Ilma-alusprojekti

Vaativa ilma-alusprojekti

Suunnittelija on piirtänyt lehtiöönsä ilma-alusten prototyyppejä. Perusteellisen tutkailun jälkeen hän valitsee niistä parhaimman ja kaavoittaa sille tekniikkapiirustukset.

Tyytyväisenä laitepiirtäjä siirtyy verstaan puolelle esittelemään ideaansa. Jännittää, otetaanko työ käsittelyyn vai tuleeko hylsy. 

Metallimies tarkastelee kauan piirustuksia, esittää paljon tekniikan puolen kysymyksiä ja saa huipputieteellisen selonteon ilma-aluksesta. Kuitenkin hän rohkenee kyseenalaistaa sen lento-ominaisuuksia. Epäillä jopa, liekö suunnittelija ottanut vaikutteita Star Wars elokuvan pahiksen aluksesta?

Nyt suunnittelijan alahuuli alkaa pahaenteisesti väpättää. 

Ilme kuitenkin kirkastuu, kun hän kuulee.

-Tehhäänpä sitten tämmöinen. Tosin tämä pilotin lentoasun prosessointi ei kuulu verstaalle, lienee pikemminkin osaavan ompelimon alaa.  Kannattaa kysyä J.Ahosen toiminimeltä.

-Jokos muuten lähti liikennöimisanomusTrafille?

Krapu 44, sanat: tekniikka, käsittely, prosessointi.
Lisää krapuja löytyy Susun ja Caran blogeista

Syksyn loppusuoraa

Syyssateet ovat muuttuneet lumi- ja loskasateiksi.
 Ei maailma silti ruma ole, vaikka värit ovat miltei kadonneet, vaikka useana päivänä taivasta peittävät tinanharmaat paksut pilvet.
Sellaiset raskaat, joiden alla kuuset näyttävät pilvenpainamilta.

Pienet väriläiskät, joita luonnossa liikkujan silmä poimii, ovat lokakuun ilonpisaroita.
Pihakoivua ihailen. Se ei ole antanut syystuulien riipiä kaikkia lehtiään, vaikka suurin osa onkin koivun juurella räntälumen peitossa.
Myös mustikan ja juolukan punertavia lehtiä pilkistää sieltä täältä mättäiköistä. Kuitenkin yleisilmäys on melkolailla musta-ruskea-valkoinen.

Luonto on valmis talven tuloon, minä myös.
Kaunis ja raikas syyskuu on antanut siihen hyvän potkun, eikä tässä valituksille ole sijaa. Aika usein Koillismaa saa pysyvän lumen lokakuussa. Joskus talventulo vain vetkuttelee syytäen tämän tästä taivaalta märkää lunta, Niinä päivinä ei keksi, mistä ammentaisi lisäenergiaa itsensä. Ne päivät tahtovat mennä aatellessa ja illalla unta ootellessa ei varmuudella tiedä, mihin on aikansa tuhlannut.
Ehkä on hyvä ottaa joskus löysästi.

Silti syksy on ihmeellinen, kunpa vain sen syvimmän tajuaisi.
Eilen koin mukavan yllätyksen, kun lintujen ruokintapaikalle oli kaksi mustarastasurosta. Vuosiin ei meidän pihassa ole näkynyt ainuttakaan.
Hieman hirvittää, jos tulee ankara talvi, aikovatko kenties jäädä?

Porot ovat vakiokalustoa ja kesän kurimusten jälkeen taas komeita.
Ovat pulskistuneet ja saaneet upean uuden karvan ja komeat sarvet. Kevään vasoillakin söpöt sarven tyngät.

Mutta valkoinen poro sykähdyttää aina, kun sen sattuu retkillään kohtaamaan.

Syksyinen riesa

Hiirisota

Syksyllä ne tulevat kiusaamaan, rapisemaan ullakolle ja tekemään siivojaan.

Aina ensimmäisen hiiren nähdessäni henkinen hyvinvointini saa tällin pelkästään siitä tietoisuudesta, että hiiri on talossa. Raadonhajun levitessä ullakolta portaikkoon on kiireesti etsittävä hajun lähde ja poistettava se.

Pakko eliminoida tunkeilijat säälittä, etteivät ehdi kuolemaan sisätiloihin.

Hiirenloukku on varma, sillä hiiret ovat persoja juustolle, kaiketi suklaallekin. Tosin suklaitani en jaa hiirten kanssa, mutten tykkää irrottaa niitä raatoja juustopalalla houkutelluista ansoistakaan.

Korkeataajuisia ääniä ujeltava elektroninen hiirenkarkoitin on siisti valinta, jos vain hiiretkin ymmärtäisivät asian ja katoaisivat saman tien, samaa reittiä, mistä tulivat.

Rahaa joutuu kyllä pulittamaan hiirenloukkua enemmän, eikä takuuta silti anneta.

☻

Krapu 43, sanat: eletroninen, henkinen, raha. 

Krapu on tasan 100 sanan kirjoitus, otsikko mukaanluettuna  Sunnuntaisin löytyy uudet kolme, tekstiin sisällytettävää sanaa Susupetalin ja Caran blogeista. Tällä viikolla lisää krapuja Caran blogista. 

Kukko tunkiolle

Korea kukko

Aapiskirjan kukon näköistä kiekujaa sieppaa syvältä, kun se huomaa emännän kulkevan pihalla solkkusangon kanssa. Emännällä on punainen esiliina, joka kukkoa riivaa.

Kukko ottaa vauhtia takaviistosta ja iskee emännän takalistoon. Solkkusanko putoaa ja tyhjenee saman tien.  Samalla emäntä sieppaa seinustalta varsiluudan, karjuu rumia sanoja ja huitaisee kukkoa raivokkaasti kaulaan.

Kukko lyyhistyy kerralla lukua ottamaan.

Harmissaan tapahtumasta emäntä nappaa elikkoa kurkusta ja käy viskaamassa sen tunkiolle, sinne minne solkkusankokin pruukataan tyhjentää.

Siivotessaan pihasotkua, emäntä miettii, miten helskutissa kertoa isännälle kukkonsa kohtalosta.

Vaan eipä tarvitse, sillä kukko on herännyt kuolleista. Juoksee puoliksi lentäen  ja iskee  äskeistä tulisemmin nokkansa kostoksi emännän rintamukseen.

☻

Krapu 42, sanat:punainen, pudota, sana.  Annettuja sanoja voi taivuttaa tarvitsemaansa muotoon.

Lisää krapuja linkkien takaa SusuPetal ja Cara.

Krapu-kirjoitus on tasan 100 sanaa, otsikko mukaanlukien.

Leirikesän muisto

Leirikesän muisto

 Alisa saa kutsun 10-12 vuotiaiden kesäleirille  ja toivoo salaa, että vanhemmat myöntyisivät lupaan. Jännittää, sillä aikuiset voivat olla arvaamattomia näissä lupa-asioissa.

Olisi kuitenkin mukavaa päästä viikoksi pienempien sisarusten vahtimisesta. 

Leiri on ihana ja ylivoimaisesti hauskinta siellä leirikaste, jossa uimapuvuissa silmät sidottuina kuljetaan katajapuskien läpi, juodaan ällön makuista taikajuomaa ja saadaan ämpärillinen kaivovettä niskaan.

Ikävintä taas poikien vedonlyönti, kuka uskaltaa pussata tyttöjä. Yäk!

Alisa ei ennätä poikajoukon rynnäkköä karkuun, vaan kaatuu jääden alimmaiseksi.

Naurava suu lähestyy oitis rimpuilevaa tyttöä, jota inhottaa pojan lämmin hengitys naamallaan.  Äkkiä poika älähtää, irrottaa otteensa ja pyyhkii verta alahuulestaan.

Pususta jäi kipeät muistot kummallekin.

♥

Krapu 41, annetut sanat: kutsu, aikuinen, inhota. Sanoja saa taivuttaa.

Krapu on tasan sadansanan tarina, otsikko mukaan lukien. Linkeistä lisää krapuja Susupetal ja Cara