Talvi tuli, mutta oli aikakin.
Tuli lunta ja pikku pakkaset. Jäätyivät lammet ja järvet. Niin tapahtuu joka syksy, ei sinänsä mitään ihmeellistä. Kuitenkin monia ensilumi ilahduttaa tai vihastuttaa.
Nyt vallitsee valkoinen. Mustan ja ruskean sävyt ovat jäänet vähemmistöön. Tosin Ilmatieteen laitos lupaa lämpenevää ja nämä ensimmäiset lumet ilmeisesti sulavat.
Valkoinen porokin sulautuu maastoon. Jopa liikaa, näin tuntuu ainakin tien päällä ollessa. Poroja liikkuu vielä vapaana ja yllättäen ne tuppaavat pomppaamaan liikenteen sekaan, kun sitä vähiten odottaa. Vesisadepäivinä ne pysyttelivät mieluummin metsän suojissa.
Talventulo toi alkavaan kaamokseen raikkautta ja valoa. Koskaan en kopauta tahallani tuollaista kuorrutusta puiden oksilta. Mielelläni katselen lumista metsää, eikä minun ole vastenmielistä siellä kulkeakaan.
Ylempänä tunturissa näytti enemmän talvelta. Aurauskalustokin on ollut asialla.
Pakkaspäivän ilta oli värikäs. Lämpimät taivaan värit houkuttelivat minut niihin maisemiin, missä päivää aiemmin olin kokeillut onneani virvelin kanssa. Kuvannut harvoja näkemiäni karpaloita ainoana väriläiskänä vetisellä suolla ja koettanut harppoa sinne tänne kuivin jaloin. Onnea oli ja ei. Jalat pysyivät kuivina, mutta kalaa en saanut.
Nyt näkymä suolta oli mykistävän kaunis. Tuulen vire sai järven ohuet jäälautat liikkeelle. Illan siniseen hetkeen alkoi sekoittua laskevan auringon oranssi. Soistuneen rannan alakuloisen värin peitti lumihuntu.
Pimeä yllätti.
Järven takaisella koiratarhalla alkoi ruoka-aika ja koirien haukku kiiri veden yli kiihkeänä.
Koirien ulvonta voimistui hetkittäin ja rupesin leikkimään ajatuksella.
Mitäs jos - taivaanrannan hehku olisikin metsäpalo. Jos ulisijat olisivatkin susilauma, joka jahtaa minua. Jos edessäni polulla seisoisi karhu kahdella jalalla?
Vanhan rakennuksen kohdalle tultuani, mitä jos mörkö näyttäytyisi oviaukossa?
Ajatuksen virtaa on miltei mahdoton katkaista silloin, kun se rönsyilee.
Ei ollut metsäpaloa, ei susia, ei karhua, eikä edes mörköä.
Itse asiassa seudulla oli juuri sinä iltapäivänä kaadettu iso karhu.
Toivotan teille lukijani hyvää Pyhäinpäivää.
Tuli lunta ja pikku pakkaset. Jäätyivät lammet ja järvet. Niin tapahtuu joka syksy, ei sinänsä mitään ihmeellistä. Kuitenkin monia ensilumi ilahduttaa tai vihastuttaa.
Nyt vallitsee valkoinen. Mustan ja ruskean sävyt ovat jäänet vähemmistöön. Tosin Ilmatieteen laitos lupaa lämpenevää ja nämä ensimmäiset lumet ilmeisesti sulavat.
Valkoinen porokin sulautuu maastoon. Jopa liikaa, näin tuntuu ainakin tien päällä ollessa. Poroja liikkuu vielä vapaana ja yllättäen ne tuppaavat pomppaamaan liikenteen sekaan, kun sitä vähiten odottaa. Vesisadepäivinä ne pysyttelivät mieluummin metsän suojissa.
Talventulo toi alkavaan kaamokseen raikkautta ja valoa. Koskaan en kopauta tahallani tuollaista kuorrutusta puiden oksilta. Mielelläni katselen lumista metsää, eikä minun ole vastenmielistä siellä kulkeakaan.
Ylempänä tunturissa näytti enemmän talvelta. Aurauskalustokin on ollut asialla.
Pakkaspäivän ilta oli värikäs. Lämpimät taivaan värit houkuttelivat minut niihin maisemiin, missä päivää aiemmin olin kokeillut onneani virvelin kanssa. Kuvannut harvoja näkemiäni karpaloita ainoana väriläiskänä vetisellä suolla ja koettanut harppoa sinne tänne kuivin jaloin. Onnea oli ja ei. Jalat pysyivät kuivina, mutta kalaa en saanut.
Nyt näkymä suolta oli mykistävän kaunis. Tuulen vire sai järven ohuet jäälautat liikkeelle. Illan siniseen hetkeen alkoi sekoittua laskevan auringon oranssi. Soistuneen rannan alakuloisen värin peitti lumihuntu.
Pimeä yllätti.
Järven takaisella koiratarhalla alkoi ruoka-aika ja koirien haukku kiiri veden yli kiihkeänä.
Koirien ulvonta voimistui hetkittäin ja rupesin leikkimään ajatuksella.
Mitäs jos - taivaanrannan hehku olisikin metsäpalo. Jos ulisijat olisivatkin susilauma, joka jahtaa minua. Jos edessäni polulla seisoisi karhu kahdella jalalla?
Vanhan rakennuksen kohdalle tultuani, mitä jos mörkö näyttäytyisi oviaukossa?
Ajatuksen virtaa on miltei mahdoton katkaista silloin, kun se rönsyilee.
Ei ollut metsäpaloa, ei susia, ei karhua, eikä edes mörköä.
Itse asiassa seudulla oli juuri sinä iltapäivänä kaadettu iso karhu.
Toivotan teille lukijani hyvää Pyhäinpäivää.
Upeat ja kauniit kuvat. En ole niin ihastunut lumesta, ihan henkilökohtaisista syistä, sillä se vaikeuttaa elämääni. Toisaalta lumi on kaunista ja luo valoisuutta. Asun maalla (vaikka etelässä) ja minulla on suuri ymmärrys aikaisille jouluvaloille. Meillä ei ole katuvaloja, vain pimeys. Aah valkoinen poro, siitä on aikaa, kun viimeksi olen töninyt poroa ovella, että pääsen sisään Oulangalla ovesta. Kerran suututinkin poron Vuotoksella, yritin tehdä töitäni, ja tämä kiersi ympärilläni ja ääntelehti.
VastaaPoistaOi mahdoton miten upea postaus tätä katselee ilolla hien hieno kiitos Hyvää Pyhäinpäivää Aimarii
VastaaPoistaVoi miten hienoja maisemia! Välittyy melkein jo jouluinen tunnelma näistä kuvista! Siellä on tullut vähän enemmänkin lunta kerralla, meillä vain sen verran, että vähän maa valkeni. Harmillista, että viikonlopuksi on luvattu lämpöasteita ja sadetta! Saisi talvi jo tulla kunnolla!
VastaaPoistaKyllä on kaunista ja valoisaa kun on lunta.
VastaaPoistaHyvää Pyhäinpäivää sinullekin!
Onpa siellä todella jo talvisen näköistä! Niin kauniit ja mieltä rauhoittavat kuvat.
VastaaPoistaHyvää viikonvaihdetta ja pyhäinpäivää!
Oho, siellähän on jo talvi :) Meillä ei ole vielä näkyny lunta.
VastaaPoistaUpeat kuvat ja kyllä lumi valaisee kauniisti tätä pimeätä aikaa.
VastaaPoistaHyvää ja mukavaa pyhäinpäivää!
Minuakin jo vähän pelotti kulkea kanssasi. Täällä ei vielä lunta, mutta maa on kuurassa ja auton alla on nastarenkaat kaiken varalta.
VastaaPoistaRauhallista Pyhäinpäivää myös sinulle Aimarii.
VastaaPoistaUpeita kuvia ja mitkä maisemat! Poro on kaunis valkoisessa turkkissaan.
VastaaPoistaHyvää pyhäpäivää sinulle ja viikonloppua.
Upeat kuvat! Kävin viime viikolla pimeässä maastossa lenkillä (otsalampun kera), ja loppuvaiheessa minullakin alkoi mielikuvitus laukkamaan pimeää metsää ja tähtitaivasta katsellessa...
VastaaPoistaRauhallista pyhää!
Lumi tuli ja meni täälläkin. Hyvät ensikuvat talven vierailusta.
VastaaPoistaKyllä on kaunista kun lumi peittää maisemaa.
VastaaPoistaKauniita kuvia!
Hämäryys saa mielikuvituksen laukkaamaan, noinhan se käy luonnossa ollessa.
Susista ja koirista nousee pintaan Ruotsn tapaus nyt. Metsästys koiralla on huomioliivi ja siinä videokamera, johon on tallentunut kun sudet hyökkää sen kimppuun ja raatelevat (raatelu ei näy onneksi, sudet siinä lilahtelee. Voi koira parkaa....se on hengissä..mutta nähtävästi ei tule enää metsällä kävijää.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPoistin kommentin, hiiri temppuilee...typoja.;-)
PoistaKiitos! Hyvää Pyhäinpäivää myös Sinulle!
Niin kaunis valkoinen lumi koristaa maisemia siellä. Ihania kuvia, kuten täällä aina!
VastaaPoistaRauhallista pyhäinpäivää ♥
Ei hyvänen aika, miten kaunista siellä on. Siellä ei tiedetä kaamoksesta mitään, se on täälä etelässä. Ihan tuo porokuva, porokin niin valkoinen :)
VastaaPoistaSuch beautiful photos and such a fun imagination you have! heehee
VastaaPoistaThe white reindeer is my favorite! Oh to see such splendor in person!
yes, I saw the snow right away and said- brrrrrr! but Aimarii loves it! heehee
Blessing for All Saints day to you as well,my friend ")
No nyt näyttää jo talvelta. Niin kaunista ja raikkaan oloista.
VastaaPoistaOho! Ja valkeus tuli... Tosi on, että lumi tuo valon tullessaan. Meillä(kään) ei ole katuvaloja, joten otsalampun kanssa taivalletaan (ja vähän pelätään).
VastaaPoistaEnsimmäiset talvikuvat ovat aina niin sykähdyttävän kauniita, varsinkin näistä sinun maisemistasi. En minäkään raaskisi noita lumikasoja puiden oksilta rikkoa, vaikka maahan uudelle hangelle tekeekin mieli jättää jäljet. Samoin kuin täällä tuulen silittämälle hiekalle.
VastaaPoistaMinun mielikuvituksellani ei ehkä kuljeskeltaisi noissa maisemissa yksin ollenkaan.
Onpas tosiaan siellä päin jo melkein talvi. Kaunista, kerta kaikkiaan. Tuo ensimmäisen kuvan valkoinen poro keskellä valkoista metsää on erityisen söpö. :)
VastaaPoistaJestas, joko siellä on lunta. Kauniilta näyttää… mutta ….
VastaaPoistaKaunista. Siellä on enemmän lunta kuin meillä.
VastaaPoistaKaunistahan tuo on, mutta en sitä kyllä kaipaa, ainakaan vielä.
VastaaPoistaMiten kiehtovasti kirjoitettu. Muutamat lauseet ovat kuin runoja.
VastaaPoistaAlkoi tuntua, että minua ei haittaisi ollenkaan, vaikka oviaukosta kurkistaisi pikkumörkö : D
Auringonlaskuihmisenä katson lumoutuneena kuviasi! Hyvää pyhäinpäivää.
Miten kiehtovasti kirjoitettu. Muutamat lauseet ovat kuin runoja.
VastaaPoistaAlkoi tuntua, että minua ei haittaisi ollenkaan, vaikka oviaukosta kurkistaisi pikkumörkö : D
Auringonlaskuihmisenä katson lumoutuneena kuviasi! Hyvää pyhäinpäivää.
Teillä on jo mukavasti lunta tullut. Meillä eilen hiukan valkaisi maata. Upeasti sanailit retkestäsi ja kuvat taas ihania. Vanhan rakennuksen ovelle voisi hyvinkin kuvitella mörkön ja koirien ulvonnasta susilauman. Kiitos kauniista ja jännittävästäkin retkestä luontoon. Mukavaa Pyhäinpäivää :-)
VastaaPoistaJoko saitte lunta, kauniiltahan tuo näyttää, mutta toivottavasti meille ei vielä tuota valkoista tule.
VastaaPoistaOikein rauhallista ja mörötöntä pyhää :)
Voi miten kauniita kuvia! Ja lunta, jännittävää. Täällä sitä ei olla vielä nähty. Ihanaa pyhäinpäivää sinulle! PS: Blogissani on sinulle haaste.
VastaaPoistaSiellä onkin jo jouluisen tuntua kun maa on valkoinen.
VastaaPoistaKaunista ja mielikuvituksen värittämää tarinaa. Juuri noin se menee, mielikuvitus lähtee laukkaamaan vauhdilla ja siitä on vaikea hypätä pois kyydistä . Kuvittelin jo sinun kohtaavan sen karhun siellä lumisten puiden takana. Kauniita kuvia ja kutittelevaa lukemista . Oikea karhukin siellä olisi voinut tulla vastaan, mitä silloin ? Kuvaatko ensin ja sitten alat -- Tehdä mitä !!!
VastaaPoistaTotta, oikea karhukin olisi voinut tulla vastaan. Kuitenkin ne kiertävät ihmisen niin ovelasti, ettei niitä näe. Eräs metsämies kertoi juuri, että on vuosikymmenet samoillut näissä metsissä näkemättä karhua, vain sen jälkiä, jätöksiä ja raavittuja puita.
PoistaKuvaanko ensin? Tuskin kantti kestää ruveta kuvaamaan, jos nokatusten karhun kanssa sattuisin. Suoraan sanoen pakokauhu tulisi. Kuitenkin toivon kohtaavani karhun esim.ollessani maastoautoajelulla metsäautotiellä ja saavani siitä kuvan.
Upeita kuvia jälleen kerran,luntakin sinne on satanut.Ihana tarina joskus minäkin lapissa käydessäni leikin ajatuksella susilauma ulvoo,vaikka koiriahan ne vaan todellisuudessa ovat.Hyvää pyhäin päivää sinne Karsikon perälle Aimarii.
VastaaPoistaSykähdyttävää talven tuntua noissa ensimmäisissä kuvissasi, lumen raikasta puhtautta. Täällä vasta syksy on aluillaan.
VastaaPoistaHienosti taas kirjoitit ja kuvat ihan todella kauniita.
VastaaPoistaKolmas kuva on suosikkini!
Niin kaunista!
Ihana postaus kaikkineen. Ensilumi, kuvat sekä kertomus.
VastaaPoistaMarraskuun ensimmäisen päivän lämpötila on tasan 10 astetta lämmintä. Suttuista sumua ja harmajaa.
Ruska tipahti irtopainoksiksi kiireisen tuulen vietäväksi pitkin katuja.
Suloista sunnuntaita ja mahtavaa marraskuuta!
Voi hyvänen aika miten kaunista siellä on. Ja sulla on voimakas mielikuvitus, hauska lukea sanojasi...:)
VastaaPoistaKiitos kaikille kommenteista. Viikonloppureissulta kotiin tullessa niitä oli niin kivaa lueskella. Toivottavasti teidänkin römppänne on ollut hyvä. On tullut levättyä ja ulkoiltua sopivassa suhteessa.
VastaaPoistaSytytin eilen illalla muistokynttilät, kuten varmasti monet teistäkin. Hautausmaalla oli niin hauras ja harras tunnelma pimentyvässä illassa. Kaunista, kun kynttilät tuikkivat.
Kotimaisemista olivat lumet sulaneet. Maa on musta, vain pihassa katolta rojahtaneet lumet sulamatta. Ensimmäinen talvi oli ja meni.
Näitä kauneuksia ihaillessa tulee niin ikävä lunta ja talvea. Täällä on niin pimeää, eikä lumesta tietoakaan.
VastaaPoistaAimarii Voitit arvonnassani / Ullan Luetut kirjat.
VastaaPoistaIhanat lumikuvat ja valkoinen poro!
VastaaPoistaOn sinulla vaan vilkas mielikuvitus. Ihan sitä pelästyy varmaan itsekin, kun alkaa kuvitella noita mörköjuttuja.
Kylläpä johdattelit mukavalle matkalle kanssasi kuvin ja sanoin! Jo on aika talven tulla, vaikka taisi nyt vain käydä näytillä...! Pyrin käymään joka ilta, kelillä kuin kelillä, koiran kanssa lenkillä, mutta tänään säkkipimeässä laukkoi omakin mielikuvitus ja koira säikkyi kovassa tuulessa lentäviä roskia...
VastaaPoistaHetken saitten nauttia jo valkeasta maisemasta. On se vaan niin mustaa ja pimeää tämä aika, että lumen valoisuutta jo melekein odottaa, vaikka liukkaista ajokeleistä ei niin väliä olekkaan.
VastaaPoistaKauniita kuvia ja kivaa tarinaa. Valkoinen poro on erityisen kaunis. Siitä tulee aina mieleeni tapahtuma, kun kerran Pallastuntureiden juurella olimme hillasuolla siskon ym. porukan kanssa ja suuri valkoinen poro ilmestyi rämeikön suojasta ja jäi tuijottamaan meitä kauaksi aikaa. Se ei pelännyt meitä tippaakaan ja aikansa vahdattuaan poistui arvokkaasti omille selekosilleen.
Meinasi melkein sydän pysähtyä tuon valkoisen peuran kohdalle, niin ihana oli tuo kuva.Teilläkin on ollut maa valkoisena. Aurinkoisia päiviä on ollut, mutta ei lunta. Nytkin paistaa aurinko. Suokuva oli myös huikean kaunis, muistan itsekin usein suon reunalla ajatelleeni että siinä tunnelmaa, mutta harvoin on ollut palukkaa mukana:) Kaunista marraskuuta Aimarii ❤️
VastaaPoistaMiten kaunista. Sinulle on annettu sanat ja taito kuvata elämääsi niin, että tuntuu olevan siinä osallisena.
VastaaPoistaHurmaava valkoinen poro! Ja muutkin kuvat kiehtovia. Viilentävät suloisesti kuumassa ilmanalassa, missä nyt oleskelen. Tähän aikaan vuodesta lumi on kerrassaan parempi kuin harmaa, kurainen maa.
VastaaPoistaKomian kaunista katseltavaa ja maan kamaralla koettavaa !
VastaaPoistaOn se niin kaunista, puhdas lumi ja kirkas päivä. Poro kyllä maastoutuu hyvin. Eikös valkoinen poro ole kuitenkin harvinaisempi kuin harmaa?
VastaaPoistaUpeita maisemia ja kuvia. Ja tuo valkoinen poro on kuin sadusta.
VastaaPoistaBoa tarde, amigo! o clima infelizmente está a mudar, o aquecimento global está a notar-se de ano para ano, nunca vi neve na minha vida, gostei das fotos que mostram lindas paisagens.
VastaaPoistaAG
Kiehtovaa niin teksti kuin kuvat.
VastaaPoistaKyllä tämä Suiomi on pitkä maa! Siellä jäätä ja lunta. Ja kaunista maisemaa samalla.
Täällä etelässä vielä haravoidaan lehtiä.
No johan on komeeta! Tuo valkoinen on varsinainen kaunokainen! Koitappa nyt tareta!
VastaaPoista