Kuura-aamua katsellessa on mukavaa palata kesään. Mieleen ryöpsähtää hetkessä paljon. Kesä oli tapahtumarikas, lyhyt ja eriskummallinen. Sateinen ja kolea. Nyt se on nivaska muistoja valokuvineen.
Siis.
Oli kesä 2015.
Oli kurjenpolvia ja kulleroita kasvava pelto.
Oli pellon reunassa pikkuinen kuusi,
hassun harva oksiltaan.
Kuusen ja maantien välissä vain pahainen oja.
Oli koppelon pesä kuusen alla.
ja pesässä viisi munaa.
Tiellä oli paljon ohikulkijoita,
kävelemässä, pyöräilemässä, autoilemassa.
Emolla rohkeutta pysytellä hautomassa,
vaikka askeleet lähestyivät,
ohittavat pesän niin liippoen.
Minulla murhe sydänalassa,
miten tässä käy?
Löytääkö kenties kettu,
tai joku muu pesän munineen?
Päätyvätkö poikaset ennen syntymäänsä
jonkun ateriaksi?
Sitten
yhtenä heinäkuun alkupuolen päivänä
pesässä oli vain munankuoret.
Viisi metson poikasta oli viipertänyt omilleen.
Kadonneet kotipellon yli metsän suojiin.
Minä iloitsin.
Ihana kesämuisto:)
VastaaPoistaJep. Oli minustakin muistiin kirjoittamisen arvoinen.
PoistaOi mikä ihana kuva-runo-tarina. Hienoa, että poikaset kuoriutuivat. Toivottavasti varttuivat aikuisiksi ja väistelivät taitavasti metsästäjän asetta :-)
VastaaPoistaSinulla on samat tuntemukset, kuin minullakin. Hätäilen poikasten selviytymistä, Lintujen muuttomatkaa ym eläinten selviytymistä yhä pienenevillä mahdollisuuksillaan.
Näitä on todella ihanaa katsella ja lukea, kiitos.
Kaikesta huolimatta emo oli valinnut hyvän paikan pesälleen, vaikka minun silmin se oli mitä riskialttein. Viikkotolkulla katsoin lähes päivittäin emoa silmiin. Minut se koki vaarattomaksi ja sitä tietysti sille olinkin.
PoistaPoikasten lähtöä ei nähnyt kukaan, mutta varmuudella ne ovat kipittäneet heti kuoriuduttuaan metsään. Ne ovat heti oman onnensa varassa.
Sydän syrjällään saa todellakin toisinaan olla. Tämä oli onnellinen kesämuisto!
VastaaPoistaTätä episodia oli hienoa seurata. Pakko on ihailla myös emon rohkeutta ja uskoa, että pesäpaikan valinta on geeneissä. Tien ja ihmisten läheisyys sekottaa pesivän linnut hajut saalistajilta.
PoistaSo happy to hear the chicks made it! Wonderful photos and memory of summer! Thank you for sharing Aimarii!
VastaaPoistaNice to read that you liked. Thank you.
PoistaOlipa kauniisti kerrottu.
VastaaPoistaKiitos kaunis.
PoistaIhana kertomus kuusen kätköissä olleesta metson poikasten pesästä.
VastaaPoistaJa niin tosi kertomus. Mukavaa oli seurata lähetä tuo rohkeaa koppeloa.
PoistaJännittävä ja kaunis runotarina! Onnellisesta lopusta tykkään tietenkin.
VastaaPoistaOnnellisti päättyi tuon koppeloemon haudonta, vaikka niin jännäsin sitä.
PoistaKiehtova ja jännittävä tositarina. Viisas emolintu tiesi missä suurin vaara vaanii ja osasi välttää sen pesäpaikan valinnalla.
VastaaPoistaNiin kuulema on, että pesän lähellä ihmishajuista voisi olla turvaa. Se kait emolinnun pesävalintaan vaikutti.
PoistaKaunis tarina viisaasta emosta ja poikasista.Ihanaa että näit kaiken tuon.
VastaaPoistaKiinnostuneena seurasin tilannetta, vaan poikasten pesästä lähtöä en nähnyt. Kuitenkin tuli tutkittua munankuoria, joten varmaa, että poikaset kuoriutuivat ja jättivät pesän.
PoistaEmolla oli rohkeutta valita epätavallinen pesäpaikka. Ehkäpä tielläkulkijat olivat niitä suojelusenkeleitä metonpojille. Eipä uskaltanut mettänpeto pesälle.
VastaaPoistaKaunis runo kesästä ja sen kujeista.
Tietämättämme suojeltiin pesä, niin minäkin luulen. Tämä oli jo toinen kerta, kun olen päässyt kuvaamaan kanalinnun hataraa pesää ja munia. Edellisen kerran pesä oli niin liki polkua, että vähänkin ajatuksissaan oleva kulkija olisi saattanut tallata sen.
PoistaMinäkin iloitsin.
VastaaPoistaTavatonta iloa todella tunsin, kun pesintä onnistui. Nyt nuo metsämiehet jahtaavat kanalintuja. Miten käynee "minun" varttuneille metsonpoikaselle?
PoistaKiitos tästä aimarii.
VastaaPoistaKivaa kun piipahdit. Tiedän, että linnut ovat lähellä sydäntäsi.
PoistaLapset lentäny pesästä, runon kera.
VastaaPoistaSe on maailman laki. Metson poikaset ovat vaan heti kuoriuduttuaan itsellisiä. Ei ole huolehtijaa, ei peräänkatsojaa.
PoistaIhan kuin minun seuraamat joutsenen munat - alussa epäusko ja lopussa ilo pesinnän onnistumisesta ihmisten jaloissa!
VastaaPoistaMuistan joutsenesi. Silloin ihmettelin, miksi joutsen rakentaa pesän aivan rantaan ja kävelytien liki, vaan homma onnistui. Ja onnistuihan se metsoemoltakin.
PoistaKesää alkaa olla jo mukava muistella. Ja niitä muistoja on mukava jakaa myös muille. Hyvä runo ja kovin sopivat kuvat.
VastaaPoistaKesä on lähellä ja kesä on kaukana, muistella voi aina.
PoistaHyvin kävi. =)
VastaaPoistaTavattoman hyvin kävi - onneksi.
PoistaLapset ovat kuoriutuneet ja lähteneet pesästä luonnollisesti. Kaunista runoilua! Hyvää syksyä sulle kauas!
VastaaPoistaSemmoista on tää elämän meno. Lasten ja poikasten on määrä itsenäistyä, jotkut ennemmin, jotkut myöhemmin.
PoistaKivaa syksyä myös sinulle.
Hyvä metson pojat. Kiitos, kun seurasit ja kerroit meillekin.
VastaaPoistaSinulle on haaste minun blogissani! Käypä kurkkaamassa!
Kunpa olisin nähnyt ne viisi poikasta, vaan salaisen hetken valitsivat. Emon viikkotolkulla jatkuvaa kökötystä muniensa päällä kyllä seurasin tiiviisti.
PoistaKävin jo kurkkaamassa. Kiitos vain.
Ehkä metso-äiti tulee ensikesänäkin tiensi varrelle pesimään, kun näin hyvin nyt onnistui. Voisi näyttää poikansakin, ennen kuin niitä metsän suojaan vie.
VastaaPoistaOlisi hyvin mieluisa juttu, mikäli tekisi pesän samoille paikoin. Koppeloemo ei poikasiaan ruoki, ohjaa ne vain jonnekin suojaan, mistä saavat ihan itse löytää ravintonsa.
PoistaNiin kesä jäi taas vain muistoihin ja sinulle jäi todella kiva muisto tästä syntymän ihmeestä. Toivottavasti koko poikue varttuu onnellisest aikuisiksi linnuiksi. Monet vaarathan ne vaanivat varvikossa.
VastaaPoistaMukavasti puit sen runomuotoon. Runosi ovat aina kivaa luettavaa :-)
Mennyt kesä jää mieleen paremmin, jos ja kun siltä on tallentunut muistoja, Mukavat muistot tietysti lämmittävät mieltä, mutta ikäviäkin muistoja kesästä jäi.
PoistaMetson poikasilla oli varmasti paljon uhkaa ensimmäisten päivien/viikkojen aikana. ruasta puutetta kylmän sään vuoksi, eikä jatkuvat sateetkaan varmasti poikasia lämpiminä pitäneet.
Tykkään tarinoista joissa on onnellinen loppu. Kiitos.
VastaaPoistaNiin minäkin tykkään. En taida juuri kirjoittaakaan mitään tarinaa, missä lopussa tulee surullinen olo.
PoistaHyvän mielen tarina :)
VastaaPoistaKiitos.
PoistaIhastuttava kokemus ja kertomus. Sinäkin taisit toimia siisä suojelusenkelinä.
VastaaPoistaEhkä yritin ainakin. Loppu hyvin ja toivottavasti poikaset ovat kasvaneet komeiksi linnuiksi. Tosin syksyn metsästäjät ovat niille myös iso uhka.
PoistaVoi mikä tarina ja huoli lintusista. Onneksi kävi hyvin ja pikkumetsot pääsivät metsän turvaan. Kaikesta näkee, että luonto on sinulle hyvin rakas.
VastaaPoistaJäin toivomaan poikasten lähdettyä omilleen, että selviäisivät. Nyt syksyllä en ole juuri mitään kanalintuja nähnyt. Ehkä ovat niin viisaista, että pysyttelevät semmoisilla korvilla, jonne pyssymiehet eivät eksy ja tulevat sitten lähimaisemiin, kun metsästysaika on ohi.
PoistaKun luonto on niin lähellä, sitä on mielenkiintoista seurata.
Koskettava tarina jota mielessäni mietiskelen.
VastaaPoistaMukavaa syksyn jatkoa
Kiitos samoin sinulle kivaa syksyn etenemistä.
PoistaIhana selviytymistarina, kiitos aimarii! ♥♥♥
VastaaPoistaVoi sanoa, että rohkea rokan syö. Minusta koppeloemo osoitti kylmän järkevää rohkeutta ja onnistui.
PoistaHienosti olitkin runoillut tästä kesästä, pelostakin, miten koppelon munille käy, mutta onneksi hyvin kävikin!
VastaaPoistaNiinpä, onneksi koppelon munista syntyi poikaset. Kivaa ja jännittävää seurata useampi viikko.
PoistaOnnellinen odotuksen loppu.
VastaaPoistaIhan parasta näin.
PoistaIhastuttavat kuvat ja kesämuistot. Mietin itsekin, että muutama muisto kesästä olisi paikallaan, otin kuvia kun olin lasten kanssa luontopolulla jne mutta se tökkäsi tänä syksynä mieluisaan esteeseen:)
VastaaPoistaKesä ei koskaan niin mene, etteikö muistoja jäisi.
PoistaTulin hieman uteliaaksi .... mihin mieluisaan esteeseen tökkäsi? Osaat olla salaperäinen.
eläimet ovat viisaita, joskus meistä tuntuva pesä/lepopaikka tuntuu vaaralliselta, mut tarkemmin kun aatostaa, niin huomaakin sen olevan se turvallisin paikka!
VastaaPoistaps mukava huomata et vihdoinkin löysit käyttöä langoille
Vaistot noita eläimiä varmaan pitkälti ohjailee. Meidän koppelonkin arvelen "aatelleen", että ihmisen läheisyys eksyttää pedot pois.
Poistaps olen langat suht ja koht kutonut ja töppösinä pitänyt. Lopuista tulee unisieppareita.
Muistot, kauniit ja eläväiset sellaiset lämmittävät mieltä! Mukavaa syksyn jatkoa.
VastaaPoistaMuistot ovat aarteita. Mukavaa syksyä myös itsellesi.
PoistaOnneksi hyvin kävi, onnellisesti poikaset lehahtivat maailmalle.
VastaaPoistaIhmeen varomattomasti linnut rakentavat välillä pesiään.
Saa tosiaan sydän syrjällä seurata miten käy.
Niinpä niin. Nyt on lähimetsässä viisi metsoa lisää. Tai tiedä sitten, joko joku on ammuttu riistana.
Poistajoskus selviää ne pienetkin!
VastaaPoistasiinä, missä isommatkin. Näin kuuluu olla.
PoistaMinäkin iloitsen!
VastaaPoistaNo niin, nyt meitä on jo monta, ketkä olivat iloisia koppelon puolesta.
Poista