Olin käynyt vuosien mittaan katsomassa liki jokaisen Syötteen Luontokeskuksessa esitellyn näyttelyn. Ajan oloon kiinnostuin myös omasta valokuvanäyttelystä.
Valokuvaajana en ole osaaja, pikemmin liian isolla innolla asialle syttynyt harrastelija. Vuoden kaksi kypsyttelin näyttelyasiaa, sitten rohkaistuin ja varasin ajan. Tuolloin oli vuosi 2017 ja marraskuu, kun sanottiin, että vuoroni tulisi olemaan v.2020 maaliskuun lopusta 3 kk eteenpäin.
Entä kuinka minun kävikään!
KORONA! Se tuli ja suunniteltu aika siirtyi kesäkuun alkuun ja kesäkuussa Luontokeskus on avoinna vain ke-su. Jos en olisi ennättänyt teettää kuvasuurennoksia, olisin pistänyt pillit pussiin, mutta en voinut tieltä kääntyä.
Niinpä pikku porukalla ripustettiin kuvat näyttelytilan seinille kesäkuun alussa ja kuukauden kuluttua ne siirrettiin Luontokeskuksen auditorioon, eikä se asia tietystikään minua miellyttänyt.
Nyt on kaikki OK. Näyttely on ohi ja kahdeksan kuvaa saanut kodin, mistä olen tietty otettu.
Kaikkiaan 32 kuvaa, luontokuvia kaikki. Kuvakokoja kahta sorttia.
Kuvakooste 1, Mielimaisema, Jääkide, Muuttunut maisema, Uninen metsä, Koivuvanhus, Sininen hiljaisuus
Valokuvia kootessani perusajatus oli, että kaikki kuvat ovat juuri tältä seudulta, missä asun. Voin sanoa, että olen juurtunut tänne. Rakastan talvea, hohtavia hankia, myös kaamoksen ajan taivaanrannan upeita värisävyjä. Entäs kevät ja kesä, niin odotettuja ja hetkessä ohi kiitäviä. Eikä tietenkään minulla ole mitään vastaan syksyn väriloistoa, joka suorastaan hehkuu maassa ja lehtipuiden latvustoissa. Ei joka syksy, mutta sopivasti. Pitää muistaa, ei kait magiaa mahan täydeltä.
Kuvakooste 2, Rannalla, Vihreät kivet, Ylväät tykkypuut, Muistojen silta, Tupasvilla, Kivet
Sanotaan, että runous on sielunruokaa ja lumotun hetken saaminen kuvaksi hivelee sielua. Moniin ottamiini kuviin minulla on vahva tunneside. Suurimmat haasteet koen, miten saada välittymään ohikiitävän kuvaushetken tunnelma kuvaan
Kuvakooste 3, Kulleropelto, Täysikuu, Illan rauha, Halipuu, Aavistus syksystä, Yökaste
Näyttelyn nimi - Luonto lumoaa, maisema hurmaa- tarkoittaa juuri sitä, että luonto on pääosassa. Olen esittelyvihkoon jokaisesta kuvasta runoillut jotain, mitä tunteita kuva on minussa herättänyt. Tuskin kovin moni vierailija jaksoi kuitenkaan tutustua niin paljoon tekstiin, vaikka itselleni se tuntui tärkeältä. Nykyään ollaan niin kiireisiä. Siksi ehkä herkistyin, kun selatessani vieraskirjaa löysin muutamat nimet useampaan kertaan.
Kuvakooste 4; Vanha vakaa, Poro, Autius,Usva-aamu, Uupunut päivä, Ruskavärit
Esim. ylläolevan kuvan (oikealla keskellä) Uupunut päivä viereen olen kirjoittanut.
- Uupunut päivä hamuaa hämärää peitokseen. Vielä viimeiset värit taivaalla, sitten syttyvät tähdet.
Alla vasemalla Usva-aamu, johon teksti.
- Torkkuva tuuli, utuinen ranta ja tyyni vedenkalvo kuulevat hiljaisuuden, ennen kuin se pakenee ja takertuu tuulenkeinuun.
Kuvakooste 5, Pitkospuut, Taivas ja maa, Piennarkoivut ,Ensilumi, Vielä vapaa
Kuvakooste 6, Iltarusko, Keväthurma, Oma latu
Ylhäällä vasemmalla Iltarusko,
- Auringon kaari on päivä päivältä matalampi, sen lämpö hiipumassa. Kaamos alkaa asetella paksua viittaansa ajan harteille. Kesä on vielä lähellä, kuitenkin niin kaukana.
♥
Kuvasuurennokset olin tilannut Suomen Studionetiltä, mattapintaisina muutama musta-valkoinen ja suurin osa värikuvina. Kehystäjä löytyi Oulusta, Taide ja Kehys Anita Jokela.
Päänvaivaa oli miettiä kuville pohjustus ja kehykset. Lasin kanssa vai ilman. Raha ratkaisi, joten kuvat ovat ilman lasia, kapalevylle vedettyjä, sekä alumiinikehystettyjä. Pääasia, että lopputulos oli mielestäni odotetunlainen.
Näissä kollaaseissa värit eivät osu kohdilleen, on liikaa heijastumia, joita eri puolella salia olevat kattolamput saivat aikaan.
On alkanut syyskuu. Millä mielellä sen olette ottaneet vastaan?
