Rivertubingia Pärjänjoella

Rivertubing on kesäaktiviteettiä parhaimmillaan. Jo edelliskesänä se alkoi houkuttaa ja kypsyttelin ajatusta hypätä "tuubiin" kokeilemaan moista.
Kun Korkokenkäkukkamekkosuohiihdon ämmänkisat olen jo pari kertaa hiihtänyt, niin jotain muuta mukavaa teki mieli keksiä tilalle.

Rivertubing kuuluu Syötteen Eräpalveluiden viikko-ohjelmaan, mutta kun ajatus tuubiretkestä iskee päähän, niin se pitää päästä toteuttamaan heti.
Upeaa juttu.
 Saadaan retki seuraavalle päivälle tilauksesta ja ohjeet, miten varustautua. Uimapuku märkäpuvun alle, Pelastusliivit ja kypärä.
Vain uimapuku ja uimataito omasta takaa.

Lämmin kesäsää hikoiluttaa märkäpukua ylle vedettäessä.  Kun vetimet on puettu, kukin vetää kanoottinsa veteen. On aika istahtaa kanoottiin.
Tässä vaiheessa on perhosia vatsan pohjassa. Liekö olleet aikessa kaataa kanotin.
 Eivät kuitenkaan onnistu, vaan jokainen meistä istuu kohta tyyriinä kumituubissaan valmiina suureen seikkailuun.

Matkalla on muutama koski, joista pisin Vannekoski n. 1.8 km. Kun ensimäiset koskikuohut ryöpsähtävät syliin, melkein haukon henkeä varmana, että nurin kupsahdan, vaan eipä.
Suvantokohdissa meno rauhoittuu ja silloin on rohkeutta jo silmäillä rantamaisemia ja antaa tuubin soljua takaperinkin. Meno on peräti mukavaa.

Tuubi on vakaa. Ei ole moksiskaan, vaikka on vettä liki ääriään myöten. Melalla on hyvä työntää vettä vähemmäksi. Joen pohjan koskipaikkojen kivet eivät pahemmin takamukseen tunnu. Alkuviikon reippaiden ukkossateiden vuoksi vettä on joessa vuodenaikaan nähden enemmän.

Liian nopeaan vain tuo viiden kilometrin matka menee ja herkku on ohi. Mielellään olisi melonut ainakin toisen mokoman.
Jää tunne, että uudelleen pitäisi kokea.