Moni kakku päältä kaunis...

 

Nousevan auringon kajo työntyy huoneeseen. Se sujahtaa saranoiltaan valahtaneen oven raosta ja jää läikäksi lattialaudoille. 

Hämärä pitää otteensa tomun ja hämähäkinseittien peittämän ikkunan avulla.

Päivällä tupakynnyksen yli evästauolle tulleen silmät jäävät ulos.  Vasta silmien sopeutuessa hämäryyteen selviää tupapahasen rappiotila.

Pöydän tahmea pinta hipoo sotkuissaan epätodellista. Enempää siihen ei mahtuisi.  

Ikkunalauta puolestaan on täynnä kuolleita ampiaisten ja kärpästen kuoria. Luultavasti hämähäkeillä on ollut ruhtinaalliset bakkanaalit herkutellessaan.

Taukoa pitämään tullut kääntyy pois. Ei levitä eväitään pöydälle. Ei heittäydy laverille selälleen lepuuttamaan jalkojaan.

Miettii mennessään - Montako hämähäkkiä olisin voinut nielaista yöllä nukkuessani?

Totuus tälläkin kertaa.

...silkkoa sisältä.

**

Krapu 9/24, vihjeenä lause, jolla tarinan tulee alkaa - Nousevan auringon kajo työntyy huoneeseen. 

 Lisää tietoa krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.

Hukkakauratienesti

 Jos alakoululaisena halusin omaa rahaa, se oli ansaittava.

Mitään tasku - tai viikkorahoja ei maksettu.

Kesällä tienaaminen oli helppoa. Ei miljonääriksi asti, mutta syksyllä saattoi muovirasiassa olla elokuvalipun, ehkä kahdenkin verran kolikoita.

Isä opetti tunnistamaan hukkakauran, joka muukalaisena oli poistettava pelloilta.

Vertailussa oikean kauran kanssa vieraslaji on pidempi, isompi ja väljempi kukinnoltaan.  Molemmilla muodostuvat kukintojen päihin aikanaan jyvät. Niissäkin on eroa. Hukkakauralla on tumma vihne.

Silloin urakkani oli kitkeä lainsuojattomat kaurapelloilta, isän muilta pelloilta.

Muistan, miten kuumeisesti etsin kesän viimeisiä hukkakaurayksilöitä ja ynnäsin tienestejäni.

Ehdottomasti muukalaisten etsiminen ja kitkeminen oli mieluisin kesätyöni.  Oli mukavaa kävellä ristiin rastiin kaurapeltoa bongaamassa mokomia.

***

 Krapu 8/24 sanat: kuume, muovirasia, muukalainen

Lisää Krapujen kirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.

Kirjoneuleeseen vanhaa roosaa

 Seison harmistuneena lähes tyhjän lankahyllyn edessä.

Hyllyn reunassa on alekyltti ja jokunen kerä harmaata sukkalankaa, mutta ei valitsemiani kirjoneuleen värejä.

Myyjä kertoo syyn lankakatoon.

Syksyllä alkanut lankasesonki on kuulemma ohi ja sydäntalvella villalankojen menekki on niin olematonta, ettei kannata pitää varastossa.

Olisi pitänyt tietää, ettei helmenharmaata, vaaleaa petrolia, taivaansinistä, poltettua oranssia ja vanhaa roosaa koskaan ole ollutkaan näissä hyllyissä. Silti rohkenin toivoa, kun olin löytänyt mieleiseni villapuseron mallin pehmein ja lämpimin värisävyin.

Myöhemmin selaan nettilankakauppojen väripaletteja. Lopulta päädyn tekemään tilausta. Kuitenkin kassalla selviää, että helmenharmaata ja poltettua oranssia 0 kpl varastossa.

Huokaan syvään ja siirryn kutomaan sukkaa.

 

Krapu 7/24 uusi juttu. Ei kolmea sanaa, ei katsottavia kuvia, ei annettua alkulausetta vaan aihe. VÄRIPALETTI on viikon 7 aihe eli siitä sitten kirjoittamaan mitä tahansa annettu aihe teissä inspiroikaan. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa

H kuten helmikuu

KristiinaK:n haaste kolme kuvaa kuukaudessa.

Kuvat voivat esittää mitä vain, kunhan kuvan aihe alkaa meneillään olevan kuukauden ensimmäisellä kirjaimella, siis helmikuun H:lla, maaliskuun M:llä jne...

Postauksensa voi linkittää Kristiina K blogiin.

 H kuten helmikuu 

1) Huopatossut

Innostuin pitkästä aikaa kutomaan ja huovuttamaan huopatossuja. Mukavasti ne lämmittävät varpaita ja saattaa. Tuvan lattia tuntuu viileältä näillä -36 asteen pakkasilla, vaikka sisällä onkin noin 20 astetta lämmintä.

2) Hirret

Aurinko yhdessä ahavan kanssa paaahtaa hirsiin väriä. Kuvassa on Pielpajärven kirkon hirsiseinää.

3) Hiillos

Nuotiokahvit on jo keitetty ja makkara paistettu. Nuotiosta on pian jäljellä hiillos. Sekin saa kyteä loppuun ja lopuksi vettä vielä tuhkille.

Koiravarkaus

Amaalia säntää pihalle ehtiäkseen estämään koiravarkauden. Hän näkee vain, miten Pensseli hyppää vieraaseen autoon, joka kaahaa paikalta.

-Helkkari!  Nainen sadattelee tulistuneena ja kipaisee hakemaan asekaapista haulikkonsa.

-Ettepä tiedä, että tässä asuu tämän metsäautotien viimeinen asukas koirineen. Vain kääntämällä auton pääsette takaisin ihmisten ilmoille. Ehkä metsiä myöten rämpienkin, mikäli kantti kestää metrisessä hangessa. Amaalia karjuu auton perään.

Nainen jää odottamaan haulikkoineen koiravarkaita. 

Hänen sappensa kiehuu niin kuumana, että pelkää sen poksahtavan. Toisaalta sydän on pakahtumaisillaan huolesta, miten käy Pensselin, hänen uskollisen koiraystävänsä.

Sitten Amaalia muistaa, että Pensseli on taitava avaamaan ovet. Toivo elää, jospa se saa autonovenkin auki ja karkaa!

*

 Krapu 6/24 sanat: kuumuus, asukas, metsä. Krapu on sadansanan tarina, johon tulee annettujen sanojen sisältyä. Sanoja voi halutessaan taivutella. LIsää tietoa krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.