Marraskuulle heipat

Marraskuu lopuillaan

 Pian on vuoro sanoa marraskuulle heipat.

Marraskuulle, joka monen mielestä on kuukausien joukossa ikävin.  Joku taas tykkää.

Säiltään kulunut kuukausi on ollut paljolti sekä että. On tullut vettä ja lunta. Ollut lämmintä, kuin myös kipakoita pakkasia, kuutamoöitä tähtineen ja tietysti revontulia.

Enää ei ole kärrykeli, vaan maisema on kauniin talvinen. Vanha uskomus sanoo, ettei marraslumi maassa pysy.  Tokko kuitenkaan kannattaa harmitella käykö niin vai ei.

 Pakkaskelissä siis siirrytään joulukuulle. Pohjoisen keskitalvi on sinihämärän aikaa aamua iltaa. Auringon nousut ja -laskut ovat selkeinä päivinä väriloistoa hurmaavimmillaan, kuin kaamostaivas lämmittelisi tulessa.

Kuitenkin lohdullista. että aikanaan hangen alta nousee uusi kevät.

  ♥

Krapu 48, sanat; vuoro, taas, harmitella. Lisää krapujutuista löytyy SusuPetalin blogista

 

Mestarirakentaja

 

Mestarirakentaja

 Majava on timpurina mestari. Tarvitsemansa rakennustarpeet se kaataa vesistön läheltä ja uittaa työmaalle. Työkaluina on vain talttamaiset hampaat, jotka alati uutta luuta kasvaessaan eivät ehdi kulua tylsiksi.

Majavan pato on suunnitelmallisuuden tulos. Kun vedenpinta on sopivalla korkeudella, virtauksen yläjuoksu leviää altaaksi, jonne on hyvä rakentaa risukasapesä.  Timpurin päässä olevien rakennuspiirustusten mukaan pesästä tulee monihuoneinen lukaali, jonka suuaukon tulee turvallisuussyistä olla veden alla. Rakennusaikataulun mukaisesti pesä valmistuu ajoissa. 

Majavallekin kodinrakennus on vaativa ja rankka urakka, mikäli sattuu harmittavia vastoinkäymisiä, kuten maanomistaja on saattanut kiukuspäissään muutaman kerran purkaa rakennelmat. 

Se teettää lisää työtä, mutta ei majava hevin luovuta isonkaan ylivoiman edessä.

 Krapu on sadansanatarina ja viikon 47 krapusanat; vaativa, tylsä, rankka.

Lisää krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.

Haaveita pitää olla

 

Haaveita pitää olla

 Amaalia nojaa ajatuksissaan hevosaitaan ja havahtuu vasta hevosen omistajan ääneen. 

- Käske se luokse! Se tottelee.

Amaalia maiskauttaa suutaan ja avaa portin. Hevonen tulee aivan viereen ja nostaa turpansa kutsujan olalle. Miten pehmeä sen turpa onkaan poskea vasten ja suuret silmät, jotka katsovat pitkien vaaleiden ripsien takaa uteliaina.

Nainen iloitsee mahdollisuudesta toimia hevoshoitajana muutaman päivän. Oikeastaan hän haluaisi hevosen itselleenkin. mutta puuttuu vain hevostalli. Entä, mitä sanoisi mies, jos vaimo palaisi kotiin hevosen kanssa?

 Amaalia satuloi hevosen ja nousee ratsaille. Pyytää sitten ratsunsa rauhalliselle raville.  Vanhalla peltotiellä on ihanaa laukatakin.

Uudesta kokemastaan innostuneena Amaalia ilmoittautuu tulevan talven issikkavaellukselle.

♥ ♥

Krapu 45, sanat; rauhallinen, ripset, käskeä.

Lisää juttua krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa 

Mielijohteesta metsään

 

Lumihöntyä on ilmassa.  Pilvet kulkevat matalla raapien vaarojen rinteitä. Marraskuu on aloittamassa talventekoa.

Kello on vasta hieman yli kaksi ip:llä, mutta hämärtää, Harmaa taivas on saamassa sinisävyä piristykseksi ja pakkanen kiristyy. Tällaiset iltapäivät ovat mieluisia.

Ajattelen, kuten Muumilaakson Mymmeli  - Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa.

Niinpä seuraan päivän päättymistä iltapimeään.

Muutama päivä sitten halusin metsään.

Kävely kansallispuiston isojen kuusten alla toi mieleen menneen syksyn.  Lokakuun ensilumi oli sulanut ja metsä tuoksui pihkalle ja vihreälle. Hiiren hiljaista ei ollut, sillä lähellä raakkui korppi. Yritin keskustella sen kanssa. Ehkei minun raakkumiseni ollut samaa kieltä korpin kanssa, mutta korppi vastasi aina. Todettiin, että oli hyvä syksy ja ollaankin jo marraskuussa.

Korpin hiljennyttyä sain oudon tunteen, etten ole yksin.  Vilkuilin ympäristöä ja vilaukselta näin jotain? Ehkä reilun viikon takaisen Halloween haamun, joka unohti lähteä sinne, mistä oli tullut ja ilmeisesti on  eksynyt. Pitäisiköhän jeesata?

Siirryin kuitenkin kuusikosta aukeammilla alueille, ettei ainakaan toistamiseen yllätettäisi. Porot siellä lounastavat kaikessa rauhassa. Viihtyivät ilmiselvästi vielä omillaan, tietäen kohta siirtyvänsä eteen tuotavien sapuskoiden ääreen.

Hups vaan, ja ajatuksissani harhaudun porojen polulle. Se katoaa pian ja pohdin rohkenenko oikaista vai palaanko poroaukiolle. On huonot kokemukset oikaisemisista. Helposti käy, että matka vain pidentyy.

Palaan metsäautotielle. Hetkessä on maa saanut hentoakin hennomman lumen, joka alkaa sulaa saman tien.

 

Jo etäälle kuulen veden lirinää. Ylärinteen puolelta pikku hetteestä valuu vettä tieojaan. Mukavaa, että olen valinnut retkelleni kumisaappaat. Voin saapastella ojassa.  Ajattelen toistamiseen Muumilaakson marraskuuta ja Mymmeliä, joka tumaa.

" Minulla on varpaan nipukoita myöten hyvä olla."

Niin minullakin.

 

Kaksoset

Kaksoset

Kaksoset ovat lapsina aina yhdessä.

Leikit sujuvat siinä, missä pikku kolttosetkin, eikä koulussa opettaja ole koskaan varma, kumpi pojista on kumpi. Yleensä menee vikaan, siitä pitävät veljekset huolen. Yhdennäköisyys on heidän salainen aseensa. Ei auta sekään, vaikka äiti pukee koululaisensa erilaisiin vaatteisiin.

 Myöhemmin veljekset ajautuvat erilleen. Toinen öljylautoille ja toinen ajamaan öljyrekkaa. Itsenäinen elämä muuttuu vuosien mittaan yhä vauhdikkaammaksi ja vaarallisemmaksi. Molemmat alkoholisoituvat. Mene työ, menee koti ja perhe.

Örvellyselämä jatkuu vuosia, kunnes toinen sairastuu vakavasti. Se tieto pysäyttää kaksoisveljen ja hän raitistuu voidakseen luovuttaa sairastuneelle toisen munuaisensa.

Munuaisensiirtoon ei ehditä. Kuolema ehtii ennemmin. Siihen suruun loppuu hauras raittiuskin.

 

♥

 Krapu 45, sanat; vaarallinen, salainen, veljekset.

Krapu on sadansanantarina, otsikko mukaan laskettuna. Annettuja sanoja on mahdollista taivuttaa. Lisää krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.