Luonnon värikoodit
Sydänalaa puristaa kumma haikeus.
Halla vei edellisyönä perunanvarret ja pihakoivu pudottaa keltaiseksi
muuttuneita lehtiään.
Eilen oli vielä kesä. Oli lämmintä, kun poimin lähivaaran
hakkuaukealla mustikoita. Taukoa pitäessä ahmin levollista maisemaa, johon
alkava syksy oli sivellyt runsaasti hehkua.
Ihmeellisen rikas on luonnon värikoodi, joka ruskan ollessa
parhaimmillaan, on säväyttävä kokemus. Runsassateisina syksyinä luontoäiti ei sanottavammin
vaivaudu avaamaan palettiaan. Tai raottaa vain nuukasti.
Istun värikylläiseen varvikkoon ja kaivan repustani termospullon
ja eväsleivät.
Kahvitellessani hikiselle olkapäälleni lehahtaa suruvaippa.
Ei se hetkeä pidempään siinä viihdy, kun jo liitelee kanervikossa.
Siis totta, kun eväät loppuu, paras ottaa suunta kotiin, eikä marja-astiani
laitojaan itke.
♥
Krapu 35/22, sanat; koodi, olkapää, puristaa.
Lissää krapuilusta SusuPetalin blogissa.
.jpg)
.JPG)
