Hullun höpsö huhtikuu

 Huominen vielä huhtikuuta, sitten Vappu 

ja samalla hullun höpsö kuukausi on vaihtunut toukokuuksi. Hyvällä syyllä voi sanoa Koillismaan  huhtikuusta - hullun höpsö, mutta positiivisessa mielessä.

Aamukahvia hörppiessä ikkunan takana oli meneillään vanhan lumen surma. Oikein todella.

Hetken sitä jatkui.  Sen verran, että piha sai häikäisevän valkoisen kattauksen. Sitten taivas vaihtoi värinsä harmaasta siniseen ja hangelle alkoi piirtyä pitkiä kuvioita. 

Sää on ollut mitä melkoisin!  Sopivasti aurinkoisia päiviä sekoittamassa pilvisten tuomaa  - mitä tänään tekisi - tunnelmaa. Tykkään, vaikka pidän huhtikuuta höpsönä, sillä on hurmansa. Se on ailahtelevainen, kuin kuuluisimmat diivat ikään. Sen  mielenmuutoksien perässä ei pysy, ei kai tarvitsekaan.

Aurinko on kutakuinkin pitänyt pintansa ja noin puolet huhtikuun päivistä ollut täysin tai ainakin puolittain aurinkoisia. Silti lunta piisaa, Yöpakkaset torpedoivat päivien lämpimyyden.

Alkukuusta lapion pyykinkuivaustelineelle polun. Kevättalven yksi hienoimmista tuoksuista on ulkona kuivaneen pyykin tuoksu. Polun olen saanut tietenkin lapioida monesti ja vieläkin lakanoiden helmat ulottuvat sipaisemaan lunta. Kolmessa viikossa ei ole paljoakaan tapahtunut.

Minä olen repinyt huhtikuun hangista ilon irti! (Myös harmin, sillä häntäluu on  hiivatin kipeä edelleen.) Kymmenenä aamuna olen viitseliäänä noussut hiihtelemään aamuhangille. Muutaman kerran ollut hangenkanto todella timanttista ja suksen luisto meikämummolle jo liikaa. Kerran piti ottaa sukset kainaloon ja kävellä mäki alas.

Joki vapautui melko nopeasti jäistään, mutta lammet ovat vielä jääkannen alla, eikä yhtään huvita edes oikaista jään yli, saati käydä pilkillä.

Yksi koskikara on näkynyt usean kerran. Joutsenpari on niin ikään tullut omille vesilleen. Oma menovauhtini pysyy maltillisena, ehkä eniten syystä, etten jaksa rivakammin. Toisaalta myös kevättalvi tarjoaa niin paljon silmille ja korville, että turha olisikin kiirehtiä. Eikä raikkaita metsän ja jokivarren tuoksujakaan kannattaisi missata.

Ahava antaa naamalle väriä, vaikken auringonpalvoja olekaan. Kevyt tuuli ja auringonporotus jo ennen keskipäivää tuntuu jopa kuumalle. Silloin jo kiireen vilkkaa on käännettävä sukset kotiinpäin, ettei kokisi yllätystä hangen alkaessa upottaa.

Vappua juhlistetaan kaupan simalla pihapatiolla kuunnellen peippojen ja tinttien kevätkonsertointia. Patiota ympäröi vielä osin lumivallit. Talvitamineita en tietenkään ole vaihtanut keväisempiin ja patiotuoleille pyllyn alle porontaljat. Keinuttelemaan ei vielä pääse.

                   Höpön hauskaa vappua blogivierailijani!  Kohotetaan malja vapulle.