Tunnen haikeutta sydänalassani, lähes surua keskeltä pihaa kaadetun keloutumassa olevan puun takia. Piha näyttää silmissäni nyt autiolta.
Keskeytän syyslehtien haravoinnin ja istun portaalle katsomaan puun jättämää tyhjää paikkaa.
Kuulema oikein hyvä, että pystyyn kuivanut mänty on vihdoin pois. Auto on näppärämpi kääntää, kun ei tarvitse varoa sitä ja talvisin tyhjä keskipiha helpottaa isosti lumen linkousta.
Minua surettaa silti, ettei puuta enää ole.
Tulihan siitä kaksi siltakannaketta ojan yli. Vastedes ei jonkun tarvitse rämpiä moottorikelkalla ojan pohjaa myöten päästäkseen peltosaran puolelta toiselle.
Ehkä parempi näin, huokaan mielenosoituksellisen äänekkäästi. Ehkä tulevana talvena selviän tosiaan vähemmällä lumen kolaamisella, kun traktorilla linkoaminen käyttää laajemmalta.
Pitkään mänty sai olla väärässä paikassa, vaikka oli kaadettavaksi tuomittu jo varaston rakennusvaiheessa, kymmenen vuotta sitten.
Minua on aina viehättänyt katsella sitä. Seurata sen rapistumistakin vuosien kuluessa. Olen tuntenut kait samaistumista siinä asiassa sen kanssa.
Ensitapaamisen aikoina puu oli komea mänty. Tunnen olevani osasyyllinen sen hitaaseen kuolemaan, koskapa pihatöiden takia juuret joutuivat sorakerroksen alle ja kuihtuminen alkoi silloin.
Nyt puu on nurin maassa, sahattuna pätkiin, oksien sekä kaarnan palaset sinkoutuneena kaatumisen rytäkässä pitkin pihaa.
Istun yhä vain lehtiharava poikittain polvien päällä, vaikka työ on pahasti kesken. Lopulta
hymähdän hiljaisen hetken synnyttämille ajatuksilleni ja arkinen pihapuuha saa luvan jatkua.
kelo on komea katsella. Olen tuossa lähimetsässä seurannut yhtä keloa jo vuoisa, Nyt viimeisessä myrskyssö menetti oksiaan ja kohta ei ole jäljellä kun kuiva tunko Näinkl
VastaaPoistaö siräitsekin kuivuu vähitellen poios. Se joskus tulee mieleen kun tuota keloa katselen.
Oikein sopivaa lokakuuta sinulle.
Minua kiinnostavat kelot kovasti, enkä millään olisi halunnut luopua tästäkään. Tosin kelopuita jää vielä pihan reunamille kaksi. Linnut niissä viihtyvät ja minun katseeni.
PoistaKiitos, kivaa syksyn etenemistä myös itsellesi.
Ymmärrän haikeutesi. Kelopuu on kaunis, mutta jos juuressa on lahoa niin vaarallinenhan se on. Poikani mökillä Sallassa oli kaunis kelottunut kuusi. Satuin olemaan paikalla kun se tuulella rojahti maahan. Onneksi ei tullut mökin päälle mutta läheltä piti.
VastaaPoistaTämä meidän kelopuu oli jo läpeensä kuollut. Ehkä tosiaan jo seuraava myrsky olisi kaatanut sen.
PoistaKyllä niihin kiintyy. Meilläkin on pihassa puita, ihan elossaolevia, jotka tekee pihan pieneksi, ja joiden kaatamista on kauan puhuttu. Mutta kun ei niitä toisaalta haluaisi kaataa, silmänilona ovat.
VastaaPoistaKyllä vaan oman pihan pihan puut ovat kuin ystäviä. Silmänilonakin, kuten kirjoitat.
PoistaSilmä ja mieli kiintyy puihinkin, kaikella on kuitenkin aikansa. Tulipas kliseinen lause :) Toivottavasti kääntyy hyvän mielen haikeudeksi.
VastaaPoistaNäin on. Uskon, että melko kauan kaipaan tätä kaadettua puuta. Ehkä moni pihan lintusistakin ihmettelee sen puuttumista.
PoistaAikansa kutakin.
Ymmärrän hyvin tunteesi. Omakotitalossamme asuessamme jouduimme kaatamaan vanhan ison koivun, joka uhkasi kaatua talon päälle....olin tosi surullinen, vaikka ymmärsin kaadon tarpeellisuuden hyvin.
VastaaPoistaFaktaa on, ettei mikään elä ikuisesti. Tosin hyvin keloutunut puu voi elää huomattavasti ihmistä pidempään.
PoistaJoskus paljon aikaa sitten murehdin lapsuuskodin pihapiiristä kaadettuja kahta ikipuuta, koivuvanhusta ja kuusta. Ne olivat iso uhka jo kaatuessaan rakennuksille. Pitkään niitä oli ikävä.
Ei ihme, että tunnet apeutta. Minä varmaan itkisin silmät päästäni, mikäli jokin minulle rakas puu kaadettaisiin.
VastaaPoistaMutta ehkä talvella apeus muuttuu muuksi, toivotaan.
Itkua taisin minäkin silmissäni hieroa karsiessani katkenneita oksia polttopuuksi.
PoistaPidän pihan puita ystävinä, samoin kuin halipuitani, joita minulla on talvihalipuu ja kesähalipuu. Myös tärkeissä maisemissa pari puukaverusta, joiden voitia seuraan ja kuvaankin tiheään.
Toivon tuota minäkin, että varmaan vasta talvella huomaan tilanteen eri tavalla.
It can be sad with changes especially with a tree one has loved.They can speak you know,someone told me long ago.It is always nice to hug a tree So I understand your feelings But old times must capitulate to the new. The tree was old and sights now ,happy for its rest. The birds and insects find new places to sit and live. You will enjoy a new and easier everyday life .Good storie and picture.Specially enjoyed the fallen tree in the car window
VastaaPoistaThanks. This story is true.This yard tree was loved by the pine cone, tits, squirrel and me.
PoistaI think in winter the miss of the tree has already been forgotten and I like it when the snow work goes better.
Pitkälle puuystävyydelle on haikeaa sanoa hyvästit. Meidän lähellä on yksi komea kelopuu, oksien muodosta päättelen, että ei ole mänty. Pitäisi joskus pysäyttää auto ja ottaa kuva. Itse olen istuttanut vuosia sitten pari vaahteraa tontille ja ne ovat kasvaneet isoiksi jo. Arvaa tuleeko haravoitavaa?
VastaaPoistaTässä kävi juuri näin. Puu on saanut olla paikallaan minun jääräpäisyyteni takia 17 vuotta. Vähintään joka talvi se on uhattu kaataa.
PoistaOta kuva omasta komeasta kelopuustasi. Minä arvelen ottaneei ehkäpä satoja kelojen kuvia, kuitenkin tämän puun kaatokuvaamisen jätin tietoisesti väliin.
Kyllä minäkin tiedän vaahteranlehtien paljouden oikein hyvin. Ovat huonoa kompostoitavaakin. Joskus itse ajoin leikkurilla ne silpuksi.
Keloissa näkyy luonnon kauneus. Jos mahdollista, kelo saa pysyä paikoillaan, mtta nyt oli otettava järki käteen. Kuten teillä, pakon edessä joustettava.
VastaaPoistaKyllä tämä tästä, mutta puun paikka saa nyt pysytellä aivan vapaana. En usko, että minun annetaan mitään siihen laitella.
Eikö ole jännää, miten puihin voi kiintyä. Lapsuuskotini pihasta kaadettiin iso koivu äidin kuoleman jälkeen. Koivu oli ollut talon edessä "aina" ja sen juurelle äiti huolella istutti orvokit. Koivu oli turvallisuusriski ja se kaadettiin viime hetkellä. Jos se olisi rysähtänyt talon päälle, olisi tullut pahaa jälkeä. Mutta silti maisema ja pihan olemus muuttui ratkaisevasti. Enpä ihmettele, että tunnet surua männyn takia. Vaatii aikaa, että silmä ja mieli tottuvat asiaan.
VastaaPoistaLempeää lokakuun viikkoa Sinulle! <3
Näköjään niin monenlaiseen voi kiintyä.
PoistaHieman samanlainen muisto minullakin on lapsuuskodin portinpielipuista. Kaatuessaan myrkyssä olivat voineet rutata vanhaa taloakin rumasti. Kaataa puut piti.
Ihminen kuitenkin sopeutuu, eikä puista murehtiminen ole maailmaa järisyttävä asia.
Kiitos samoin sinulle mainiota lokakuuta.
Minä myös olen joutunut luopumaan vanhoista pihakoivuista, n. 200-vuotiaista, kun ne näyttivät kaatumisen oireita, vaikka vielä vihersivät. Yksi ehti kaatuakin. Ihan kuin se olisi "valinnut" ainoan paikan, jossa ei tehnyt isoa vahinkoa. (Tai ehkä se valitsi tuulen, jolloin päätti antaa periksi.) Sitten piti kaataa aikanaan rakkaudella, mutta liian lähelle taloa, istutettu tammi. Joka kerta tuntui kuin olisi joutunut luopumaan perheenjäsenestään.
VastaaPoistaLuopuminen jostain rakkaasta pihapuusta on meistä monelle tuttu ja kipeä asia. Mitenkä niistä voisi luopua, kun on vuosikaudet, ehkä kymmenet niitä tottunut katselemaan ja kenties ohimennen hipaisemaan ja halimaankin. Surua niiden kaato aiheuttaa. Silmä sairastaa pitkään niin sanotusti puun tyhjää paikkaa.
PoistaThank you.
VastaaPoistaYou mean the beginning promises more, what the rest can't answer?
I read my text again, and I agree with you. Maybe, but at the time of writing I thought so.
Kyllä puihinkijn voi kiintyä, ne ovat rakkaita, kun ne ovat siinä lähellä sua kasvaneet, tiedän tunteen kyllä.
VastaaPoistaNe ovat eläviä ja joskus tuntuu, että puut kuuntelevat ja ovat läsnä.
Olen itsekkin joutunut luopumaan rakkaista puista, mutta jos niitä on tontilla liikaa, ne on kaadettava.
Nyt me muutetaan tästä rivarista toiseen rivariin, saapas nähdä, ehtiikö siellä rakkaita puita meille tulemaan. Ikävä tulee omppupuuta ja luumupuuta...