Apostolinkyytiläinen
Ruskaretkeläisillä lipsahtaa riidoiksi. Niin pahasti, että nainen
vaatii auton pysäyttämistä. Kuljettaja suostuu ja Helinä pomppaa tienpenkalle. Niine hyvineen auto jatkaa matkaa.
Helkkari, käsilaukku ja puhelin jäivät!
Entä nyt, Helinä? Omatunto pyrkii peliin, mutta Helinä vaientaa
sen.
Kuluu tunti, toinenkin. Naisen kiukku lauhtuu sitä mukaa,
kun jalat väsyvät ja iltahämärä painaa päälle.
Sitten, pienen matkaa tiestä häämöttää jonkinlainen asunto. Taitaa olla
asumaton röttelö. Väsynyt Helinä menee muitta mutkitta avoimesta ovesta sisälle.
Myöntää toki rehellisesti itselleen, että pelkää vähän. Väsymys on kuitenkin tällä
kertaa pelkoa voimakkaampi tunne ja Helinä rojahtaa sängylle.
-Huomenta, maistuuko Lumikille kahvitilkka? Nauresklee aamulla parrakas Jörrikkä kahvia keittäessään.
Oi, mikä pusukuva!
VastaaPoistaJa miten tunnelmallinen kuva tuosta tönöstä.
Jep, autossa ei kannata riidellä, voi joutua kävelemään pitkänkin matkaa. Oppii, kun kokee :D
Varsinkaan jos itse ei aja, niin paras pistää suu tukkoon, ellei tosiaan halua lähteä käpyttelemään.
PoistaHelinä ei ollut ajatellut asiaa loppuun asti.
Voi kyllä ihanan jörrikän aamukahvitarjoilu sopisi! Lähetä tänne, kysyn mitä oma mies tykkäisi jos tulisi kahvinkeittäjän sijainen...hih!
VastaaPoistaNiin, hurmaava jörrikkä tämä on, mutta ei miehelläsi syytä huoleen. Jörrikkä keittää omalle Lumikilleen aamukahvia.
PoistaOnpa sattuvat kuvat :)
VastaaPoistaHelinällä olikin hempeä herätys <3
Ei olisi heti arvannut tönön olevan asuttu.
Tilanne olisi saattanut olla toisenlainenkin, mutta nyt on kiltti satu ja kaikki sujuu hyvin.
PoistaEhkä juovat yhdessä aamukahvit ja Helinä saa selittää tilanteensa.
Olipa aamuherätys...
VastaaPoistaNiinpä tosiaan oli, mutta satuahan tämä....
PoistaVoi miten ihana jörrikkä ja kuva hänestä 💕 Helinällä kävi tuuri. Hauska krapu.
VastaaPoistaKiitos. Totta, Helinä saa olla onnekas, että hänen kiivas luontonsa ei vienyt häntä ikävyyksiin.
PoistaEi Jörrikkä oikein jöröltä näytä. Tulivatko muutkin kääpiöt Lumikin kanssa aamukahville?
VastaaPoistaNiin, ei kai, paremminkin huumorimieheltä. Kyllä vissiin tulivat, koskapa aamukahvipöytään ilmestyi monta tyyppiä.
PoistaI dont know If i understand the story.A quarrel between some people and one of them had to go out of the car and walk all the way?then he /she gets so tired no more anger and falls a sleep in that very very old cabin(is it haunted? ;) )
VastaaPoistaand there is something about coffee.Coffe is good!
I like your photoes very much today!That old cabine and the man with the wolf or fox hat looks amazing!
Wish you all good and a fresh new week tomorrow!
Anita
Yes, you roughly understood the story.
PoistaThe woman got angry and walked out of the car. Walked for an hour and got tired. Found a cottage she thought was uninhabited. Went inside and fell asleep in bed. The cottage was for a man who had come home. Cooked morning coffee and wished the woman a good morning Snow White.
Here's my bad translation. Thank you for your comment.
No olipas mielenkiintoinen krapu. Vähän kuin aikuisten satu.
VastaaPoistaNo, ainakin satumaisia piirteitä. Kylläkin aikuisillekin sattuu yhtä ja toista. Väliin uskomatontakin.
Poista:) "Hyvää huomenta punahilkka, miltä se maistuisi kahvitilkka? Ah, se on aivan liian kuumaa..." Äitini meille tuota lorua aina väillä lorutteli ja minä toisinaan omille muksuilleni. Mutta olipa kuvituskin jutussa jännä. Heti rupeaa miettimään, millaistahan elämää tuossakin rakennuksessa on ollut ja touhua sen pihapiirissä. Mukavaa viikon alkua sinulle!
VastaaPoistaMukavaa on välillä satuilla ja loruillakin.
PoistaKiitos, viikkoni alkaa kyllä tihkusateisena, ehkä se siitä kaunistuu.
Kyllä minäkin uskon niin, että jokaisella tönöllä on oma historiikkinsa. Tämän menneisyyttä en tunne, mutta pohdin aina kun rakennusta katson.
Hyvin kävi tuittupäälle :)
VastaaPoistaNiin kävi, mutta oppiko edes hoksaamaan, että toisinkin olisi voinut. Nyt olivat kaikki tähdet kohdillaan.
PoistaNyt on kyllä melkoisen kuvaavat kuvat 👍
VastaaPoistaKiitos.
PoistaHyvät kuvat ja mainio tarina. Ei taida Helinällä olla kova hätä kotiin tuon kahvikeittäjän torpasta.
VastaaPoistaKiitos. Enpäs tiiä. Luulen kuitenkin, että Helinä pelästyi aluksi pahanpäiväisesti, vaikka syyttä.
PoistaVoin kuvitella Helinän pippurisen temperamentin. ☺️
VastaaPoistaHauska tapaus. Mainio kuvakin tapahtumasta.
Ehkä hänen tempperamenttinsa menee joskus niin överiksi, että pääsee jäähtymään. Voi todella sattua, että joutuu autokyydistä komennetuksi ulus.
PoistaTarina on tarina ja kiitos- kuvat faktaa.
Itselleni ei,mutta lähipiirissä tapahtunut tämä sama,että liiaksi äitinyt turpamoottori on jätetty tienposkeen kuskin toimesta.😊
VastaaPoistaHelinälle kävi ihan hyvin lopulta,ehkä piristi jörrikänkin päivää.
Hauska krapu!
Jospa minä tässä kohtaa tunnustan, että olen kerran kiukuspäissäni lähtenyt kävelemään kesken pitkää suoraa auotosta. No, jonkun matkaa patikoin, mutta mies tuli vastaan ja poimi tuittupään.
PoistaTämä tarinassa on faktaa vain alku. En minä olisi rohjennut mihinkään autitönöihin nukkumaan mennä.
Helinä oli rohkeampi tai sitteen niin varpaat ja kantapäät rakkoja täynnä ynnä väsynyt.
Tuttu laulu. Olen useinkin jäänyt pohtimaan laulun sanoja, mitä niiden taustalla voisi olla?
VastaaPoistaKuvani tönössä ei ole varmaan asuttu vuosikymmeniin, luulisin. En tunne sen historiaa, mutten mielelläni siellä yöpyisikään, ellei ihan pakko.
Jos tuo kahvinkeittäjä haluaisi olla pelottava, niin kaipa olisi Helinän herättänyt heti tunkeilijan havaittuaan. Menen ja tiedä?
Joo, kerran minäkin jätin kyydin - mutta vain vähäksi aikaa, koska loppumatka olisi ollut liian pitkä, enkä minä kyllä tuommoiseen röttelöön olisi sisälle mennyt. Mutta nuotion siitä olisin voinut tehdä, jos tikut olisi mukaan tulleet. Pusuttelija olisi voinut vahtia tulta minun nukkuessani.
VastaaPoistaHöpsis, ethän sinä kenenkään kotia olis voinut polttaa! Palokunta olis varmaan tullut paikalle melko nopeaan.
PoistaHmmm...jäin miettimään oliko Helinä kotiin eksynyt, oliko parrakas Jörrikkä oma riitakumppani...taisipa olla..:))
VastaaPoistaEi voi tietää, kun tarina päättyy pahimmilleen just tuohon aamukahvikutsuun. Sataan sanaan mahtuu niin vähän. Nytkin jäi selvittämättä, mihin taloon Helinä meni ja kuka on partamies.
PoistaAh, minkä tönön Helinä löysi! Ja kahvitarjoilijankin :D Tarina ei tosiaan kerro oliko kyseessä kuljettaja vai kuka. Mutta ehkä on varmuuden vuoksi parempi olla riitelemättä autossa :D
VastaaPoistaOli kuitenkin kattoa pään pääle, ehkä Helinä tuumi noin. Sen verran tarinakertoo, että kyseessä olivat ruskaretkeläiset, joista se toinen oli auton ajaja. Harvoinpa riidasta hyvää seuraa, varsinkin, jos on tulisieluiset asialla.
PoistaHauska, ja hieman jännittäväkin tarina, mikä jättää monta aukkoa lukijan pohdittavaksi.
VastaaPoistaKiitos. Lukijalle pallo pohdittavaksi, ei sataaan sanaan kovin tarkasti saa asioita kerrottua.
Poista"-Huomenta, maistuuko Lumikille kahvitilkka? Naureskelee aamulla parrakas Jörrikkä kahvia keittäessään." - Hauska lopetus. Ja huojentava. Näin iltamyöhään en olisi halunnut lukea, että partajörrikkä olisi sanonut jotakin muuta ja tullut veitsi ojossa Helinää kohti... Kääk!
VastaaPoistaJörrikkä oli ystävällinen ja kiltti tyyppi. Ehkä vain huvittunut voidessaan yllättää naisen, joka taatusti luuli hänen mörskäänsä asumattomaksi. Ehkä kuuli hyvinkin tarkan tilanneselostuksen kahvipöydässä, mitä on tapahtunut.
PoistaHauska tarina. Kuvan röttelö ei kyllä houkuttele, tosin ei tuo partajörrikkäkään.
VastaaPoistaHelinä omasi aimo annoksen seikkailumieltä, ei epäröinyt sen kummemmin asettua mörskään nukkumaan, tykkäsi vain hyvä kun on kattoa suojaksi. Jörrikän kahvikutsu aamulla oli tosi ylläri. Tyyppi on kilttiä sorttia.
PoistaThank you for your comment.
VastaaPoistaSo I hoped the reader would form the end of the story they wanted.
I think there were as many endings as there were readers!