Kaunis käsiala on taidetta.
Ennen koulussa opeteltiin kaunokirjoitusta. Muistan niin elävästi pulpetin mustepullokolossa mustepullon, irtoteräisen mustekynän ja sen terän itsetehdyn pyyhkimen. Auta armias, kun sattui vahonko. Tuli suttua ja sotkua. Että muste osasikin olla niin leviävää ja tahraavaa.
Kehitys on kulkenut noista ajoista. Harva osaa enää kaunoa, eikä sitä enää opetetakkaan. Minusta se on sääli, sillä kaunon koukerot opettivat myös käden taitoa. En sitä itsekään enää osaa, vaikka numero oli todistuksessa 10. Nyt syntyy vain harakanvarpaita, joista lukija ei tahdo saada millään selvää. Silti ihailen käsin kirjoitettuja kirjeitä ja yleensäkin käsialoja. Itse kirjoitan tietokoneella ja valitsen kulloiseenkin kirjeen kirjoitushetkeen sopivan fontin.
Enää ei lähestytä kynällä ja paperilla rakastettua. Useimmin vain s-postia ja tekstaria tai facebookia.
Vuonna 1907 kirjoitettu rakkauskirje alkaa -"Rakas Iidani. Terve, terve kynällä kun en ylety kätellä van yhtä rakasti kuin kätestä..." Ja lopussa lukee "voi hyvin sitä toivoo rakaasi"
Käsiala muuttuu, jopa vallan mahdottomasti, jos kirjoittaa harvoin. Kotisivuja kirjoittaessa sinikantiseen ruutuvihkoon huomasin, että harjoitus tekee hyvää. Ei tosin ihmeisiin pysty.
Valokuvatorstain haaste 385 on fontti. Lipesin hieman asiasta. Läheltä liippaa kuitenkin. Nykyään voi jo oman käsialansa saada jollain ohjelmalla fontiksi.
Minun ei kannata ruveta suunnittelemaan omaa fonttia käsialastani. Eihän?
Muistan myös tuon kaunokirjoituksen opettelu ja todella tykkäsin siitä. Mummolla ja äidilläkin oli kaunis käsiala, mutta se on täytynyt ainakin mummon kohdalla olla ihan myötäsyntyistä, koska en tiedä mihin kouluopetus noissa muutaman vuoden kiertokouluissa keskittyi.
VastaaPoistaNykyajan kiire on vaikuttanut mielestäni myös käsialaan, ei ole aikaa kauniiseen ja hitaaseen kaunokirjoitukseen.
Varmaan juuri kiire ja se, ettei tarvitse käyttää kynää kirjoittamiseen saa kirjoitus käsialan repsahtamaan.
PoistaMyös minun äitini käsiala oli kaunista. Ensimmäisessä kuvassa on hänen kirjoitustaan.
He he, ei tuo sinun käsialasi vedä vertoja meikäläisen kirjoitukselle. Minustakin on sääli, ettei kaunoa enää opeteta. Menee siinä sivussa muitakin käden taitoja. Kohta kukaan ei osaa kutoa, virkata tai nikkaroida.
VastaaPoistaHe, he, meinaatko voittaa tämän kisan? Kohta vain näpytyssormet saavat nivelvammoja ja rasitusvammoja ainaisesta tietsikan näpyttelystä.
PoistaKäsin kirjoittaminen on kuulemma aivoja positiivisesti aktivoivaa toimintaa. Itse kirjoittelen käsin päiväkirjaa sekä kortteja maailmalle postcrossing-harrastuksen myötä. Mielenkiintoista on ollut huomata, että mieliala ja vireystila vaikuttavat tosi paljon käsialaan. Päiväkirjan lehtiä selaillessani huomaan, milloin olen kirjoittanut kireällä mielialalla, joskus käsiala on taas kauniin kaarevaa ja rentoa.
VastaaPoistaps.Sinullahan on kaunis käsiala!
Niinkö?Myös minä kirjoitan jotain käsin. Joitakin kirjeitä etanapostiin, sekä aamusivuja. Ne olen huomannut hyväksi käsialan ylläpitäjäksi.
PoistaMinä olen vasuri, joten koulun kaunokirjoitustunnit olivat aika painajaista, koska käsi kulki tekstin päältä ja tuhrasi tekstin sutuksi. Nykysin minulla on vieläkin huonompi käsiala, mutta teen edelleen paljon muistiinpanoja käsin.
VastaaPoistaNiinpä. En onnistunut minäkään, kun yritin opettaa vasenkätistä pojanpoikaani virkkaamaan ja kutomaan puikoilla. Opettamatta jäi ja se oli harmi, kun poika oli silloin innostunut. Ei kuulema osannut opettajakaan auttaa.
PoistaKäsiala kertoo paljon. Ennen kirjoitettiin käsin ja käsiala kehittyi, nyt käsiala vain huononee ainakin minulla. Kaunista kaunokirjoitus on hieno lukea, on jotenkin nostagiaa. Muista myös koulun mustepullot ja niihin kuuluvat aihdettavat terät.
VastaaPoistaMukavaa ja nostalgista viikonlopua!
Käsialasta voi analysoida kuulema ihmisen luonnettakin. MUistissa on minullakin nuo kirjoitustunnit, mutta pelkästään hyvällä.
PoistaMukavia viikonloppupäiviä myös itsellesi.
Minäkin olen samaa ikäluokkaa eli muistan hyvin nuo kaunon harjoittelut oikealla mustekynällä ja huopakankaasta tehdyn värikkään vyyhdin, jolla suttuja yritettiin kuivata. Voi aikoja! Tämä tapahtui Kulosaaren vanhassa kansakoulussa, joka oli samassa asuintalossa, jossa joku vuosi myöhemmin asuivat Tikkasen kirjailija pariskunta.
VastaaPoistaKäsityötunnilla minäkin olen mustekynän terän kuivaajan tehnyt. Oli ne aikoja, mutta muistja niistä jäi.
PoistaOstivatko Tikkaset vanhan koulurakennuksen?
Totta. Kaunis käsiala on kaunista. Ja nythän luovutaan kaunokirjoituksen opettelusta peruskoulussa kokonaan.
VastaaPoistaNiin on käynyt. Kauno syrjäytetty, vaan olen kuitenkin sitä mieltä, kun kirjoittaa ns. kaunolla, niin kynää ei sanan kesken kaiken tartte nostaa paperista. Minä en osaa tekstausta.
PoistaÄlä nyt, sinulla on persoonallinen käsiala, josta saisi hienon fontinkin.
VastaaPoistaMustesutut oli melekosen kauheita. Meillä oli mustekynän joissa säiliö, jonka pystyi pullosta täyttämään. Oli hiukan helpompi kuin irtoterä-pullo systeemi.
Vanhoja tekstejä on kiva katsella juuri kaunokirjoituksen vuoksi. Toinen toistaan kauniimpia kirjeitä ;-)
No, niin kai, muttei minun mielstäni enää kaunista. Joskus kansakouluaikaan oli.
PoistaOlisipa säilyt joku oma kouluvihko.
We also learned cursive in school= grammar school. And it was required in all of our school work at the Parochial school I went to. When I left and went to a public school- it was not required, ut I still used it and do so today. And I really miss the lost art of letter writing-such a shame more children do not learn this "(
VastaaPoistahugs and happy weekend! Jackie
All of us had to learn to write. Different part of this world people write different cursive. Always it is a big joy to get letters with handwriting
PoistaNice weekend ♥
Minäkin tykkäsin koulussa kaunokirjoituksesta kympin edestä, vaan nyt en saa omastani itsekään selvää. Kiire ja hosuminen näkyy käsialassa, se oikeasti vaatii kärsivällisyyttä, jota nykyihmisellä ei aina ole. Ihailen niitä, jotka vielä pystyvät kauniisti kirjoittamaan. Kerran yllätyin oikein todella, kun näin täällä yhden tosi kauniin vanhanaikaisen koukeroisen kirjoitustyylin, ja lopulta selvisi, että se kuului meidän vihanneskauppiaallemme, miehelle!
VastaaPoistaSinun käsialassasi ei ole mitään vikaa, siistiä ja selkeää!
Hitsit, ollaan me oltu hyviä! Huonosti minäkin saan selvää kiieessä kirjoittamastani. Jokaisella on oma käsialansa. Väärentämäänkin sitä jollain lailla pystyy, mutta tuskin aivan harjoittelematta.
PoistaMinusta sinulla on mielenkiintoinen ja mukavan oloinen käsiala. Se onkin aina hienoa, että vaikka samaanaikaan koulussa olleet opettelivat samanlaiset kirjaimet ne kuitenkin, monista ei syistä johtuen, muuttuivat ajan myötä omannäköisiksi.
VastaaPoistaKiitos, itse vain on oman käsialansa suhteen vähän kriittinen. Kait persoonallisuus alkoi tehdä tehtäväänsä käsialaa myöten.
PoistaJos kynällä kirjoitan niin tekstaan. Taidankin kirjoittaa huomisen kauppalapun miehelle kaunolla:)
VastaaPoistaSinun kaunostasi saa hyvin selvää.
Muistiko pistä ostettavat kauppalapulle kaunolla? Pojanpoikani joskus pyytävät minua kirjoittamaan jotain niin kaunolla, niin kaunolla, kuin osaan, esim. heidän nimensä.
PoistaTekstata minä en osaa.
Kyllä minustakin on kummallista, että kaunokirjoituksen opetusta edes suunnitellaan lopetettavaksi.Eihän silloin opi käsin kirjoittamaan minkäänlaisella käsialalla. Onkohan sitä kunnolla opetettu pitkään aikaan, kun nuoret kirjoittavat paljon tekstaamalla niin kuin viimeisessä näytteessäsi. On hidasta, kun kynä on nostettava joka sanan välissä.
VastaaPoistaEi multa kaatunut mustepullo koskaan, pojat niitä kaatoivat! Käsityötunnilla tehtiin se kynän pyyhin kauneista tilkuista sitten, kun saatiin jo musteella kirjoittaa. Kun olin viimeisellä luokalla, tuli kauppoihin kuulakärkikyniä. Koulussa kirjoitettiin musteella silti.
Sinulla on hyvä käsiala, siitä saa selvää arvaamatta.
Niin on. Kun katson nuoren 13v. pojan kirjoitusta kouluvihosta. niin huh, huh. ei ole tarvinnut opetella sillä tavalla kirjoittamaan, kuin joskus. Ehkä se siitä muokkaantuu paremmaksi, tai sitten ei. Tuo tekstausnäyte on kohtalaisen hyvää. Siitä kiittelinkin vanhempaa lapsenlastani.
PoistaOletollut tomera tyttö, kun mustepullo ei ole kaatunut. Samoin , käsityötunnilla tein minäkin pyyhelapun.
Ihana aihe! Monessa museossa käydessäni ihailen aina vanhoja "asiakirjoja" koska niissä on niin kaunista käsialaa. Ja kieli itsessään on ollut kohteliasta. Nyt nuoriso kirjoittaa enimmäkseen kolmikirjaimisilla lyhenteillä... LOL...TGF... BFF jne. Niin se maailma muuttu =D. Ihanaa viikonloppua!
VastaaPoistaAiheeseen päädyin Valokuvatorstain sivulta. Pikkusen lipsuin asiasta, sillä fontti oli aiheena oikeasti, mutta minua kiinnosti enemmän käsinkirjoittaminen.
PoistaEri aikakausina on erilaista kirjoitustyyliä, mutta kaunoa tuo 1900-luvun alun kirjaimetkin ovat.
Kiitos samoin sinulle.
Muistan hyvin ne mustepullot ja kaunokirjoituksen, kädet ja hihat oli usein musteessa.
VastaaPoistaOma yli 80 vuotias kummini kirjoittaa minulle kirjeitä mahdottoman kauniilla kaunokirjoituksella, mie laiska vastaan konetekstillä
Se oli sitä aikaa se, kun oli irtoteräiset mustekynät ja muste pullossa.
PoistaÄläs muuta sano, minäkin olen laiska ja kirjoitan koneella virolaiselle ystävälleni kirjeet, vaikka häneltä saan käsinkirjoitetut.
Tämä olikin aivan hyvä ja sopiva juttu tuohon haasteeseen. Käsiala onkin hieno ja mielenkiintoinen asia. Ihailen niitä käsialoja, kun ennen vanhaa on opetettu mitä hienoimpia kaunokirjoituskirjaimia. Meidänkään aikana ei enää opetettu. Itse en osaa kovin kummoista kaunoa, se mikä on koulussa opeteltu, se on juurikin aika yksinkertainen.
VastaaPoistaKiva niin, minä vähän pohdin, miten pahasti lipsun fonteista, kun laitan kuvia käsialoista. Muistan, miten kirjoitusvihkooni kirjoitin sivun tai kaksi ensin a- kirjainta, sitten peräjälkeen yhtä paljon muita. Pikku hiljaa koukerot alkoivat muovaantua ja käsi vakaantui.
PoistaHyvä käsiala on lahja.
VastaaPoistaMinulla sitä ei ole - ei ollut kärsivällisyyttä eikä ole vieläkään opetella kunnolla. Nyt luovan kirjoittamisen kurssilla pitääkin kirjoittaa käsin - hyvä kun jotenkin saan selvää omasta käsialastani.
Kyllä, olen samaa mieltä. Olisin itsellänikin toivonut käsialan pysyvän edes jonkin verran siinä, mitä olin oppinut.
PoistaMinulla aamusivujen kirjoittaminen tekee hyvää käsialalleni.
Sitä olen itsekkin ajatellut, että se on harmi, kun kaunoa ei enää opeteta niin, kuin ennenvanhaan...
VastaaPoistaItselläkin oli aika "hyvä" käsiala nuorena, mutta senkin unohtaa..nyt on ihan kamala!
Sitäkin pitää vaalia, pitää kirjoittaa ja kirjoittaa käsin, muttakun vaan kirjoittaa ja kirjoittaa koneella, niin käsialakin hiipuu pois!
Mutta näin se vaan menee nykyään, että' on vaan ihmisen allekirjoitus ja se on siinä!
Toivottelen sulle täältä tosi runsaasta, sateen keskeltä sinne lumiseen pohjoiseen oikein hyyvää viikonloppua!
Aika muuttuu ja kaikki sen mukana. Tuttu asia pätee käsialaankin, mitä ei harjoittele, se unohtuu. Joskus meinaa sokeentua allekirjoittaessaankin, kun niin nopsaan yrittää hutaista.
Poistakiitos. Kyllä meillä lunta on , varmaan senttejä yli 20. Hieman harmaat säät muuten.
Kyllä on nykynuorison käsiala kamalaa katsottavaa. Ainakin meidän nuorimmaisella.
VastaaPoistaKoetin minäkin hieman samasta syystä arvostetalla pojanpojan käsialaa. Naureskeli vaan.
PoistaPiti ihan miettiä, koska viimeksi olen jotain kirjoittanut käsin. Kovin harvoin tarvitsee kirjoittaa nimikirjoitusta enempää. Nyt kun koululaiset eivät enää opettele kaunokirjoitusta, vaan jonkunlaista tekstaustyyliä, niin kohta ei enää osata lukea kaunokirjoitusteksiä.
VastaaPoistaKaikki muuttu. Itse osaan vielä hyvin lukea vanhan aikaistakin fonttia, vaikka käsin kirjoitettuna. Siihen aikaan kirjoittivat selkeästi.
PoistaKäsialalle ei anneta enää semmoista arvostusta, kuin joskus.
Minäkin olen aikoinaan koulussa oppinut kaunokirjoitusta. Kun koko ikäni olen tietokoneiden kanssa tehnyt työtä, ei kaunokirjoitus ole säilynyt, ne vähät mitä käsin kirjoitan, tulevat nyt tekstaamalla.
VastaaPoistaNiin se on, ettei mikään taito säily, ellei sitä harjoittele. Meidän aikana ei ole enää tärkeää, miten kynän kanssa raapustaa. Pääasia että asiat tulee selviksi.
Poistakyllä minäkin tietokoneella kirjoitan, vaikka vaan kahdella sormella ja ne muut kahdeksan etsivät seuraavaa kirjainta.
Komppaan sinua täysin asiassa mistä kirjoitat. Nykyään jo sana "kaunokirjoitus" taitaa olla unohtumaan päin.
VastaaPoistaAsuimme -82 - 83 Saksassa, jossa oli aivan toisennäköinen kaunokirjoitus, ja silloin 11-vuotias tyttäreni (jonka oli mentävä ummikkona saksalaiseen kouluun) omaksui sen täysin (ja kirjoittaa samoin edelleenkin). Eli se oli pyöreätä ja täysin pystyä. Sellainenhan tuli sitten vuosia myöhemmin meillekin. Ja nyt opetetaan kaikki kirjaimet irrallisina, jos ollenkaan.
Rakennusinsinööritoimistossa aikanaan työskennellessäni huomasin, että insinööreillä oli tosi kaunis tikkukirjain-käsiala. Mutta he joutuivatkin kirjoittamaan käsin työselostukset ym asiat piirustuksiin, mutta käsiala oli heillä surkea ja hakusessa. Eli sitä he eivät käyttäneet lainkaan.
Kohta kukaan ei hallitse kirjoittamista kun kaikki kirjoitetaan muistiin kannettaviin pieniin koneisiin, jjopa kauppalistatkin (päivyreistä ja henkilötiedoista puhumattakaan..
Sinänsä sana kaunokirjoitus on jo kärsinyt inflaation, kun siitä arkikielessä on tullut kauno. Todella kohta sekin sana unohtuu.
PoistaMinä myös yritin pyöreää ja pystyä, kun ihailin sitä kovin. En oppinut. Käsialastaan sitä tunsi monet ihmiset. sekin on muuttumassa. Tekstaus ei ole niin persoonallista.
Oi, muistan hyvin ajan kun oli mustepullot ja mustekynät, mihin vaihdettiin kärkiä. Ja tietysti imupaperi . Kylläpä nykyään on melkein tekstaus minun kirjoituksissa :)
VastaaPoistaTeitä helpotettiin, kun oli imupaperit. Kuivatella minun täytyi ja varovainen piti olla, ettei liian nopeaan kääntänyt vihon sivua. Suttua tuli arvaamatta.
PoistaMeillä oli jo mustekynät, mutta osasivat nekin sotkea. Joka kaunokirjotustunti opettaja jakoi kynät eikä koskaan voinut tietää millaisen kynän ... kärjen ... sai.
VastaaPoistaEnää ei tarvitse "tulkita" edes lääkärin kirjoittamia reseptien sisältöä.
Kirjaimet ovat taas muuttuneet ja seiskaan on tullut poikkiviiva takaisin.
Voimaannuttavaa viikonvaihdetta!
Saattaa olla, ettei tulevaisuudessa enää ymmärretä lainkaan, mikä on kynä ja mitä sillä paperille tehdään. Kaikki on näpyttelyä tai sanelua. Asiat hoituu digidaalisesti.
PoistaHyvä juttu mielestäni tuo seiskan poikkiviiva.
voimaannuttavaa myös sinulle
Ihana aihe haasteeseen,ja hyvin olet löytänyt vanhoja kirjeitä.Minä tykkään kirjoittaa käsin no käsi ala on sitä millä mielellä satun olemaan.Harmi että kaunokirjoitus jäi pois opetusesta olisi tarpeen.Moni nyky ihminen ei enää osaa lukea käsinkirjoitettua tekstiä,huomasin sen tiekunnan sihteerin virassani ollessani..Heh no anteeks kun nauratti.Olen näitä muinaisjäänteitä jotka osaa kaunoa.Hyvää viikon vaihdetta sinulle,kynällä tai koneella.Oletko muuten facebookissa?
VastaaPoistaHieno homma tuo käsinkirjoitus. Arvostan sitä. Minulla on säilynyt muutamat kirjeet, vanhin 1907 ja sitten 1980-luvun aivan lopulta ja viimeisin 2014, tietysti tuo oma näytteeni eiliseltä.
PoistaYllättävää, jos aikuinen ei osaa enää lukea käsinkirjoitusta. Totta kai joskus itelläkin täytyy arvata jokunen sana, jos ihan harakanvarpaita on.
Itsellesi niin ikään hyvää viikonvaihdetta.
Yhden ulkomaisen ystäväni kanssa kirjoitamme oikeita kirjeitä kaunolla toisillemme. Hänellä on valtavan siisti ja kaunis käsiala ja rivit aina suorassa. Minun käsialani on muuttunut ajan myötä suureksi ja epäselväksi (mieheni sanoo, ettei osaa lukea sitä). Välillä kirjoittaisinkin mieluummin tietokoneella kirjeen.
VastaaPoistaEnnenhän tehtiin grafologilla tutkimuksia käsialasta. Oliko se Me Naiset -lehti, johon sai lähettää näytteen omasta käsialasta ja grafologi sitten kertoi, millainen on.
Heh, he, samaa sanoo minunkin mieheni ja pyytää kirjoittamaan kauppalapun selvemmin. Käsiala on jokaisella persoonallisensa ja uskon, että siitä voi tulkita yhtä ja toista. Esim. onko vinoa ja mihin suuntaan, vai pystyä ja miten suurta vai pientä.
PoistaSamoin minullakin ulkomailla kirjeystävä, joka kirjoittaa käsin ja minä pöhkö vain vastaan koneella kirjottaen. Perustelen sillä, ettei hän sasi helposti selvää minun tekstistäni.
Risa, muistan lähettäneeni siihen lehteen ja sain vastauksenkin. Oli todella jännää saada arvostelu takaisin!
PoistaOli hienoa, kun muistelit sitä aikaa, kun kirjoitettiin mustekynällä, ei sentään sulalla,terää mustepulloon kastaen ja imupaperilla tekstiä kuivaten kansakoulun yläkoulussa. Oli oma ainevihko, mihin kirjoitettiin juttuja eri aihepiireihin liittyen ja aineet arvosteltiin ja annettiin numero. En ollut hyvä aineen kirjoittaja.Oli raittiuskilpakirjoitus vuosittain ja siitä sain kerran muistaakseni lohdutuspalkinnon.Kirjeitä kirjoitettiin jopa ulkomaille. Minullakin oli kaveri Jamaicalla.Nyt en saa kirjeitä postissa muuta kuin Sinulta, Aino. Kiitos siitä! Anne
VastaaPoistaMukavaa oli muistella. Ajatus lähti Valokuvatorstain haastesanasta fontti. Olen kyllä fonteistakin kiinnostunut ja imuroinut niitä jonkun verran koneelle. Kyllä minä koulussa pitkävartiseen kynään työnsin musteterän ja sitten kastoin mustepulloon. Ravistin, etei liikaa mustetta tullut. Imupaperia ei aivan ensin ollut.
PoistaAinevihot muistan ja ainekirjoitukset. Ne oli mun juttuja. Rakastin ainekirjoitusta ja len osallistunut raittiuskilpakirjoitukseenkin.
Turhaan vähättelet. Minä tiedän, että osaat kirjoittaa vallan hyvin. Kirjoitat vaan niin harvoin. Harvemmin, kuin minä.
Kiitos vain itsellesi.
Minä nyt kirjoitan jos jotain kirjoitan, kaunolla tai tekstillä. Kyllä hyvin muistan mustepullot kun kaatuivat joskus koulussa ♥♥
VastaaPoistaHyvä sinä. Monelle ovat jääneet mieleen juuri nuo mustepullot, joiden kanssa tuli sählinkiä.
PoistaKaunokirjoituksesta luopuminen on paha vahinko, syistä jotka sinäkin mainitset. Samat muistot nousee mieleeni, mustetahrainen pyyhin ja kuoppa pulpetissa :) Ja nuorena kuvismaikkana opetin: jalkakaari, taite, liekkilasku... Ehkäpä kaunokirjoitus jää spesiaalitaidoksi harrastajille, kuten moni muukin vanhentunut käsityötekniikka.
VastaaPoistaNiin, paha vahinko se on, ettei kaunokirjoitusta enää opeteta. Minusta se oli loistava pohja sittemmin kehittyneelle omalle käsialalle.
PoistaJuurikin niin, kaunon osaajat vähenevät.
Kyllä sinun kannattaa. Käsialasi on kaunis!
VastaaPoistaItse oikein nautin kaunokirjoituksesta silloin harvoin, kun siihen tulee tilaisuus.
Oma käsialani meni piloille opiskellessa, kun kiireessä yritti saada muistivihkoon luennoitsijoiden tekstit.
Ensimmäinen seurustelusuhteeni taisi kariutua siihen, kun pojalta tuli kirje ja hän ei osannut oikein kirjoittaa : D
Kiireessä kirjoittamisesta tulee väkisinkin hutiloitua. Mutta todellako tykkäät noin käsialastani?
PoistaEhkä minun pitää aina silloin tällöin vain enempi kirjoittaa käsin. Seurustellessa -70 luvun alussa minä sain tuhka tiheään kirjeitä nuorelta mieheltä. Myös liittomme aikana hän on joskus kirjoittanut. Nyttemmin laiskunut, minä taidan olla viimeksi kirjoittanut hänelle
likipitäin kaunolla.
Kyllä se on taidetta tosiaankin, siis kaunokirjoitus. Minun lapsenlapseni ovat opetelleet ja osaavat kaunoa (8 ja 9 v) ja he käyvät suomalaista koulua täällä. Sitä sanotaan kuulemma Kauno, nauroivat minulle kun puhuin kaunokirjoituksesta. 8 vuotias kuulusteli minua kaunon kirjaimista, että osaanko ja sitten tarkisti ne tärkeänä ja muutama virhe löytyikin. Oli se kauheaa sen musteen kanssa töhrätä koulussa.. Minulla muuten tallessa pari vihkoa joissa kertomuksia alaluokilta ja aikamoista kiirettä on tainnut pitää niitä kirjoittaessa niinkuin vieläkin. Minkäs sitä luonnolleen mahtaa.
VastaaPoistaTaiteena minä todella pidän kaunista käsialaa. Onpa jännää, että Ruotsissa suomalaisessa koulussa opetetaan kaunoa. Täällä ei kaiketi, ei ainakaan yleisesti, sillä vuosina 2000 ja 2002 syntyneet pojanpoikani eivät ole koulussa kaunoon tutustuneet, mutta jossain vaiheessa se kyllä kiinnosti heitä, kun kerroin.
PoistaOsaat varmaan arvostaa vanhoja kouluvihkojasi. Olisipa itsellänikin tallessa.
Käsialasi on aivan riittävä josta voi laatia luonteesi piirteitä, siis käsialatutkimus kertoo ihmisestä hyvin paljon :)
VastaaPoistaEnpä rohkene lähettää käsialanäytettäni luonneanalyysiin. Ties mitä paljastuisi! Sen uskon, että käsiala kertoo paljon enemmän ihmisestä, kuin osaisi arvatakaan.
PoistaTaideteoksia olivat kirjeet ennen vanhaan, oikein sielukkaita. Ihan sielukas on sinunkin käsialasi Aimarii
VastaaPoistaPidän todella suuressa arvossa tuota v.1907 lähetettyä rakkauskirjettä. Siinä on kauniisti kirjoitettu tunteista. Pariskunta näistä rakastavaisista tulikin.
PoistaHieno postaus!
VastaaPoistaEnnen hyvä käsiala oli hyvän viran tai toimen edellytys, nyt riittää, kun osaa käyttää tietokonetta.
Lisäpisteitä saa kun osaa ajatella ja kirjoittaa kuten sinä. Olet hyvää fonttia koko nainen :-D
Kiitos. Ihan punastuttaa.
PoistaNiinpä, muistan myös hyvin, miten joskus satsasin kauniiseen käsialaan työhakemuksia väsätessäni. Siitä oli jopa opiskellessa puhetta, ettei hakemuksia kannata noin vain huitaisemalla kirjoittaa.
Käsinkirjoitus ei ole enää 'muodissa'. Aikoinaan kirjoitin käsin paljonkin ja kehitin myös melko hyvän käsialan. Koulussa en sitä saanut enkä kaunokirjoitusvihkoon kirjoittamalla. Persoonallinen käsiala on minusta hyvä. Joskus olin kiinnostunut myös käsialoista ja niiden tulikinnoista.
VastaaPoistaHyvää alkavaa viikkoa sinulle, aimarii! ♥♥
Toisaalta on niin, että kaikki vanha putkahtaa aikanaan uudelleen pinbtaan. Ehkäpä kaunoakin joskus taas arvostetaan.
PoistaPersoonallinen käsiala on upea kädentaito.
Kiitos samoin sinulle menevän mukavaa marraskuuta.
Kuka enää käsin kirjoittaa. Kauniita käsialoja. Omani, kuten näyttää sinunkin, on vähän kysenalaista ;-DDDD
VastaaPoistaKyllä minä joskus yhä kirjoitan. Kirjoitan kirjeitä ja varsinkin aamusivuja. Totta, ei minun käsialastani aina tahdo saada selvää.
PoistaKaikista saa selvän hyvin.
VastaaPoistaKäsialasi on kaunis.
Sellaistakin käsialaa olen yrittänyt lukea joka jäi lukematta, kun ei kirjaimista saanut selvää.
Menneen sukupolven päiväkirja, jonka kuitenkin säilytän tunne syistä.
Noista muutamista sanoista saa toki selvää, aina ei tul enäinkään selkeää. Täytyy mainita, että on minunkin vastaani tullut käsiala, joka jäi lukematta, niin suomea kun olikin.
PoistaOlipa ihanat fontit! Ja kyllä, sun käsialasi on tosi nätti, voisin ottaa omaan fonttivalikoimaani =)
VastaaPoistaVuosia kirjoittelin vanhan ystävän kanssa ihan käsin kirjeitä, sillä hälle oli kunnia asia käsinkirjoitetut kirjeet, tänä päivänä nivelrikon kuluttamat sormet ei tykkää kirjoittamisesta joten koneella kirjoitellaan nykyään, vaikkakin harvemmin. Itse en ole mustepulloja koulussa käyttänyt mutta kylläkin harjoteltiin kaunoa kirjoittamaan, tykkäsin siitä, sillä se oli kuin piirtämistä, hauskaa puuhaa!! ♡
Hyvin mainitset - ihanat fontit. Nuo esittelemäni käsialat ovat minulle hyvin tärkeiden ja rakkaiden ihmisten kirjoittamia. Pidän ne visusti tallessa.
PoistaOlet sen verran nuorempi, ettet ehtinyt tutustua musteeseen pullossa, ei mustekynänvarsiin, et irtoteriin. Ei kait vielä niin hirveän montaa kymmentä vuotta ole, kun kaunoa vielä opetettiin.
Olen kirjeidenkirjoittelija joka vastentahtoisesti muuttui tekstiviesteilijäksi. Olen harrastusmielessä tulkinnut käsialoja. Hienot fontit.
VastaaPoistaMiksi ihmeessä muutuit tekstiviestelijäksi? Miksi vastentahtoisesti?
PoistaKäsialatulkinta on kiehtovaa. Se kiinnostaa kyllä minuakin ja olen siitä lukenut.
Thank you so much. You do write so nice words.
VastaaPoistaJännä juttu, että kaunokirjoituksesta luovutaan. Lastenlapset ei kohta osaa lukea mummon kaunokirjoitusta. Miten se allekirjoitus sitten hoituu?. Oi näitä aikoja.
VastaaPoistaNo kirjeitä harvoin tulee enää käsin kirjoitettua. Sähköpostia siitä voi vaan syyttää :-)
Allekirjoitukset vedetään jo nykyäänkin digikynällä. Minäkin sokoksen postitoimipisteessä pakettia hakiessani vetäsen pari harakanvarvasta sillä kynällä. Perään ei katsota, mitä jälkeä tuli.
PoistaPistetään sovinnolla s-postin viaksi vain.
Kiva monipuolinen vastaus haasteeseen. Itsevarma, mukava käsiala Sinulla:) Tällä hetkellä en kirjoita kirjeitä käsin juuri lainkaan, grafologia on mielenkiintoinen alue. Lapseni opettelivat vielä kaunon, tosin pelkistettynä. Imupaperit ja musteet ovat tuttuja juttuja, täytemustekynä tuntui tosi hienolta :)
VastaaPoistaItsevarmako? Minullako? Käsialako? Kiitos, rupean ajattelemaan jo itsekin positiivisesti omasta käden jäljestäni.
PoistaOn ollut mukavaa seurata käsialaa vuosien myötä - miten poikani opetteli kirjoittamaan ja sitten miten hänen poikansa. Systeemi on muuttunut.
Bom dia, não consegui ler o escreveu, mas gosto da caligrafia.
VastaaPoistaAG
Obrigado AG. Tenha um bom fim de semana.
PoistaVanhat kirjeet ja käsialat ihania. Tekstit vielä ihanampia. Vahinko etteivät ne enää näitäpäiviltä säästy seuraavile sukupolville luettaviksi.
VastaaPoista