille ilmestyi lumilaikkuja.
Hieno runo - onneksi muistit maitosuklaan :)
VastaaPoistaUpea kuva, siinä on pakkanenkin mukana.
Hyvä kun murheet jäävät metsään. Onnistuiskohan tuo minunkin kohdalla ? Runo on hieno.
VastaaPoista"Murheet murenevat maisemaan", Sitä olen itsekin ajatellut ja päättänyt aloittaa uudelleen rakkaan harrastukseni kävelyn. Kengät ostin torstaina.
VastaaPoistaOn olemassa runotorstain haastesivu. Voisit osallistua sinne : )
Kiitos, kyllä minä joskus osallistun Runotorstain haasteisiin.
PoistaMurheet totisesti murenevat, kun muistaa maitosuklaan.
VastaaPoistaMainioita marraskuun päiviä!
Lysti on lukea tekstiäsi, mukavan tunnelman luot.
VastaaPoistaNoin se on. Jos murheet painaa, niin ajatuksen ohjaaminen toisaalle haihduttaa murheet.
Luonto paras voitehista.
Unontui...:-)
VastaaPoista.....kaunis luminen kuva...
Pian auringonvalo peittää varjon.