Sadekausi alkanut

Illalla alkoi sadekausi.
Aika näyttää, kestääkö päivän, tahi kaksi, vaiko enemmän. Tuulta ja sadetta kuunnellessa on mainiosti aikaa uppoutua kirjallisiin puuhiin.

Olen saanut kaksi Liebester Awards - haastetta kauniin plakaatin kera.
Kiitän näistä huomioinneista Kaaos Kukkaruukussa blogin Pelaguuta ja Rakkaudesta Vironperään Ireneä. Kiitos ♥.

Olen ennenkin vastannut tällaisen haasteen 11 kysymykseen. Ehkä jotain löytyy jemmasta vielä. Eteenpäin en osaa haastetta jatkaa. Haastekysymykset löytyvät linkkien takaa. ( Siis lintsaan laiskuuttani)

Rakkaudesta Vironperään Irenen puutarhapainotteisiin kysymyksiin vastaaminen ontuu syystä, ettei minulla ole puutarhaa. Joskus emännöin yllä olevan kuvan pihaa ja puutarhaa.

Nyt eivät kesäkukatkaan kestä hallanarassa pihassani. Joten minulla on vain metsä ja suo. En edes haaveile puutarhasta.

Pidän puista ja pidän soista. 

Pidän niiden molempien tuoksuistakin. 

Luontoäidillä on lähes vapaat kädet tässä pikku mökin pihassa, jossa liikuskelevat aika ajoin ketut, jänikset, porot, joskus hirvikin. Suolla raakkuu korppi. Pihan lintulaudoille eksyvät närhi, varis, harakka siinä missä pikkulinnutkin.

Kaikki eläimet ovat tervetulleita pihapiiriin, jopa odottettuja vieraita.

Pelaguun kysymyksiin löytyy enemmän kerrottavaa.

1.Lapsuusmuistojeni arkistosta valitsen heinäkuisen päivän, jolloin äidin Saara-sisko otti minut pyöränsä tarakalle ja lähdettiin kunnansairaalaan katsomaan vastasyntynyttä. Olin hiukan toisella kymmenellä ja pelon sekaisin tuntein kuljin tätini perässä sairaalan käytävällä. Outo haju ja valkotakkiset pelottivat, eikä äitikään näyttänyt äidiltä sairaalanutussaan. Minua ujostutti. 

      2. Paljon on maailma muuttunut viime vuosikymmeninä. Minä tykkään, että elän juuri oikealla aikakaudella, en vaihtaisi toiselle, vaikkakaan nämä viime aikojen myllerrykset eivät miellytä. On hyvin mielessä sekin aika, kun ei ollut sähkövaloa, ei puhelinta, ei radiota, ei telkkaria. Ei autoa, ei edes polkupyörää kotonani. 

      3. Molempi parempi, kun valitsen kirjan tai aikauslehden suhteen. Yksi lehti minulle tulee. Kirjat kuuluvat syksyyn ja talveeni. Varmaan piakkoin lähden eka kirjastovisiitille. On kertynyt jo listaa luettavista kirjoista. 

      4. Luin uudelleen ehkä jo kolmannen kerran -Itäkairan Prinsessan- suunnitellen samalla mahdollista tulevaa retkeä Itäkairaan. 

5. Se, minkä kirjan otan luvun alle, riippuu kokonaan siitä, mitä mielessä liikkuu kulloinkin. Minulle ovat puutarhakirjat ”menneen talven lumia”. Kun ei ole puutarhaa, niin en kiinnostu sitä käsittelevistä kirjoistakaan. Nyt ahmin ja kahmin Lapin luonto- ja retkeilykirjoja.

      6.  Molemmat. Kotinani on pikkuinen mökki ja matkustan usean kerran vuodessa Lapin perukoille. Milloin kaamosta katsomaan ja kuvaamaan, milloin yöttömän yön aurinkoa ihailemaan, milloin ruskaväreistä haltioitumaan. Ehdin käydä myös talven hangilla. Semmoinen matkailu ei kiinnosta, jos pitää nousta lentokoneeseen.

      7. Tämä oma maa kiinnostaa eniten. Hyvänä kakkosena Viro. Tosin aikaa on paljon edellisestä Viron matkastani.

      8. Lempi vuodenaika? Hm… talvi kait. Ehkä sittenkin syksy. Keväästäkin pidän, kun lumet sulaa ja purot solisee, mutta kesä jää auttamattomasti minun listallani jumboksi.

        

             9. Yli kymmenen vuoden tauon jälkeen olen tänä syksynä kansalaisopiston askartelukurssilainen. Parhaillaan työn alla on unisieppari. Rakennan unisiepparini roikkumaan poronsarven palasesta, höyhenet ovat koppelon ( sen linnun, joka taannoin lentää kopsahti meidän auton kylkeen ja kuoli) kauniita sulkia ja untuvia. Siepparin kehikkorenkaat päällystän sisareni värjäämällä hennon kellan rusehtavalla villalangalla. Samasta langasta siepparin verkko. Varmasti pahat unet jäävät verkon taakse, vain hyvät sukeltavat läpi.

       

     10.  Ehdottomasti syysväreissään oleva suomaisema, jollaista minulla on ilo tuijotella ikkunastani. Toinen mielimaisemani on talvinen vaaranrinne, joka kimaltelee auringossa.

       

      11. Talven harrastevalikoimani on laaja. Ehdoton ykkönen on ollut viime talvina metsäsuksilla hiihtely. On minulla parit murtsikatkin, luisteluhiihtoon ja perinteiseen, siis hiihdän myös valmiita latuja. Muutaman kerran talvessa pruukaan käydä laskettelemassa ja uutuusharrastuksena on lumikenkäily. Keväthangilla käyn pilkillä ja joskus innostun moottorikelkkailemaan. Koillismaan talviset harrastusmahdollisuudet ovat vailla vertaa, vai mitä?

       

   Oli talvi, kesä, kevät tai syksy, niin nokipannukahvi maistuu. Nuotiotulilla fiilistellen. Sopii tulla mukaan