Alkuviikon talvimaisema ihastutti. Pakkaslumi pöllysi hieman, mutta hiljaisen liikenteen takia ei haitaksi asti.
Minusta tuntuu, että juurrun yhä vain syvemmin näihin maisemiin. Ne ikään kuin ovat alkaneet kertoa minulle salaisuuksiaan.
Mutkat ja suorat ovat tulleet tutuiksi. Minulla on jopa nimikkopuita, joita kuvaan yhtä lailla syksyn väreissä, talven tykkylumisina, kuin alastomina keväällä ennen hiirenkorvia, sekä niiden kanssa.
En jätä poroja kuvaamatta.
Niitä on vielä vapaana kaivamassa ruokaa lumen alta. Kaikkia ei ole haluttanut siirtyä aitauksiin, vaikka siellä syötävän saisi valmiina eteensä. Vapaus on vapautta, porollekin, vaikka vaarallista, kun seikkailevat pimeän aikaan maantiellä.
Elämä on matka, jolta ei palata. Samanlainen matka poroille, kun minullekin.
Tuon maanantain aurinkopäivän jälkeen mollukka pakeni piiloon, eikä ole edes piipahtanut näkysällä.
Parhaillaan ilma on sakeanaan suuria lumihiutaleita, jotka tuiskun kanssa päätyvät maahan.
Liiskautuvat ikkunaruutuun ja saavat maailman ikkunan molemmilla puolilla entistä harmaammaksi. Sähkövaloa please.
Parasta napsauttaa päälle, mikäli mielii jotakin tähdellisempää puuhata. Metsätyöt joutavat jäädä seuraavaan kertaan ja rukkaset otin pinon päältä tupaan kuivumaan.
Päädyn lupon pitoon. Joutilaisuus on ihan parasta ja tunnen siihen houkutusta. Eikä minun tekemättömäni karkaa. Edestä ne löydän.
Siirryn ajatuksissani kuvan sillalle. Vaikkei aina onnistu rakentaa sanoiksi sitä, mitä liikkuu mielessä, niin marraskuu inspiroi jälleen.
Marraskuu meneillään,
minä meditoin.
Muutun muukalaiseksi
muille,
mykäksi maailmalle.
Muutun miettimään
mieleni möykkyjä.
Mistä melankolinen
mielenlaatuni muodostuu?
Mitallisesta
murheen mausteita?
Myrkyllisistä määristä
mökötystä?
Mahdotonta minun
moista määritellä.
Lupsakan puoleisia marraskuun viimeisiä päiviä teille, hyvät lukijani. Pian on marraskuu selätetty.
Voi lunta! Sitä kaipaan, mutta en välttämättä tänne - täällä se ei ole lunta vaan ruskeaa sohjoa. Valkoisen pakkaslumen puolesta! Ja 1970-luvun Oulun seutua muistellessa....
VastaaPoistaMeitä on moneksi, joku tykkää lumesta ja talvesta, toinen taas ei. Minä en olisi voinut edes ajatellakaan muuttoa tänne pohjoisen porstuan, mikäli inhoaisin talvea.
PoistaPorot on niin minun mieleen, kuvaan niitä ja ihailen. Kauniita ovat.
Jälleen nautittavaa pakinointia (olin kirjoittaa patikointia..) Kiitos!
VastaaPoistaPatikointikin kelpaa mainiosti. Kiitos, että nautit pakinoinnistani.
PoistaTunnelmointia kuvilla ja sanoilla. Ihan sadunomaisia maisemia.
VastaaPoistaLupsakoita päiviä sinullekin :)
Leppoisaa on tunnelmoida lämpimässä mökissään ja katsella lumihiutaleiden leikkiä ja vuoroon kynttilän liekin lepatusta. Väliin vaan istua ja olla, antaa tietokoneen näppylöiden levätä.
PoistaNiin, ensi viikolla alkaa jo joulukuu. Sitten tulee tammikuu ja helmikuussa jo voin alkaa rapistella siemenpusseja. Vuosi kuluu niin nopeasti, kuin elämä!
VastaaPoistaJoko se nyt jo joulukuu? Nopsaan on mennyt marraskuu lopuilleen, eikö vaan? Sinä alat ootteleen postin siemenluetteloita, minä suuntaan hohtaville hangille. Joskus tuntuu, että liian hektistä on ajan juoksu ja pakko siinä olla mukana.
PoistaKauniita tunnelmakuvia! Marraskuun harmaus saa itse kunkin mököttämään, mutta eiköhän jo ensi kuussa olla pirtsakampia :D
VastaaPoistaKiitos. En minä nyt kuitenkaan mökötystuulella ole, kunpahan vain pohdiskelin, miksi enentyvässä määrin haluan eristäytyä maailman menosta, tykätä yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta. Tavallaan nautin näistä hämypäivistä, en tietenkään loskasta.
PoistaKyllä noissa maisemissa kelpaa luppoaikaa pitää. Vähän samanlainen olo on minullakin, nyt huilitaan. Joulukuussa voisi sitten jotain ruokia joulua varten pakkaseen tehdä.
VastaaPoistaOlet ihan oikeassa. Helppoa on vain olla ja ajatella. Tosin jo suunnittelen pöllimetsään menoa huomiseksi, mikäli sää hieman pysyy miinuksella.
PoistaJoulua en ole vielä pohtinut. Kyllä se omalla painollaan sujuu.
Kauniin avarat talvinäkymät ensimmäisessä kuvassa. Joulupukki tuli mieleen porokuvasta, kolmannen kuvan silta on kuin näistä maisemista, täältä puuttuu toistaiseksi vielä lumi.
VastaaPoistaOlipa mainiosti oivaltava M-runo, tykkäsin.
Poro herkistelee ja liikuskelee vapaana kerätäkseen voimia joulupukin reen vetämiseen jouluaattona. Tuleeko sinne yleensä lumi ennen joulua?
PoistaOlen lapsellisen innostunut väsäämään näitä samalla kirjaimella alkavien sanojen riimityksiä. M-sanoilla syntyy suht helposti. Miten onnistuisi ranskaksi?
Lunta täällä näkyy hyvin harvoin. Viime talvena tammikuussa parina päivänä lumi näyttäytyi lasten riemuksi.
PoistaMinulle runoilu kaikilla kirjaimilla on vaikeaa jo suomeksi, ranskaksi täysin mahdotonta.
Kyllä on hienon näköistä hiljaisella Karsikonperällä. Tuo kivisilta on ihana :) Lupsakkaa oloa sullekin ;)
VastaaPoistaNiin... täällä on hiljaista ja samalla myös kaunista.
PoistaKiitos, lupsakasti on tämäkin päivä edennyt iltaan. Huomenna ihm euus.
Lupon pito, hyvä sinä!!
VastaaPoistaNo niin, tänään luponpito jatkuu.
PoistaKaunista ja ah niin rauhoittavaa. Lupon aikana on hyvä olla itsensä kanssa, meditoidakin.
VastaaPoistaIlo kuulla että olet tehnyt oikean valinnan asuinpaikaksesi. osa luontoa olet mieleltäsi ihan selvästi.
Lempipuita, tuttu juttu :-) Keväällä eka kerran saareen päästessäni on palava kiire päästä tervehtimään metsää ja lempipuitani.
Runostasi pidän todella paljon. Voin samaistua siihen hyvin.
Leppoisaa luppoa ja meditointia:-)
Kyllä tää luppoilu on kohdallani semmoista ikkunasta ulos tuijottelua ja kaikenlaisten asioiden ajattelua.
PoistaUlos ei tänäänkään huvita. On kova tuuli.
Kiitos, ja mukavia luppoja myös sinulle.
Niin se vain hurahti marraskuukin. Poroilla on vielä niin hyvät kaivuolot luonnossa että ei ole kiirettä aitaan, ainakin pakoin, kun lunta on niin vähän ja ojat ja joetkin ovat vielä sulana. Mukavaa oli taas lukea kirjoitteluasi!
VastaaPoistaLikipitäin ollaan joulukuussa.Hyvin poro vielä ruokaa löytää vapaana ollessaankin, muta yllättävän paljon niitä on jo kokoontunut tarhoihin.
PoistaKiitos ja kivaa talven edistymistä sinne kulmille.
Myrkyllinen mökötys! Ou jeah! Siihen olisi hyvä sukeltaa jos joutais :) Nyt kun sen sanoit, niin sitähän minä olen kaivannut. Se toimisi! Oikeasti se toimisi tähän hetkeen. Pitää yrittää löytää hetki viikonlopusta. Kaikki se liikenevä aika on nyt mennyt nukkumiseen, öin ja viikonloppuisin päiväunien merkeissä. Sekin on hyväksi!
VastaaPoistaHeh, heh. Mökötys on aina vähän, kuin olisi myrkyn niellyt, eikö? Ei toki aina ole mökötystä, vaikka itseensä sulkeutuukin.
PoistaUni on parasta, kun tuntee väsymystä. Jos on liian väsynyt, uni tahtoo karttaa.
Pidä huolta itsestäsi.
Voi ompa teillä siellä jo ihana talvi! Täällä Espoossa ei olla vielä lunta nähty ja pari päivää on satanut vettä. Voit vain kuvitella miten pimeää täällä on (huokaus). Lumi toisi todella vähän valoa. Aivan ihania kuvia ja maisemia olit tallentanut. Tuo kuva sillasta oli ihan super!
VastaaPoistaTulee talvi sinnekin, jahka ennättää. Kovin hidasta sen tulo on ollut täälläkin tänä syksynä. Tosin lunta on ollut jo useamman viikkoa. hiihdellyt olen, mutta metsätöissä lumi alkaa haitata.
PoistaSilta on reissun päältä, hieman etelämmästä, paikkakunta jäi unholaan.
Luppo on sitten hieno sana. Kertoo kiireettömyydestä. Ja myrkyllinen mökötys on kerrassaan mainio kielikuva.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä luposta. Olen oppinut käyttämään sanaa, että myös pitämään luppoa. Eipä eläkeläisellä ole kiireitä. Ei ainakaan muita, kuin itse tahallaan tehtyjä.
PoistaMökötys on aina vähän myrkkyä, eikö? Siis kielikuva täysin faktaa.
Komeita kuvia, vaikka ei talvi niin kauheesti muuten innostakaan.
VastaaPoistaNiinhän se on - yks tykkää äidistä ja toinen tyttärestä.
PoistaTäällä lyhimmän päivän aikana lumi antaa valoa tosi plajon.
Beautiful photos, and I love your header, too! Warm greetings from Montreal, Canada. :)
VastaaPoistaThank you so much for your comment and greetings. I will visit in your blog some time.
PoistaKauniit ovat maisemat ja runosi sisään kaivaudun kuin kotiini.
VastaaPoistaKiitos, niinkö? Sitten runossani on varmuudella lämmin henki.
PoistaUpeita ovat siun maisemat,valkeat ja pehmeät, meillä taas ruoho vihertää ja vettä sataa.
VastaaPoistaKiitos runostasi siinä on marraskuu juuri sellaisena kuin seon:)
Räntäkelit tuli meillekin, mutta lunta vielä maassa.
PoistaTuollaisena tuolla kertaa ajattelin marraskuun olevan.
Ymmärrän hyvin mietteesi, samoja ajatuksia minullakin.
VastaaPoistaNäin se menee, hissukkapäivinä tulee ajateltua.
PoistaMuuttua mykäksi maailmalle mutta ilman mökötystä, sellaiseen tyyneen yksinoloon on kaipuu aina välillä, tekisi hyvää jokaiselle.
VastaaPoistaEi mullakaan mitään mökötysvaide nyt ole ollut, vaikka osaan mököttääkin. Kuumpahan vaan riimittelin ja sattui sanat sopimaan. Hiljainen yksin olo ajatuksissaan passaa mulle hyvin ja siitä tykkään.
PoistaPiristävä postauksesi,sillä juuri tänään laitoin pensselin naulaan,ei suju niin ei suju. Kaipaa sitä valoa ja rauhoittumista minäkin.Ja tuo maisema siellä olisi nyt paikallaan.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua! :)
Ei aina sujukaan, silloin on parasta ottaa luppopäivä tai kaksi. Minua auttaa uuden inspiksen löytämiseen täysin muunlainen puuha. Joskus on vaan tukko olo, enkä tarkoita flussaa.
PoistaRentouttavaa viikonloppua.
kauniit on vahan kivisillan kaaret silmälle muaka katsoa.
VastaaPoistaSiksipä ne kuvasinkin. Piti oikein peruuttaa automatkalla, kun meni homma ensin ohi.
PoistaKylläpä olikin niin mielialaani sattuva tuo runosi, niitä menneitä ja tulevia mieleni solmuja täällä mietiskelen ja ne päätyvät jopa muillekkin näkyviin. Mukavaa luppoaikaa ja mietteitä syviä lumen keskelle
VastaaPoistaToivottavasti en riimeilläni synkentänyt oloasi. Silloin tällöin itse kukin joutuu omien mielen solmujensa kanssa ihmettelemään. Toivon, että solmusi selviävät .
PoistaMietiskellään.
On tärkeää osata viettää luppoaikaa, antaa aikaa itselleen ja sielulleen. Ruumis määrää sitä ja tätä, mutta ei sitä aina tarvitse kuunnella. Meditointi, torkkuminen ja lumihiutaleitten leikin seuraaminen on hyvin tärkeää.
VastaaPoistaHyvää loppukuuta myös sinne :-)
Ihan parasta saada/voida olla joskus riittävän kauan vain itselleen. Katsella, kuunnella, ajatella minkään häiritsemättä ulkosalla tai sisätiloissa. Minun pari luppoani olivat tänään ohi ja intoa täynnä lähdin ihmisten ilmoille, kansalaisopiston askarteluun reilut pari tuntia. Seura oli virkistävää, vain ohjaaja, kolme 12-7 vuotiasta tyttöä, yksi toinen aikuinen ja minä. Sain valmiiksi Fazersininen suklaakarkkjoulukuusen!!
PoistaMinä hankin kirkasvalolampun! Vuosien haave. Mukavia luppo-loppukuun päiviä.
VastaaPoistaHyvä sinä. Ei tainnut olla hätiköity ostos.
PoistaSamoin luppoja sinnekin.
Ihania kuvia. Varsinkin tuo ensimmäinen. Tänne asti tuntee lumen tuoksun. Pakko päästä kevättalvella pohjoiseen, jos täällä ilmat jatkuu tällaisina.
VastaaPoistaKiitos, kiitos. Viime päivien lauhat ilmat on vähentäneet täälläkin paljon lumen määrää, mutta on sitä vielä ja tänään tuli jo lisääkin.
PoistaKevättalven loistavat hankikelit on upeita. Siis lähde pohjoiseen.
Absolutely beautiful and inspiring! Your post brought warmth to my heart! hugs,Jackie
VastaaPoistaThank you so much. I am happy you like my text and photos.
PoistaMainio postaus. Kyllä oli mukava sitä lukea ja kuviasi katsella. Runo kerrassaan mainio myös.
VastaaPoistaHyvää adventtia sinulle.
Ilo on minun puolellani. Kivaa, että kerroit, mitä tykkäät.
PoistaHyvää ensimmäisen adventin iltaa sinne.
Elämän matkalla tapahtuu monenlaista mielenkiintoista ja vähemmän hyvääkin, mutta ne kai kaikki on meille tarkoitettu - miten ne vain otamme vastaan.
VastaaPoistaHyvää adventinalkua Sinulle ja läheisillesi.
Sanotaan, että nuoruus on seikkailu, mutta kyllä koko elämä on seikkailu suunnaton. Kunpa osaisinkin ottaa aina ja kaiken sillä tavoin vastaan, että ne hankaluudet ja vastoinkäymisetkin vahvistaisivat. Tahtoo siipi mennä maahan silloin.
PoistaKiitos toivotan hyvää adventtiaikaa niin ikään myös sinne päin.
Lupottelu on parhautta!
VastaaPoistaSitä se juurikin on!
PoistaKauniita lumikuvia! Kannattaakin kuvata poroja, ne ovat vekkuleita eläimiä. Jotenkin jylhän näköisiä.
VastaaPoistaPoroista tykkään niin mahottomasti ja kuvaan joka kerta, kun vain mahdollista. Kyllä on porokuvia kertynytkin.
PoistaKiitän kehuistasi kuvieni suhteen.
Tuo runo on just' marraskuuta.
VastaaPoistaHieno silta, jyhkeä kuva.
Hyvää adventtia!
Kiitis - kiitos ja kiitos. Tuolloin kirjoittaessani tuntui marraskuinen olo tuommoiselta. Tosin en mököttänyt.
PoistaSinulle myös hyvää adventtiaikaa.
Tosio kauniita lumikuvia! Hyvää joulunalusaikaa!
VastaaPoistaKaunis kiitos. Sinulle myös hyvää mukavaa joulun odottelua. Kiireetöntä nyt ainakin.
PoistaHyvää adventti aikaa,kohta on joulu ja saa yölläkin syödä.Täällä lunta satoi ja oli kauniin valkoista mutta hups ne hävisivät pois.Toivotaan että joulu olisi valkoinen.Kiitos runosta.
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle. Niin sitä sanotaan, että jouluna saa yölläkin syödä. Harvemmin olen kuitenkaan jouluyönä jääkaapilla käynyt.
PoistaKyllä täälläkin lumipeite madaltui, ei hävinnyt kokonaan kuitenkaan ja tänään satoi jo hiukan uutta. Vanhat ihmiset (huom. en lue itseäni vielä vanhoihin ihmisiin?) sanovat, etteivät ole koskaan nähneet Karsikonperän tienoolla mustaa joulua, joten hyvä syy minulla on uskoa, ettei tul esemmoista nytkään.
Thank you.for your very beautiful comment. I only go my way and that´s very ordinary.
VastaaPoistaNiin kauniita ovat kuvasi jälleen. En ihmettele yhtään, että sulaudut pikkuhiljaa siihen maisemaan. On se niin jyhkeää ja kaunista.
VastaaPoistaRunosi kuvaa hyvin marraskuun tunnelmia - ollaan sitten etelässä tai pohjoisessa, Suomessa kumminkin.
Vahvasti minulla on tunne, että olisin aina ollut täällä, vaikka vasta reilut neljä vuotta. Tosin lapsesta asti paikka onn minulle tuttu.
PoistaMinua innostaa kaamos kirjallisiin. Kiitos kehuista.
Mahtavia lumikuvia silta kuva niin kaunis veikeä poroki katsele siellä Kiitos kivasta marraskuun runosta Hyvää alkavaa joulukuuta :)
VastaaPoistaPorot on mun suosikkeja, kuvaan aina, kun on mahis.
PoistaHYvää joulunodotusta myös itsellesi.
Noin harmoniseen olotilaan pääsee vain noissa maisemissa. Kaikesta huokuu levollisuus. Ilo on iloa ja suru surua ja kaikki sävyt siltä väliltä. Paras lause: "Elämä on matka, jolta ei palata".
VastaaPoistaTäällä ei vissiin edes voi hötkyillä. Joten olen oppinut ottamaan silleen sopivasti
PoistaKiitos ja hyvää joulun alusaikaa.
Joutilaisuus on ihan parasta, niin totta! Tossuohje lisätty blogiini..
VastaaPoistaNiin on. Pitää vain osata olla joutilaanakin.
PoistaKiitos tossuohjeesta.