Pimeneviä iltoja, hämyisiä aamuja, vastauksia kysymyksiin

Syksy on ehtinyt pitkälle.
Päivä lyhentynyt ja iltaisin pimeä ennättää liian aikaisin. Aamut ovat verkkaisen hitaita hämärän jatkuessa yhä vain pitempään. Syksy hiipii syvemmälle ja reilun parin viikon kuluttua ollaan talviajassa. Ruvetaan kolkuttelemaan kaamosta.

Karsikonperällä on hiljaiseloa. Sentään puusavotta on aluillaan. Se ,jos mikä on varsinaista hyötyliikuntaa. Jopa mieluista.
Ilokseni olen saanut jälleen pari uutta Liebester Award-huomiointia ja 2x11 kysymystä, jotka odottavat vastauksiani. Asialla olivat Hallatar-blogin Una  ja Marjatta Mentula, joka kirjoittaa Marjatan kirjaelämyksiä.  Kiitoksia kummallekin. Olen otettu näistä palkinnoista.

Una tiedustelee tämmöisiä.
Oletko onnellinen : 
Onnellisena elämiseen vaikuttaa moni asia. Jos oma arkeni sujuu tasapainoisesti ilman isonpia murheita ja vastoinkäymisiä, tunnen itseni onnelliseksi. Tosin pessimistiluonteena helposti pystyn hävittämään onnentunteet ja sitten olenkin jo myrtsinä kuin maani myynyt.

Kuka oli lapsuudensankarisi?:
Varsinaisesti sellaista minulla ei ollut lapsena, mutta isompana tykkäsin ihan mahdottomasti Vilma Rudolphista. Olin nuorena nopea kintuistani ja nautin pikajuoksusta. Kuvittelin itseni hurjimmissa haaveissa Vilma Rudolphin lailla olympiamestariksi.

 

     (Kävin aikuisenakin vanhalla tutulla urheilukentällä verestämässä muistoja. Kuva -2013 kesältä)

Mistä et luovu mistään hinnasta?
Materiaalin voi hinnoitella, eikä minulla ole mitään niin arvokasta aineellista, ettenkö voisi luopua riittävän hinnan saatuani. Terveydestä, siitä mitä on jäljellä, enkä rakkaistani tietenkään halua luopua, Ne asiat eivät kuitenkaan ole minun päätettävissäni.

Ovatko kaikki haaveesi toteutuneet?
Ei tietenkään. Ei minusta tullut pikajuoksun olympiamestaria, ei kuuluisaa kirjailijaa, ei voimistelunopettajaa. En pysty kävelemään Inarin 100 km:n polkua Sevettijärveltä Norjan puolelle, vaikka paljon siihen pari vuotta sitten panostin. Ikä ja terveydelliset rajotteet tulivat esteeksi, haluja olisi. Monin verroin on ollut niitäkin haaveita, jotka ovat toteutuneet.

(Kun en päässyt kävellen Inarin polun Norjan puoleiseen päähän, niin autolla kuitenkin. Tuohon polku päättyy ja/tai tuosta alkaa.)

Miten olen ajatellut viettää ensi kesän?
Ensi kesään on aikaa, enkä ole sitä suunnitellut. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, niin kesä kuluu kalastellen ja retkeillen. Myös pöllin parkkauksen MM-kisoihin osallistuminen kiinnostaa. Jää pohdintaan, kestääkö kantti. Ehkä Iijokisoutuun pyrin mukaan, jospa onnistuisi nyt.

Lempipuusi?
Mänty. Yksiselitteisesti mänty. Tykkään halia isoa mäntyä ja juuri yksi tietty mänty on "ystäväni". Se on kuuntelijani, lohduttajani ja voimapuuni.

( Halattava mänty tässäkin, vaikkei olekaan lempimäntyni. Kuva 2009 kesältä)

Mieliaskareesi?
Ei semmoista olekaan. Kodisn askareista ei mikään ole ylitse muiden. Kaikkia tulee tietysti tehtyä, mutta mieluummin siivoan, kuin teen ruokaa.

Salainen paheesi?
Jos sen kertoisin, niin mikä salainen se sitten olisi? Jätän kertomatta.

Pitkä vai lyhyt?
Jopas jotain. Joskus pitkä on ok, joskus taas lyhyt. Sopiva on parasta aina.

(Ongenvavan on parempi olla pitkä. Perhonenkin levähtää siinä, kun minä ongin.)

Kylmä vai kuuma?
Vastaan samaan tapaan, kuin edellisessä.

/Jääkukkia syntyy kylmällä.)

Kuka tietää lisäksesi kaikki/jonkun tunnussanasi?
Kukaan ei tiedä kaikkia tunnussanojani. Pari olen jakanut käytännöllisistä syistä.

(Kuukkelille saattaisin jonkun tunnussanani kertoa, jos se lupaa, ettei jaa tietoa.)

***

Noin tuli Unan kysymykset selvitetyksi. Päivä jatkuu aamuhämärästä harmaan tihkusateisena, joten jatkan Marjatan kysymyksiin. Hän toivoo minun jatkavan antamaansa lausetta.

Minusta kirja saa olla mieluusti ulkonäöltään.......

..ihan minkä näköinen vaan, kunhan ei ole tiiliskivi. Jättipaksut kirjat jätän suosiolla väliin. 

Olen oppinut kirjoista, että...

..vain mielikuvitus on kirjoittajilla rajana. Nykyään kaikesta kirjoitetaan ja kirjoitetaan niin monella tyylillä. On, mistä valita. Kaikesta painetusta en tykkää, mutta ei ole tarviskaan.

Mielipaikkani lukiessa...

..on sänky tai keittiö. Molemmissa luen. Paras lukuaikani on illalla ennen unen tuloa. Kädet vain tuppaa väsymään. Saattaa yöunikin joskus jäädä vähiin, jos oikein kiinnostava kirja on päätynyt hyppysiin. Keittiössä on kivaa unohtua lukemaan jälkiruuaksi.

Kirjahyllyssäni on...

..sekalaista luettavaa. Runokirjat, lintu- ja kasvikirjat, sienikirjat, muutamat retkeilyä käsittelevät kirjat ovat saaneet paikan hyllyltä. Muuten suurin osa kirjoista on edelleen muuton jäljeltä pakkauslaatikoissa. Ikävä juttu, mutta kirjoista pitäisi päästä eroon, kun tilaa ei ole.

Toivon, että...
..osaan tehdä unisiepparistani juuri sellaisen, että tulos tyydyttää minua. Ettei vaan tulisi sitä kuuluisaa sutta, silloin olisi pettymys suuri. Innostukseni kansalaisopiston askartelupiirissä jatkuu, vaikka en ole mikään askartelijatyyppi. Sormet eivät tottele, taitaa olla harjoituksen puutetta. Rautalankakranssi on jo tullut tehtyä.

Koulussa minä...
..en ollut hyvä oppilas, en tosin hirveän huonojakaan todistuksia saanut. Parasta oli ainekirjoitus, käsityöt ja liikunta. Ne olivat ylitse muiden, eikä muita oppiaineita mielestäni olisi tarvinnut ollakaan. Ujotti kuitenkin, kun opettaja luki ainettani ääneen. Kaikki tiesivät, kenen se oli.

(Tämän liinan olen tehnyt kansakoulun käsitöissä yli 55 vuotta sitten. Isä oli tallettanut sen ja nyt se minulla. Tuolloin osasin, nyt ei enää onnistu. Pikku fiksaamista kaipaa tuo keskimmäinen ommelrivi.)

Ikävöin...
..jo nyt meidän vanhaa maastoautoa, joka on myytävänä.. Aloitin "sururyön", vaikka auto seisoo yhä pihassa. Liki kymmenen vuotta sillä on kuljettu hankalien tieosuuksien taakse kalalle ja marjaan. On tarvinnut väliin nelivetoa ja vinssiäkin.

Syksyllä...
..innostun neuletöistä ja kaivan lankakopan ja puikot esille. Monet villasukat odottavat aloittamistaan. Nopeaan niitä syntyy, kun ensimmäisen pistän alulle. Myös kirjastoon rupeaa tekemään mieli. Kun illat pimenevät, niin ulkoa malttaa siirtyä aiemmin tuvan puolelle. Syksy saa minut ihka varmasti kirjojen pariin.

Olen pettynyt...
..miljoonasti omaan kyvyttömyyteeni olla luova. Innostusta ja mielenkiintoa riittää niin moneen, mutta tulos ei ollenkaan aina miellytä. Tällöin muistan erään työpajan seinällä olevan ajatuksen:" Itse kun tekee, saa juuri sellaista, kun tulee." Taitaakos tuota paremmin sanoa?

Kirosanani on...
..ihan se perinteinen ärräpää, kun sille hollille sattuu. En ole ahkera noituja, ainakaan omasta mielestäni. Feminiinielimen nimeä en käytä täytesanana koskaan. Ei sovi minun suuhuni.

Haaveilen... 
..pysymisestä sekä fyysisesti, että henkisesti sellaisessa kunnossa mahdollisemman pitkään, että voisin asua Karsikonperällä vielä kauan, kauan, Siis pysyisin pitkään omatoimisena niin itse kuin puolisonikin. Saataisiin yhdessä tuijotella tähtikirkasta taivasta, lumoutua Linnunradan miljardeista tähtösistä ja ihailla räiskyviä revontulia.

Olen taas niin ikävä bloggaaja, etten osaa jakaa tätä haastetta eteenpäin, mutta se annettakoon minulle anteeksi.