Löylyt harakoille

 

Löylyt harakoille

Olin kutsunut ystävän vieraisille.

Meillä oli tarkoitus viettää kahdestaan perinteistä vuositapaamistamme. Istua pihassa, tehdä yhdessä grilliherkkuja ja nauttia olostamme.

Lämmitin saunaa ja kannoin vedetkin valmiiksi.

Keskustellessa unohtuu puiden lisääminen saunanuuniin. Sauna jäähtyy ja saunomatta jää. Vasta aamupuolella maltetaan mennä nukkumaankin.

Uusi päivä on puolessa, kun unikeot heräävät. 

Aloitan saunan lämmityksen uudelleen. Kuitenkin ennen saunomista hoksataan lähteä uimaan. Nopeasti uimapuvut päälle ja vuorotellen yhdellä fillarilla poljetaan kilometrin matka järvelle.

Perillä polkupyörä jää karja-aidan taakse lehmien ihmeteltäväksi, kun jatketaan juostaan kalliolle ja syöksytään järveen. Saatiin melkoiset pärskeet kalojen kauhuksi.

Sauna tuli lämmitettyä taas harakoilla, mutta lämminvesi riitti uimareissun jälkeen molemmille.

 ♥

Krapu 39, vuorossa kuvahaaste. Ohjeena katsoa ylläolevaa kuvaa ja kirjoittaa siitä krapu.

Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

Kuiskii korpi, havisee haapa

 Loikin mätästuppaalta toiselle märän polun yli.  Valitsin tarkoituksella vanhan polun, joka kuitenkin näkyy maastossa hyvin. Ei hätää, en ole poronpolulla, en eksy.

Metsäautotieltä on muutama sata metriä sorastettua, sitten polku jatkuu kansallispuistossa suurten ja vanhojen puiden maailmaan. Ruska näyttää vaatimattomammalta siellä, mihin auringon valo ei liiaksi pääse.

Kävelen lähes punaisella matolla ja tuntuu oikein juhlavalta.  

Polku on urautunut syvälle lukemattomien jalkaparien alla, mutta yhä vain ikivanhat merkkipilkat näkyvät suurina arpina molemmin puoli vanhojen puiden kyljissä. 

Matkan edetessä maisema muuttuu. Kansallispuiston annetaan olla luonnontilassa.  Isot hakkukoneet eivät sinne mene.  Suorastaan hartaudella katson naavan harmaannuttamaa kuusikkoa. Osa puista on pystyyn kuolleita, osa rojahtanut pitkin pituuttaan maahan sammaloitumaan.

 

Korpi kuiskii ja haavat havisevat. Yöllinen pakkanen ja keskipäivän tuulenvire yhteistyössä saavat aikaan lehtisateen. Silloin ilmassa kieppuu monenkirjavia lehtiä. Lähinnä haavan lehtiä. Koivuja kasvaa harvakseltaan ja nekin vähät jo elämänsä syksyyn ehtineitä.

Vanha opaste sammaloituu hiljalleen. Jonkun vuoden siitä vielä erottaa kirjaimet, ennen kuin  sammal on syönyt ne kaikki. 

Lomaoja virtaa syvemmälle korpeen ennen uupumistaan. Kuljettuani pienen matkaa eteenpäin ojan lirinä sulautuu erämaan hiljaiseen huminaan, 

On mukavaa istua laavulla ja tuijotella liekkejä. Kaivan repusta termarin. Muutama tunti sitten keitetty kahvi höyryää kuksaan kaataessani.

Kahvitellessa ja tulta katsellessa ei ajan kulumista huomaa. Havahdun vasta, kun nuotio savuaa ja silmiä kirveltää. 

Paluumatkan maisemat näkee toisin silmin. 

Syysmuisto

 

Syysmuisto

Olin aloittanut opiskelun syksyllä.

Siksi kai tähän aikaan muistan yhden mieleenpainuvimman hetken ensimmäiseltä harjoitteluajaltani.

 Kesä oli silloinkin jo vaihtanut värinsä ja ikkunan takana tuuli kieputteli vinhasti värikkäitä syyslehtiä. Yllätyin, kun autistinen vanha nainen tarttuu käteeni. Tavallisesti hän ärisi kaikille. Nyt hän taluttaa minut viereensä seurusteluhuoneen sohvalle ja rupeaa ääneti käärimään sanomalehtisätkiä. Ojentaa toisen minulle. Tupakkaa sätkissä ei ole, eikä hän saa tultakaan.

Hiljaisuuden jälkeen tyhjä ilme katseessaan nainen alkaa hyräillä ”Vanhan vaahteran laulua”. Kyyneleet alkavat valua valtoimenaan kasvojen uurteilla. Laulun loputtua hän tarttuu käteeni vieden sen poskelleen.

Hänen surunsa oli niin koskettavaa, että jokin syksyssä tuo hänet mieleeni yhä.

 ♥

Krapu 38/22, sanat: ärinä, sohva, vaihtaa

Krapuilua emännöi SusuPetal ja lisää asiasta löytyykin hänen blogistaan.

 

Kylmä kylpy

 

 Kylmä kylpy

 Olin lumikenkäretkelläni siirtymässä tammukkaojan toisella puolen, kun vanhan sillan tukikaide irtosi. En ehtinyt reagoida tilanteeseen tarpeeksi nopeasti, vaan pyllähdin ojaan.

 Kylpy oli kylmä. Haukoin henkeäni jäähileiden seassa. 

Ensimmäinen ajatus oli saada lumikengät jaloistani ja viskatuksi penkalle. Ehjäksi jääneelle siltapuulle oli kipuaminen vettä valuvissa vaatteissa tuskainen juttu. En tohtinut nousta pystyyn ollenkaan, vaan etenin maalle konttaamalla.

 Saappaista ja villapaidasta valui vettä koko ajan, enkä edes yrittänyt pikku pakkasessa ruveta riisumaan ja kiertämään vaatteita kuivemmiksi. Oikeastaan iholla ei enää tuntunutkaan niin kylmältä, silti kiirehdin liikkeelle.

 Lähes jääpuikkona ehdin ajoissa kotiin sulattelemaan itseäni. Totesin, ettei tammukan talvimaailma ole ollenkaan minun mieleeni.

 ♥

Krapu 37. vihjeenä tähän krapukirjoitukseen on annettu alla oleva kuva. Lisää tietoa krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.

Jäitä hattuun

 

Jäitä hattuun

 -Hemmetin tangoaskeleet!

Amaalia noituu, kun kupsahtaa persuksilleen polulla. Oli liian innokas kokeilemaan tanssikurssilla oppimaansa.

Pyllähdys sattuu hänen ottaessaan hidasta askelta taaksepäin. Kengänkanta napsahtaa männynjuuriin ja lento oli nopea.

 Amaalia tunnustelee jäseniään. Jokseenkin kunnossa, mutta toiseen nilkkaan sattuu. Harmittaa, sillä nopeasti turpoavan nilkan kanssa ei huomenna tanssitunnille mennä.

Amaalian täytyy kuitenkin todeta, ettei kuperkeikka oikeastaan vahinko ollut. Pikemminkin polulla koikkelehtijalle odotettavissa, niin tavattoman tapaturma-altis hän on.

 Amaalia linkkaa tuskanhiki otsalla kotiin, mutta ei siinä vielä kaikki. Taas kerran ulko-oven avain on hukassa, ehkä pudonnut kaatuessa.

Ikkunasta kurkistaen se onneksi näkyy olevan keittiön pöydällä.

Nyt jäitä hattuun ja nilkan ympärille!

♥

krapu 36/22, sanat, pöytä, turvoksissa, vahinko

Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

Luonnon värikoodit

 

Luonnon värikoodit

 Sydänalaa puristaa kumma haikeus. 

Halla vei edellisyönä perunanvarret ja pihakoivu pudottaa keltaiseksi muuttuneita lehtiään.

 Eilen oli vielä kesä. Oli lämmintä, kun poimin lähivaaran hakkuaukealla mustikoita. Taukoa pitäessä ahmin levollista maisemaa, johon alkava syksy oli sivellyt runsaasti hehkua.

Ihmeellisen rikas on luonnon värikoodi, joka ruskan ollessa parhaimmillaan, on säväyttävä kokemus. Runsassateisina syksyinä luontoäiti ei sanottavammin vaivaudu avaamaan palettiaan. Tai raottaa vain nuukasti.

 Istun värikylläiseen varvikkoon ja kaivan repustani termospullon ja eväsleivät.

Kahvitellessani hikiselle olkapäälleni lehahtaa suruvaippa. Ei se hetkeä pidempään siinä viihdy, kun jo liitelee kanervikossa.

 Siis totta, kun eväät loppuu, paras ottaa suunta kotiin, eikä marja-astiani laitojaan itke.

♥

 Krapu 35/22, sanat; koodi, olkapää, puristaa.

Lissää krapuilusta SusuPetalin blogissa.