....mutta lumikolat on yhä visusti portaan pielessä.
Ei ole suksiakaan vielä kesäteloille pistetty. Ties vaikka vappuhiihtoonkin tulee mahdollisuus.
Ja mikä oliskaan mukavampaa "vappuriehaa", kuin kantohangilla liikkuminen joko suksella tai kävellen.
Liikaa toivottu ehkä.
Vappuviikkoa kuitenkin eletään
Kuvassa yllä on tuore näkymä kotiportaalta.
Meidän tämähetkinen kevät!
Aurinko helottaa. Ilma on lämmintä ja kosteaa. Hanki upottaa, muttei suostu hevin madaltumaan. Siitä pitää huolen joka öinen muutaman asteen pakkanen.
Sisäinen pakko lähteä aurinkoisimpina päivinä suksille.
Niin eilen, kuin myös tänään.
Karhea hanki rahisee somasti suksen alla. Sauvan sujahtaminen lumeen samoin.
Matka etenee milloin verkkaan, milloin nopeammin. Kiireen olen jättänyt jo aikaa sitten näiltä terapiaretkiltäni.
Mikään ei häiritse. Olotila on otollinen hyville ajatuksille.
Sujuttelen vaaran rinnetta alas, sitten ylös nähdäkseni kaksi "kuustani",
kuin pariskunnan, jotka hallitsevat tätä aukiota. Olen mielessä antanut kuusille mimet, Oskari ja Lyyti.
Vuosikymmeniä sitten paikalla on ollut mökki, piha ja perunamaa. Lapsia temmeltämässä. Nyt vain latu ja kevätkesällä, ennen juhannusta kaunis kulleroketo.
Ehkä kuuset eivät ole portinpielikuusia, vaikka kuvittelen. Ovat nuorempia ja vielä vahvasti voimissaan. Ne ovat nyt latukuuset, ikään kuin tehtävänään pitää silmällä latua ja hiihtäjiä.
Jätän kuuset ja jatkan matkaani.
Äskeisiä vielä ajatuksissa kohtaan uuden "pariskunnan"
Koivut.
Molemmat ovat jo elämänsä ehtoossa. Monet tuulet ja tuiskut kokeneet ja paljon kolhuja saaneet, mutta pystyssä yhä.
Tunnen hellyyttä tuota kaksikkoa kohtaan.
Ainoat kaksi noin vanhaa nuorten rimpulakoivujen joukossa näyttämässä esimerkkiä, miten ikäännytään.
En hennonnut ajatella, en ainakaan ääneen, että taitaa koivuvanhuksilla olla viimeinen kesä tulossa. Ei yhtään tervettä oksaa, ei tule yhtään hiirenkorvaa.
Ehkä ensi talvena hiihtäjä ei enää näitä pökkelöitä näe.
Kaikella on aikansa.
Varmasti tällä talvellakin. Sauvalla mitaten lunta on paikoin metri. Aukeilla vähemmän.
Latu jatkuu maantien toisella puolen, mutta minä katson parhaaksi kääntyä. En halua ylittää tietä, mutta sen näkeminen rapaisena ja kelirikkoisena jotenkin ilahduttaa.
Lumet ovat sulamassa.
Nyt kotiin lapiomaan pyykkiteline vapaaksi talven kurimuksesta.
Riemullista vappua
