Hellehattu

 

Amaalia halusi hellehatun. 

Hämmästyin, sillä olin tottunut näkemään naisen aina lippispäisenä. Kaksi lippistä vuoroon käytössä, toinen valkoinen ja toinen farkkutyylinen. Molemmat kyllä sopivat hänen tyyliinsä.

Hellehattua ei löytynyt lähiseudun kaupoista, eikä kippareilta. Muutamana iltana selattiin yhdessä Temunkin sivustoja. Hattuja sieltä löytyi, mutta ei sellaista, joka olisi miellyttänyt Amaaliaa.

Kuitenkaan ajatus hellehatusta ei jättänyt rauhaan. 

Amaalia ryhtyi etsimään netistä käsityömallia haluamalleen leveälieriselle hellehatulle, sillä hän uskoi vuorenvarmasti osaavansa tehdä sellaisen itse, jos vain löytyisi ohjeet. 

Periksi antamaton Amaalia selasi seuraavaksi kirjastossa tuntitolkulla käsityölehtiä, kunnes hatun virkkausmalli löytyi!

Perin tyytyväisenä nainen kiirehti hattulankojen, tulostetun virkkausohjeen ja rautakaupasta ostetun sopivan paksuisen pianolankarullan kanssa kotiin. Harmitti, että pianolankaa tarvitsi lieriin vain reilun metrin verran ja piti ostaa koko rulla.

Pitkän virkkaustauon jälkeen silmukoiden teko oli aluksi liki mahdotonta, mutta kun oikein paljon haluaa, sitä yrittää ja harjoittelee myös sen eteen. 

Hatusta tuli kaunis.

On ihanaa nähdä Amaalia hellehatussaan ja kesämekossaan siemailemassa jääkylmää mustikkamehua patiollaan. Hän on tyttömäinen uudessa kesätyylissään ja vinkkaa minulle silmää ja supattaa menevänsä tulevana lauantaina Hampukseen tanssimaan!!

Jään sanattomaksi, mitä ihmettä hellehattu on saanut aikaan!