Valokuvan maailmaan
Avaan
kirjaston oven, mutta peräännyn kuitenkin ravistelemaan lumet vaatteistani. Silti ehdin nähdä vilauksen aulan valokuvanäyttelystä.
Muka kiireisenä teen nopean
kierroksen kuvia silmäillen ja olen siirtymässä jo kirjaston puolelle, kun outo
tunne estää aikeen. Jäikö jostain valokuvasta
jotain olennaista huomaamatta?
Palaan tarkistamaan.
Nyt huomaan
erityisesti taulun, jonka maailma on
minulle rakas, joskin taulun talvimaisema sinänsä on edelleen tuntematon, vaikka voimakkaasti sähköistävä.
Astun kuvan metsäpolulle, jota jatkan kevääseen ja
aina loppukesän mustikkamättäälle saakka, missä näen itseni lapsena mustikkakorin
kanssa ja itken.
Samassa muistan, miten
olin kadottanut uuden hiuspantani juuri siihen mättääseen, eikä se koskaan
löytynyt.
-Rouva, voitteko
huonosti? kuulen vierestäni.
Krapu 50, annetut vihjesanat: maailma, rakas, avata.
Lisää krapuilusta ja ohjeista linkit Susu ja Cara
Taianomainen hetki. Ihmisen muisti on outo värkki, muistot saattavat aktivoitua hyvinkin voimakkaiksi, aivan yhtäkkiä, yllättävissä tilanteissa. Tuntuu, että sitä tapahtuu enenevässä määrin mitä vanhemmaksi tulee. Lähimuisti katoaa, vanhat muistot tulevat pintaan.
VastaaPoistaNäin tapahtuu itsellänikin, mutta onneksi mieleen muistuvat useimmiten mukavat tapahtumat ja asiat, joista on ollut iloa.
PoistaNyttemmin saan jo varoa, ettei liesi jää päälle ja ovi tulee lukkoon jne.
Mieli liikuttelee meitä joksus oudoissakin tilanteissa.
VastaaPoistaMieli on ihmeellinen. Minulle saattaa tulla joskus joku esim. tuoksu muistuttamaan jostain tilanteesta.
PoistaJännittävää miten alitajunta vie muistoihin. Muistot voivat aktivoitua mistä tahansa virikkeestä. Ihana kuva <3
VastaaPoistaJoku on sanonut, että ihminen on täysin alaston ilman muistoja. Voi vain kuvitella, mitä se on, kun kaikki lyö tyhjää. Pelottavaa.
PoistaIhmisen alitajunta havaitsee monia asioita...
VastaaPoistaNäin tapahtuu. Ei osata edes täysin ymmärtää, mitä kaikkea huomaamatta mieleen tallentuu.
PoistaJännää kuinka sitä ohimennen huomioi jotain ja on palattava tarkistamaan alitajunnasta kumpuava asia.
VastaaPoistaTunnistin tutuksi myös sen,kuinka jokin vieraskin maisemankohta saattaa kuljettaa ajatukset toiseen paikkaan,joka muistuttaa samalta.
Hieno krapu ja suloinen kuva pienistä marjastajista.
Meidän näkö- kuulo, hajuaistit nyt ainakin ovat verrattomia näissä asioissa. Ne tallentavat jonnekin aivan huomaamattamme paljon faktaa, jota saattaa tulla esiin mitä yllättävämmin. Porukkaan kuuluu vielä haju- ja makuaistikin, mutta harva tuo esille kuudetta aistia, joka on minusta hyvin kiinnostava.
PoistaOivalta tarina, muistoinen.
VastaaPoistaKiitoksia
PoistaVoi ei...sinne katosi ja vieläkin muistat.
VastaaPoistaMinä muistan tuoksuja. Kun kahvipaahtimon tai omenan puraisun tuoksu tulee nenään menen heti lapsuuteen.
ps. seuraavan kerran kun kommentoit blogissani voitko kirjoittaa blogiosoitteesi uudestaan. Nyt pääte on .fi vaikka pitäisi olla .com ja joudun sen aina korjaamaan, kiitos!
Kyllä, ihan oikeasti pikku aimariilta katosi marjareissulla vasta saatu hopean värinen hiuspanta...iäksi. Joskus aikuisenamin vielä yritin etsiä sitä.
PoistaHieno juttu on ihmisen muisti ja mielikuvat.
p.s. olen pahoillani ja koetan muistaa jatkossa.
Kaunis hetki.
VastaaPoistaTämä tuo mieleeni erään Rosa Liksomin novellin, jossa helsinkiläinen liikenainen yhtäkkiä pysäyttää autonsa kesken ruuhkan muiston iskiessä täysillä ja siirtyy poroerotteluun isän kanssa myös kielen muuttuessa pohjoisen kieleksi.
Itsekin palaan usein näyttelyssä jonkin yhden kuvan luo, jossa tuntuu olevan jotain enemmän kuin muissa. Aina ei selviä, mitä se on.
Tuossa lapsikuvassasi on juuri sellaista, ihan kuin jotain unohtamaani.
Minulle on myös tuttua se, että koen eläneeni jonkun hetken jo aikaisemmin ja tiedän, miten se jatkuu. Myös joku tuoksu joskus ihmetyttää, sillä sellaista ei edes voisi kyseisessä tilanteessa olla.
PoistaMielenkiintoista pohdittavaa.
Tuo lasten kuva tuo mieleeni joka kerta oman mustikkaretkeni, jolloin olin ekaluokalle menossa ja sain kesällä sen hiuspannan, jonka kadotin metsään.
Miten ihana ja oivaltava krapu!
VastaaPoistaJa tuo toinen kuva on todella valloittava 🖤
Kiitos. Kuvan pikkutytöt kyllästyivät kesäjuhlaan ja lähtivät metsään syömään mustikoita. Isompi opasti pienempää.
PoistaIhania muistikuvia !
VastaaPoistaJa lapsenlapsiasikohan mahtavat nämä muistikuvasi ollakkin, ihana kuva tuo lapsista!
Kiitos.
PoistaPikku tytöt eivät ole omia lapsenlapsiani. Katselin vain kerran, miten he nauttivat mennessään marjametsään. Mustikat olivat kypsiä ja he söivät ja nauroivat.
Thank you so much.
VastaaPoistaMemories are important to me and I believe to you too. I enjoy to write about memories and the sooner the better.
"Astun kuvan metsäpolulle, jota jatkan kevääseen ja aina loppukesän mustikkamättäälle saakka, missä näen itseni lapsena mustikkakorin kanssa ja itken."
VastaaPoistaHienosti kuljetat lukijan muistojen polkua pitkin.
Oikein mukavaa, kun sinäkin tulit polulle. Varmasti löysit omat muistosi.
Poista